Manguin lapsena isääni hakemaan polkupyörät esiin kellarista heti, kun aurinko oli sulattanut muutaman maaläntin esiin ulkorakennuksen eteen. Niillä muutaman neliömetrin kokoisilla alueilla sitten kruisalin ensin punaisella Pirpanalla ja kasvettuani lilalla Kaunottarella. Kun silmät laittoi kiinni ja kuunteli vain renkaiden alla rapisevaa hiekkaa, saattoi kuvitella itsensä lämpimiin kesäpäiviin.
Nyt Herttoniemessä jään, lumen ja sohjoloskan alta on kaivautunut esiin kuivia tienpätkiä ja oloni kuin lapsuudessa. Mennään jo, mennään jo! Tahdon jo tuntea pyörän polkimien liitävän kuin itsestään ja tuulessa heiluvien hiusten kutinan takaraivolla. Intoani lisää viime kesän muutaman kilometrin pyöräilysaldo. Kun vauva viihtyi vain kiinni iholla, kesäkulkupelini oli metro. Mutta ensi kesästä tulee taas upea fillarikesä, koko perheen sellainen!
Siksi perheen yksivuotiaalle piti hankkia pyöräilykypärä. Siinä hommassa oltiin taas vaihteeksi rumien lastentarvikkeiden äärellä. Carssia ja Disney-prinsessoja! Suunniteltiinkin ensin, että oltaisiin ostettu Minimelle samanlainen musta potta Stadiumista kuin meilläkin Lähiöjepen kanssa on pyöräilykypärinä. Tai ehkä tuo herkullinen hennon minttuinen kypärä. Niiden koot lähtivät kuitenkin vasta 52 sentistä, kun minityyppimme kallo on rapiat 48 senttiä.
Onneksi metkalastentarvike.fi:stä löytyi valikoima päheitä lasten pyöräilykypäröitä, joiden kokoa voi säätää 48 sentistä 53 senttiin. Pähkittiin pääsuojaksi ensin kasipalloista kypärää, sitten punaista kypärää valkoisin pilkuin, mutta päädyttiin fiftarihenkiseen kirsikkapottaan. Pääsiäisen ajan kaikki tuotteet ovat kymmenen prossan alessa ja toimituskulutkin tulevat kaupanpäälle.
Kypärä saapuu postissa ensi viikolla, samaten toivottavasti myös ostamamme Babboe -kuljetuspyörä! Voin kertoa, että täpinöinti on melkoista! Niistä molemmista lisää, jahka päästään mennä viilettämään. Babboeen on tulossa myös alennuskoodi teille lukijoille, jos vaikka teilläkin on pohdittu perhepyörän ostoa.
Kiitti, tää oli hyvä vinkki. Kävin itsekin tilaamassa, kirsikan tietty 😉
No niin, nostat sitten laatikkopyöräkuumetta entisestään 😀 Me ei vain osata päättää että mikä merkki, malli ja että tilatako rahteineen ulkomailta vai suomalaiselta jälleenmyyjältä. Tuttavapiirissä onneksi on useampia joita koeajaa, pian siis yksi lisää, heh 😉
mintunvärinen kelpaisi mullekin 😉
Meillä koitetaan mahdollisimman pian päästä siihen vaiheeseen, että lapset ajaisi itse, mulla ei kunto kestäisi kahta kuljettaa laatikossa. Justiin pitikin kirjoittaa pyörien valinnasta, siinä olikin aikamoinen pähkäily. Mutta toi kirsikkakypärä on kyllä herkku!
voi kiitos 😀 aamu etsitty kypärää tytylle ja vain muutama sopivan kokonen pomppas vastaan,hinta ei naurattanut.kiitos sinun kokeillaan kotiuttaa meillekin joku noista yksilöistä 🙂
Harmi vain että yhtään ihanuus-mallia ole enää jäljellä. olis kiva tietää sopiiko kypärä teidän neidille,mulla hippasen arveluttaa tuo koko 48 onko vielä iso vai millähän planeetalla mä nyt elänkään 🙂
meillä ajattettiin viimekesä peräkärryn kanssa 1v+2½v kyydissä ja sama kaksikko sopii kyytiin nyt vielä vuotta myöhemminkin. Tehokasta treeniä on!
Kivan näköisiä kypäröitä, muistuttavat kovasti ihania Nutcase-kypäriä (lapsille Little nutty-malli) vaan paljon halvempaan hintaan. Itse kuolasin Nutcase-kypärän perään, kunnes älysin katsoa kypärän painon (jotain 375g) ja kummasti alkoi kelvata 181g painava Uvex-kypärä lapsekkaalla leppäkerttukuosilla (kelpaaminen siis minulle ulkonäöllisesti ;)). Luulisin että meidän taaperolle kypärän päässäpitäminen on helpompaa, kun se painaa mahdollisimman vähän.
toi pyörä vaikuttaa kivalta,ois vaan mielenkiintosta kokeilla mitä se pyöräily ois käytännössä kun kyydissä ois kaikki 4lasta,paino niillä yhteensä n.60kg.
Meillä on tuo kypärähankinta kovasti mielen päällä ollut, lapsi on aika isopäistä sorttia (1,5 v. neuvolassa n. 52cm) ja kaksi lasten kypärää omistetaan mutta kumpikin on sellaisia perinteisen mallisia, joissa takana ”uloke” on tosi hankala pyöräperäkärryssä matkustaessa kun ei pysty kunnolla nojaamaan selkänojaan. Nuo linkkaamasi näyttävät paremman mallisilta ”potilta” kun tuo takaosa on sileä, kiitti siis vinkistä! Kokoasia vaan pikkasen ärsyttävä, jos on esim. koko 51-53cm niin se ois nyt tietysti hyvä, mut onko sitten jo kesällä liian pieni kun toi pää vaan kasvaa ja kasvaa tyypillä. On tullut enoonsa joka ei kuulemma ikinä koskaan mistään löydä sopivia päähineitä kun pää on sellanen jättipallo 😉
on stadiumissa nniitä 48cm myös, mutta vain ehkä yhdessä tai max kahdessa värissä 🙂
8 pallokypärä olis aika hauska mutta niin toi kirsikkakin :)!
Moi!
Mua vähän harmittaa, kun tää niin maanmainio blogi on muuttunut niin kaupalliseksi.. Tuntuu, että nykyään jokainen postaus on mainos jostain tavarasta.. 🙁
Jes, kirsikkana kelpaa fillaroida!
Hihi, joo tänne vaan koeajamaan, jahka saadaan fillari kotiin ja kasaan. Meilllä merkkivalintaan vaikutti netistä lukemani kokemukset, mutta etenkin hinta ja mahdollisuus tilata nopeasti sekä simppelisti netistä ilman rahteja.
Joo, sama! Harmi, kun niitä ei ole pienenpinä.
Tohon Babboeen saa onneksi myös sähkömoottorin, eli se antaisi vähän jelppiä raskaan kuorman kanssa. Mutta eikhän tuo yksi minityyppi ja kauppakamat saa poljettua kotiin – ja samalla kohotettua sitä kuntoa 😀 Siksi ainakin alkuun mennään ilman sähköä (ja kun se olisi maksanut monta sataa euroa lisää…).
Joo, ne tais mennä aika nopeesti vinkkauksen jälkeen! Toivottavasti niitä tulee pian lisää, vaikka sitten alea ei enää ole. Mä yritän muistaa kirjoittaa kypärän sopivuudesta, jahka se saadaan. Muakin vähän jänskättää, miten tuo koon säätäminen käytännössä toimii.
Joo, ihanaa päästä kulkemaan näppärästi fillarilla koko perhe! Ja kauppakassit ja muutkin mahtuvat messiin. Ja treeni on erittäin tervetullut lisä fillarointiin!
Joo, noi potathan painaa varmaan yleensä sitä ”takaläpällistä” enemmän. Sellainen takaläpällinen ei kuitenkaan oikein toimi, kun lasta kuljettaa laatikkofillarin kyydissä, kun lapsi ei voi ulokkeen takia nojata kunnolla päätään.
Mä luulen, että 60 kiloa extrapainoa olisi melkoisen hyvä treeni :DDD Babboeen on saatavilla myös ”sähkömoottori” tai mikä ikinä sen oikea nimitys on, se siis antaa vähän lisäpotkua omaan polkemiseen, eli vähän kuin myötätuulessa polkisi. Me ei sitä ainakaan vielä hankittu, kun hinta olisi pompsahtanut heti useammalla sadalla, mutta neljän kanssa se olisi varmaan aika must 😀
Joo, mietin ihan samaa, että se takauloke ei toimi pyöräperäkärryssä tai laatikkopyörissä, kun ei voi nojata kunnolla. Pienemmillä lapsilla ongelma on varmaan sama myös pyöräistuimessa, kun pää jää selkänojan kohdalle. Tuolla Stadiumissa on isompiakin kokoja saatavilla, jospa sieltä löytyisi sopiva? Ite oon jättipäinen, joten tiedän ton koko-ongelman. Ylioppilaslätsääkin joutui silloin muinoin metsästää useammasta kaupasta 😀
Aijjaa? Kun niiden XS näyttäisi olevan tuon 52 senttiä?
Joo, molemmat on veikeitä! Ajateltiin, että muksu saa nyt olla pirtsakkana meidän vanhempienkin puolesta, jotka poljemme mustat potat päässä 😀
Harmi, että ajattelet niin. Mähän olen aina ollut kiinnostunut myös lapsimateriahifistelystä, mutta vauvavuonna mulla ei vain ollut aikaa kirjoittaa niistä niin paljon kuin olisin halunnut. Että nyt kun postauksia tulee kuukaudessa välillä kolme kertaakin enemmän kuin viime vuonna keskimäärin, sinne mahtuu myös materiapostauksia. Mutta myös niitä äitiyttä ylipäätään koskevia postauksia enemmän kuin viime vuonna. Mutta ymmärrän, että saattaa tuntua siltä, että äitiyspostaukset jäävät materiapostausten jalkoihin. Toivottavasti jaksat kuitenkin hengata mukana ja skipata halutessasi materiapostaukset.
