Selkää pitkin virtaava hiki, villakamppeissaan eteisen lattialla kitisevä lapsi ja rappukäytävään tippuva lapanen. Eipä ole ollut ikävä tätä ulkovaatehärdelliä. Mutta niin se vaan on taas vallannut eteisemme, joka tuntuu sitä ahtaammalta, mitä kiireempi lähtö on kyseessä.
Ilmojen kylmetessä on täytynyt alkaa miettiä, eteiskaaoksen hallintasuunnitelman lisäksi, minkälaiset kengät Minimelle hankkii talveksi. Loskapaskan lisäksi haastetta popoille asettaa toive siitä, että ennen ensi kesää Minime jaksaisi innostua konttaamaan ja kävelemään. Lisäksi niiden pitäisi pelittää niin kantaessa kuin rattaiden kanssa kulkiessa.
Olen kotiuttanut kirpparilta muutamat talvikenkähelmet, mutta Ipanaisen Annilla oli tarjota joka sään ja joka tilanteen töppösratkaisu, pehmeät Stonz-kengät. Saimme valita Minimelle omaksi testiparin, jonka väriksi valikoitui navy blue, vaikka myös Oi mutsi mutsin -huudeilla näkynneet keltaiset pingiivi-töppöset olisivat olleet päheät.
Minime on nyt valloittanut maailmaa Stonzit jalassaan pari viikkoa. Töppöset sujautetaan jalkaan, minkä jälkeen ne kiristetään sopivaksi pohkeessa ja nilkassa olevista kuminauhoista. Täytyy myöntää, että ihaniin, mutta niin epäkäytännöllisiin Converseihin verrattuna Stonzejen kanssa pääsee vähemmillä ähinöillä ja vauvan kiemurteluilla liikenteeseen.
Stonzejen päälliskangas on veden- ja tuulenpitävää nylonia, joten ne soveltuvat niin märälle hiekkalaatikolle kuin kantorepussa kulkemiseen, jolloin juuri jalat jäävät tuulen armoille muun kropan ollessa suojassa repun sisällä. Pohja on kumia, jonka luvataan pitävän huteratkin jalat tukevasti maassa kiinni ilman liukasteluja.
Sisällä Stonzeissa on ohut fleecevuori, joka on pitänyt Minimen räpylät loistavasti lämpiminä koleinakin syyspäivinä. Lisävarusteena Stonzeihin on saatavissa lisälämmikkeeksi Linerz-sisukset. Mä vähän epäilevänä Annilta kyselin, miten nämä mahtavat pitää paukkupakkasilla kävelevän lapsen jalat lämpiminä, kun routaisen maan ja jalan välissä ei paksua pohjaa. Annin kokemuksen mukaan pelkän villasukankin kanssa kuulemma hyvin. Ja onhan Stonzien keksijä kanadalainen mutsi, jolla on salettiin kokemusta jäätävistä talvista. Mä jäin viluvarpaana silti vähän epäilevälle kannalle, mutta katsotaan kuinka käy.
Minimen syystestissä Stonzit ovat pärjänneet hyvin. Ne mukautuvat liikkeisiin, eivätkä ole tiellä tai haittaa ryömimistä ja pyörimistä. Pohkeen kiristyskumppari piti yhden hiekkalaatikkotestikerran aikana hiekat poissa kengistä. Jos sotkua tulee, Stonzit voi heittää pesukoneeseen.
Konttimisvaiheessa uskoisin näiden olevan parhaimmillaan, kun jalat tarvitsevat ulkona suojaa, mutta kenkien pitää mukailla jalkojen vipellystä. Kävellessä Stonzit taas antavat jalkapohjan ja varpaiden pientenkin lihasten tehdä töitä ja mahdollistavat avojaloin kulkemisen fiiliksen turvallisesti ja lämpimästi. Vähän niin kuin omat Feelmaxini.
Stonzeissahan ei tietenkään ole tukea niin kuin ensikengissä. Mutta mä en itse ole vielä hahmottanut, miksi kävelemään pitäisi opetella kengillä, ei jaloilla. Enpä tosin ole asiaan vielä perehtynytkään, joten luultavasti uudet ensikengätkin tullaan minityypin kenkävalikoimaan hankkimaan, saas nähdä.
Siihen asti töpötellään menemään Stonzeilla. Ja arvatkaa mitä! Nyt myös jonkun teidän lapsella on mahdollisuus saada omat töpöttely-Stonzinsa ihan ilman kukkaron nyörien avaamista. Anni nimittäin antoi arvottavaksi yhden töppösparin vapaavalintaisella kuosilla ja koolla. Arvoahan niillä on 37,90 euroa.
Stonz-arvontaan osallistut jättämällä kommenttilootaan kuvauksen omista lempparikengistäsi, nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi. Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti sekä julkaisen onnettaren suosikin Lähiömutsin Facebook-sivuilla. Arvonta päättynyt, jättimäinen tattis kaikille osallistujille. Muistathan myös Ipanaisen Facebook-tontin.

Jaa