Talven takia retkikassia tulee pakattua aivan liian harvoin. Ja se on väärin se, sillä kunhan vain pukee tarpeeksi taminetta ylle, retki onnistuu pienessä pakkasessakin. Niinpä sulloimme alkuviikosta viltit ja eväät reppuun ja matkasimme metron kyydissä retkelle Vuosaareen.

Mä en ole käynyt Vuosaaren Aurinkolahdessa kuin kesäisin, joten olikin jo aika nähdä tuo Itä-Helsingin Riviera lumiverhon koristelemana. Tallustelimme rantaa pitkin Uutelan ulkoilualueelle, jossa on kaksi luontopolkua. Me taisimme summanmutikassa kävellä sen lyhyemmän, vajaan parin kilometrin lenkin.

Talviretkeily Helsingissä

Linnut lauloivat kevättä, merenjää rapisi ja hiljalleen leijuvat lumihiutaleet tarttuivat kiinni ripsiin. Niin ja kaikilla oli kuitenkin lopulta liian vähän vaatetta päällä, mutta ei muistella sitä nyt.

Lounas katettiin toiselle reitin kahdesta keittokatoksesta. Liikuntavirasto kertoo tarjoavansa klapit nuotiota varten, mutta arvatahan sen saattoi, että puut olivat loppu. Elävä tuli olisi nostattanut retkitunnelmaa (ja lämmittänyt paksuista kintaista huolimatta palelevia käsiä), joten ensi kerralla huoltoasemalta puuklapit mukaan.

Päädyimme siis syömään soijanakit kylmiltään. Nakkien kaverina oli linssisalaattia, joka on mukavan tukevaa talvieväsruokaa. Jälkkäripullat maistuivat lumisessa maisemassa niin paljon paremmalta kuin kotikeittiössä, etenkin kun samalla sai hörppiä makoisaa termarikaakaota.

Tällaiset päivät saavat mut aina muistamaan, miten paljon rakastankaan Helsinkiä. Niin kuin parisuhdettakin, kotikaupunkirakkauttaankin pitää muistaa hoitaa ja vaalia.

Jaa