Laskin sun kommentin innoittama maaliskuun postauksista ne jotenkin materiaa käsittelevät (kuten ne joissa puhuin valkosipulirouheesta tai ensi kesän viljelysuunnitelmista hihi). Niitä oli 16 postauksesta 8. Eli joka toinen postaus maaliskuussa koski jotain ilmiötä tai ajatusta äitiyden ympärillä ylipäätään. Että ei sentään jokainen postaus ole ”mainos jostain tavarasta” 🙂
Juuh, tosin ei se takaläpällinen oikein toimi (kaipa, kokemusta ei vielä ole, mutta arvaan näin) fillari-istuimenkaan kanssa, mut musta toi mun ostama on takaosaltaan vastaava kuin nämä pottamallit. Vink-vink jos joku haluaa kevyen kypärän (kuosit on lapsekkaita, mutta ei pahimpia mitä oon nähnyt), niin Uvex Kinder 2 (en tiedä myydäänkö näitä Suomessa, mutta saksalaisista nettikaupoista löytyy, maksaa jotain 25-30 euron tienoilla) kandee tsekata.
t. Ano yltä
Laatikkopyörä taas houkuttaisi äärimmäisen kovasti, mutta kun säilytysongelma olisi älytön (aika kallis fillari jätettäväksi täysin avoin kulkuiselle takapihalle ja eipä kaipa tota sisällekään jaksaisi raahata), niin joutuu turvautumaan ratkaisuun mallia pyöränistuin.
Jep, viimevuonna oli ainakin 🙂 nettikaupasta en vanno mutta liikkeessä oli
No niinpä onkin ilman takaläppää tuokin. Ja mitä kuvahaun perusteella katselin, näyttäisi olevan myös enemmän pottamallista ja myös yksivärisiä. En tosin tiedä, olivatko ne laskettelykypäröitä 😀
Mä kyselin fillariharrastajilta kans tuosta säilytysongelmasta ennen Babboen tilaamista. Ei kuulemma ollut tiedossa, että noita olisi varastettu Suomessa. Ovat vielä sen verran harvinaisia, että ei ihan huomaamattomasti varastetulla tuollaisella fillaroitaisi. Ja kun tosiaan kannettavaksi painaa aika paljon, tavarafillarit eivät lähde lukkoineen kainalossa ihan niin helposti kuin normifillarit. Ja onhan sitten vakuutus, joka korvaa, mutta toivotaan, että sitä säätöä ja vaivaa ei tarvitse koskaan tehdä.
Siinä olisikin mielenkiintoinen aihe! Miksi hyvä vanhemmuus ja hyvä äitiys on nykyään enimmäkseen sitä että ostetaan kalliilla ne oikeat tavarat? Kelpaako vanhemmaksi jos ei jaksa jahdata aina merkkituotteita ja uutuuskamaa, onko hyvä lapsuus se hipsteritavaran täyttämä vai onko muuta edes olemassa nykyään? Tuo kun paistaa lähes jokaisesta blogista läpi nykyään. En ole tuo äsken kommentoinut anonyymi mutta tuli mieleen 🙂 että aiheesta voisi vaikkapa blogata.
Hahhaa, onko pyöräilykypärä nykyään kans hipsteritavara, jes allonharjalla ollaan!
Mä en kyllä näkisi asiaa niin että nykymenon mukaan hyvä vanhemmuus pohjautuisi tavaroihin. Tuskin kukaan niin ajattelee, ainakin toivon näin. Nykyään on vain varaa valita. Eihän ennen edes ollut pyöräilykypäriä. Ratasmallejakin oli omassa lapsuudessani kuulemma vain muutamat, kun nyt pitää tietää, tahtooko ilmakumirenkaat, heittoaisan tai pehmeän vaunukopan. Siinä samassa joutuu valitsemaan jonkun esimerkiksi tuteista, rintapumpuista, korvikkeista, kantovälineistä tai syöttötuoleista. Tai valita lapsensa olevan ilman.
Ja koska ennen ei myöskään ollut äitiysblogeja, nuo valinnat ja niiden pohdinnat ovat enemmän esillä kuin ennen. Niinpä vaihtoehtojen paljous ja blogien mahdollistama näkyvyys muiden vanhempien tekemiin valintoihin materiaviidakossa saavat ehkä aikaan vääristyneen tunteen siitä, että nykyvanhemmuuteen olisi jotenkin erityisen keskittynyttä oikeisiin tavaroihin.
Pyöräilykypärästä tai laatikkopyörästä vinkkaaminen on mun puolesta ainakin varsin ok materialismia, kun itsellä pää hajoaisi jos omien töiden ja lasten ohella koettaisi ehtiä vertailla ja selvitellä, niin kiva että jostain löytyy elävä esimerkki pyörästä ja kypärästä jotka oikeasti toimivat. Pyörä ja hyvät kypärät avartavat vanhempien ja lasten liikkumismahdollisuuksia > ei pää hajoo neljän seinän sisällä > voimaantuminen. 😉 #Äläotasitävakavasti