Mistä tietää, että ui välillä liian syvällä mutsilandian tummissa vesissä? Siitä, että on nykyään enemmän innoissaan uuden äitiyspakkauksen julkistamisesta kuin lempivaatesuunnittelijan uudesta syysmallistosta.
Jos joku käy terveellisesti vain välillä pulahtamassa vauva-asioiden syövereissä, kerrottakoon, että uusi Kelan äitiyspakkaus julkistettiin tällä viikolla. Ja on muuten päheä setti. Kävin Lähiöjepellekin innoissani esittelemässä kuvia uutukaisesta, mutta sain takaisin vain huolestuneen ja hämmentyneen tuijotuksen. Että ei ei ei, vaikka kuinka hieno pakkaus onkin, ei se riitä syyksi vauvakuumeen puhkeamiseen.

Mä fiilistelen äitiyspakkausta konseptina enemmän kuin terveen suhtautumisen rajoissa sallitaan. Siinä on samassa paketissa palanen sekä Suomen että vauvan omaa historiaa. Siksipä valittiin vajaa vuosi sitten ilman miettimistä rahasumman sijaan Minimelle oma paketti, vaikka meillä onkin vähän varaa nirsoilla sen sisällöstä. Esimerkiksi nallekuvioinen makuupussi on turhan imelä meidän makuun. Mutta mitä todennäköisemmin Minime itse arvostaa sitä vuosikymmenien kuluttua. Uuden pakkauksen siilikuvioisesta makuupussista minäkin kuitenkin ennustan tulevaa hittiä. Kyllä sen päällä kelpaisi pötkötellä ja siihen kääriytyneenä vauvan koisia.

Muutenkin uuden pakkauksen värimaailma saa verkkokalvolla aikaan hyviä tunnelmia. Menee mun noudattamaan omituiseen konseptiin, jossa vauvan vaatteet ovat joko neutraaleja tai räikeitä. Yllätyin, kun uudesta pakkauksesta löytyy IvanaHelsingin teltta-kuosia, johon en vuosien tehonäkyvyyden jälkeenkään kyllästy. Myös raidalliset potkuhousut ovat veikeät. Kantovälineellä liikkuessa potkuhousut ovat hyvä asu, sillä se kokoaa vauvan yhdeksi pötkyläksi, eikä housun vyötärö tai paidan helma jää huomaamatta kantorepun sisään ryttyyn.

Lisäksi tykästyin kovasti pakkauksen vanuhaalariin, joka näyttää niin pehmoiselta, että mä haluan samanmoisen varustautuessani taisteluun marraskuun ankeutta vastaan. Porkkanasta esikuvansa saaneet puolipotkarit veikeine palloineen tuovat settiin taas sopivasti menoa ja meininkiä. Ruokalapustakin löytyy palloja, joten turha kai sanoakaan, että kuosi on ihana. Lapussa on myös asiakkaiden toiveesta lisää säätövaraa. Hyvä, sillä Minimelle edellisen pakkauksen lappu on edelleen ihan liian iso.

Pakkauksen hoitovälineistö on säilynyt samana, mutta mikäs sitä hyvää muuttamaan. Liberon perusvoiteen tosin vaihtaisin johonkin luonnonkosmetiikan tuotteeseen. Muuten pakkauksessa on tänäkin vuonna otettu huomioon ekologisuus. Ilahduttavan suuri osa vaatteista on orgaanista puuvillaa. Lämpörukkasten ja -töppösten materiaalista puolet on kierrätyskuitua.

Kestovaipatkin ovat säilyttäneet paikkansa, mikä on erihyvä se. Mä olen itse hankkinut noita samaisia lisää, kun huomasin niiden toimivan loistavasti. Huutonetistä niitä löytää käyttämättömänä edukkaasti, kun kertakäyttövaippoja muksuillaan käyttävät myyvät äitiyspakkauksesta saamiaan turhana pois. Liivinsuojatkin ovat kestoa, ja jos ne ovat Myllymuksujen Maijat, kuten edellisessä paketissa, ne ovat eh-dot-to-mas-ti parhaat kokeilemani kestoliivinsuojat – tai liivinsuojat ylipäätään.

Ja ai niin, nyt saadaan vauvan mahdolliseen ensisänkyyn ja ainakin kodin ullakoille designia, kun Johanna Öst Häggblomin suunnittelema Sukupuu-kuosi kääriytyi uusien äitiyspakkausten ympärille.

Ja ai niin 2: Jos pyörit sen kummempaa tekemistä vaille Helsingissä, muistathan äitiyspakkauksen historiasta kertovan Eläköön hyvä alku -näyttelyn? Se on pystyssä syyskuun 2. päivään saakka, joten vielä ehtii.

Kuvat: Kela / Annika Söderblom

Jaa