Vaikka meillä mennään näissä vauva-asioissa yleensä perstuntumalla, yhdessä asiassa ohjeita ja suosituksia on toteltu pilkulleen. Minime on täysimetetty tasan puolivuotiaaksi, eli tähän päivään saakka.

Aamulla puolivuotispäivän kunniaksi maiskuteltiin banaania, johon lypsin mukaan tujauksen maitoa. Taisi sitä mennä alas se ohjekirjojen mukainen teelusikallinen.

Sapuskointi oli Minimestä jännää. Lusikassa lähestyvä mössö vastaanotettiin hihkumisella. Tyyppi varmisteli katseilla, että eri puolilla pöytää istuvan vanhemmat varmasti näkevät, kuinka hienosti vauva tässä pistää banaania poskeen.
Makukin sai osakseen vain muutaman mutristuksen, jotka pienen pohdinnan jälkeen sulivat nauruun. Jälkkäriksi oli kiva natustaa lusikkaa ja lopuksi vielä heiluttaa sitä kapellimestarin elkein.

On mieletöntä, että tuo iso pötkäle vauvaa on tähän päivään asti kasvanut vain ja ainoastaan minusta imemällään energialla ja ravinnolla. Ensin kohdussa ja nyt puoli vuotta rinnalla.

Vaikka olen odottanut täpinällä, että kiinteiden aloituksen myötä Minimen eväsrasiat alkavat pikkuhiljaa sijaita muuallakin kuin paitani alla, pitihän siitä sitten liikuttua. Pian minityyppi ei enää äitiään tarvitse, vaan soittaa ilmoittaakseen, ettei tule ruoka-ajaksi kotiin.
Jaa: