Kuva: Jussi Hellsten / Flow Festival

Minime bailasi elämänsä ensimmäisiä festareita sunnuntaina Flowssa. Itsellenikin piipahdus oli ensimmäinen laatuaan kesän puolivirallisissa päätöskemuissa. Vaikka kaikki Flowhun menevätkin, tai juuri siksi, mä olen pitänyt tähän mennessä tiukasti kiinni Flow-boikotistani, jonka alkuperäistä syytä en edes jaksa muistaa.

Mutta nainen on altis muutoksille silloin, kun kuluneena kesänä ei ole päässyt ainoallekaan festarille ja lippu Flowhun irtoaa ilman kukkaron nyörien avaamista. Vielä kun lisätään houkuttimeksi, että alle 6-vuotiaat pääsevät alueelle sunnuntaina ilmaiseksi lippunsa hankkineen aikuisen seurassa, alkavat periaatteet unohtua. Noooh, jos nyt tämän kerran.

Kuva: Niklas Sandström / Flow Festival
Kuva: Jussi Hellsten / Flow Festival

Oli hyvä päätös lopettaa boikotti, sillä meillä oli Minimen kanssa ihan huisin hauska päivä. Olimme tyypin kanssa porttien takana rynnimässä sisään ensimmäisten joukossa, ja kun ei suuntaa entisen elämän tapaan ensimmäisenä anniskelualueelle, ehtii tutkia kemukarsinaa tarkemmin. Vaikka mun mielestä festivaalialueiden kuuluu olla vähän mutaisia tai ainakin pölyisiä, Flow pisti miettimään asiaa uudelleen.

Valokujat, pingispöydät, värikkäillä kankailla päällystetyt lököilyalustat ja puissa roikkuvat viirit saivat aikaan urbaanin taikametsätunnelman. Jos muilla festareilla vesipiste on sadan metrin säteellä tulviva mutainen alue, jonka keskellä on puutarhaletku, Flowssa vettä sai noutaa puisesta lähteestä messinkihanaa vääntämällä. Kaikki oli harkittua ja tyylikästä, mutta sopivan rosoista. Minimelle riittikin hämmästeltävää ja pällisteltävää jo ennen kuin muu festarikansa täytti alueen.

Kuva: Jussi Hellsten / Flow Festival
Kuva: Jussi Hellsten / Flow Festival

Mua vähän kikatutti, kun selvästi osa Lasten sunnuntaihin valuneista vanhemmista näytti siltä, että eilen on tullut vietettyä sitä omaa aikaa Suvilahden yössä notkuen. Fiksu veto flowlaisilta varmistaa, että mutsit ja faijat ostavat lippunsa myös sunnuntaille. Eikä siinä, kelpais mullekin. Ja mikäs siinä on äippyliinin ja isukin oloa korjaillessa, kun alla on piknikviltti, yllä loppukesän tuulessa humisevat puut, taivaalla aurinko ja ympärillä lapsille mielekästä tekemistä.

Lasten sunnuntaita vietettiin letkeissä tunnelmissa Flown Takapihalla, jossa DJ Timo Tietenkin soitti aikuisillekin korville kelpaavaa lastenmusiikkia ja Paukkumaissi veti kaksi keikkaa. Minime tykkää Paukkumaissin veikeästä ja rytmikkäästä musiikista, tosin tyyppi tuntuu tykkäilevän ihan kaikesta musiikista, jossa on a.) ääntä ja b.) rytmi. Helppo yleisö siis.

Minime bailasi Paukkumaissin tahtiin niin ankarasti, että uni tuli heti ensimmäisen keikan jälkeen. Normaalisti päiväunet ei meinaa maistua, mutta ihmisvilinän keskellä, peltorit päässä ja kantorepussa kulkien tyyppi vetäisi lähes kolmen tunnin unet. Tyyppi oli selvästi festareilla kuin kotonaan.

Pienemmän festaroitsijan koisiessa mä ehdin nähdä sattumalta ja sovittuna hurjan monia ihmisiä, syödä korianterista potkua saavia vietnamilaisia rullia ja Pipsa Hurmerinnan juuresranskalaisia wasabimajoneesilla (ekat nahistuneesta tuntumasta huolimatta ihan makutaivas, jälkimmäinen lievä pettymys), fiilistellä kauniiksi laitettua juhla-aluetta ja paistatella siinä pakahduttavassa tunteessa, että kyllä sitä lapsenkin kanssa voi tehdä ja kokea.

Noh, ainakin kuuteen saakka, sillä siihen mennessä lasten piti poistua alueelta ihmismäärän ja melun lisääntyessä. Mä notkuin alueella viimeiseen minuuttiin asti imien festaritunnelmaa soluihini. Kateellisena katselin portilla tapahtuvaa hoitovuorojen vaihtoa. Joku tuli hakemaan pienen juhlijan, että vanhempi pääsi vielä jatkamaan. Ehkä ensi vuonna mäkin näen, miltä alueelle ripotellut valot näyttävät, kun elokuun yö hiipii Suvilahteen.

Kuva: Jussi Hellsten / Flow Festival
Kuva: Samuli Pentti / Flow Festival

Nyt kuitenkin kömmittiin yhdessä Minimen kanssa kotitelttaamme. Eipä tarvinnut juoda sikahintaista olutta, jonottaa pantteja kädet kolikoista mustana ja tuskastella kilometrijonoja bajamajoihin, jos nyt jotenkin koittaa lohduttautua. Eikä siinä, bassonjytke kantautui merta pitkin tänne Herttoniemeen saakka ja avoimesta ikkunasta sisään. Siihen rytmiin oli hyvä nukahtaa.

Jaa: