Lähiöjepelle on aina tolkuttoman vaikeaa keksiä lahjoja. Ei siksi, etteikö maailmassa olisi mielekästä materiaa, vaan siksi, että tuntuisi hölmöltä ostaa yhteiseltä pankkitililtä jotain. Etenkin nyt, kun on hänen vuoronsa tienata perheen kirstuun enemmän valuuttaa. Jos hän haluaa jotain ja budjetti antaa myöten, hän voi käydä sen itse ostamassa niillä meidän yhteisillä rahoilla.
 
Siksi Lähiöjepelle tarkoitetuissa lahjoissa todellakin tärkeintä on ajatus, ei materia tai rahallinen panostus. Niin kuin tietenkin toivoisi kaikissa lahjoissa olevan. Olen askarrellut miehelle lahjakortteja, suunnitellut seikkailupäiviä ja neulonut sekä ommellut. Neljäntoista yhteisen vuoden jälkeen mielikuvitus vain alkaa välillä lahjoja pohtiessa loppua.
Facebookista bongaamani tapahtuma osuikin oivaan saumaan. Juju Jewerly järjesti ennen joulua pariin otteeseen korupajan, jossa pystyi tekemään yksilöidyn riipuksen omaa kaulaa koristamaan tai juurikin lahjaksi.
 
Mä olin jo tovin pohtinut, että tahtoisin teettää Lähiöjepelle isä-tytär -korun, mutta en ollut löytänyt sopivinta tapaa toteuttaa ajatukseni. Mutta nyt sain tehdä korun melkein ihan itse! Korupajassa hopeiseen renkaaseen kun pystyi naputtaa kirjainpunsseleilla minkä tahansa viestin, ja oma viestini oli ytimekkäästi Minimen nimi.
Ennen naputustyöhön ryhtymistä oli pakko ottaa rohkaisuryyppy glögiä tuplamanteleilla. Yllätyksekseni sain kuitenkin naputettua kirjaimet melko suoraan ja kohdilleen, vaikka työnjälkeä tarkemmin tutkiessa ei voi väittää, etteikö ihan itse olisi tehty. Jestas, että mä saan kiksejä tuollaisesta käsillä tekemisestä! Vielä nahkanauha riipuksen läpi ja koru oli valmis sujautettavaksi lahjapussiin. 

Jaa