Jouluksi ei tarvitse siivota kaappeja. Paitsi jos haluaa. Ja etenkin jos kaapit ovat omien sijaan vanhempien, mikä tekee touhusta paljon jännempää. Ikinä kun ei tiedä, mitä aarteita voikaan löytyä. Synkkien salaisuuksien osastolta esiin on tänään kaivettu Tauskin kulunut C-kasetti ja hupaisuudessaan jo päheiden muistojen saralta punainen tupsupipo, jonka edessä lukee kohokirjaimin nimeni.
Pölyrätin huiskiessa pikkuveljeni löysi ullakolta laatikollisen Dubloja. Niitä on minun ja kolmen sisarukseni jäljiltä kerääntynyt aika läjä, joten osa potista lymyää vielä ullakon kätköissä odottaen löytäjäänsä. Olipa nytkin löytyneessä laatikossa läjäpäin sekä vanhempia että uudempia Dubloja.
En olisi uskonut, että tuollainen vajaan vuoden ikäinen repii noin paljon riemua irti palikoista, joista ei vielä osaa rakentaa. Mutta muiden rakentamia torneja tyyppi osaa kyllä hajottaa, ja se on lystiä se! Lisäksi ylipäätään palikoiden paukuttelu yhteen, sekoittelu laatikossa ja paiskominen ympäriinsä aiheuttaa juuri täpinään tarvittavan määrän meteliä ja pauketta.
Olisipa siivoaminen kotonakin aina kuin aarteenmetsästysretki!

Jaa: