Näkyikö kymppiuutisten
loppukevennyksessä kaksi etäisesti tuttua raitapöksyä? No minä ja Minimehän siellä. Mä olen sen verran monta kertaa pyytänyt haastateltavia omasta tuttavapiiristäni, että nyt kun kutsu kävi toisin päin, sutaisin pesemättömät hiukset huivin alle, pakkasin Minimen reppuun ja kolistelin ratikalla Helsingin kaupungintalon Virka Galleriaan Sofiankadulle.
Homman nimi on siis Kelan ja Aalto-yliopiston järjestämä
Eläköön hyvä alku -ilmaisnäyttely, joka kertoo, kuinka äitiyspakkaus muuttui 1930-luvun vähävaraisten perheiden avustuksesta jokaisen suomalaisen lapsiperheen etuudeksi. Näyttely on harmillisen pieni, mä olisin mielelläni fiilistellyt vanhoja tavaroita ja tarinoita enemmänkin.
Mutta enemmän tässä taitaakin olla kyse aplodien antamisesta äitiyspakkaukselle. Onhan kyseessä kansainvälisesti ainutlaatuinen tuote, jota Suomessa jaetaan vuosittain yli 40 tuhannelle perheelle. Jos siis pyörit Helsingin keskustassa ilman sen järkevämpää tekemistä, käypä kurkkaamassa näyttely ennen kuin se päättyy syyskuun 2. päivänä ja heitä samalla henkinen yläfemma äitiyspakkauksen kanssa.
 |
Työväenmuseo Werstaan kuvakokoelmat |
|
Siellä onhan äitiyspakkaus nyt ihan mielettömän upea konsepti. Kun me Lähiöjepen kanssa saimme viime vuoden lopulla hakea äitiysavustusta, mieleen ei tullutkaan valita pakkauksen sijasta rahasummaa. 140 euroa ei vastaa mitenkään pakkauksen sisällön arvoa, mutta kyse ei ole siitä. Halusimme pakkauksen, sillä se edustaa sisällöllään hauskasti tätä aikaa ja äitiyspakkaus ullakolla tuntuu jotenkin vain kuuluvan sukupolvien ketjuun. Se on tuttu ja turvallinen, hyvällä tavalla.
 |
Äitiyspakkaus vuodelta 1994. Kuva: Kela / Soili Rasi-Bäckman |
Koska minä saan vielä valita Minimen lempivaatteet, monet niistä ovat peräisin minun, Lähiöjepen tai muiden lähisukulaisten äitiyspakkauksista. Vaikka osa Minimen vuoden 2012 äitiyspakkauksen vaatteista ja tuotteista ei ole päätynyt visuaalisten erimielisyyksien takia käyttöön, ne on viikattu visusti talteen. Jos Minime joskus tahtoo ja saa lapsia, ehkä hän silloin ymmärtää vaikka tuon nallekuvioisen makuupussin päälle. Mä katselen minityyppiä mieluummin köllimässä pikkusiskoni päheässä makuupussissa – äitiyspakkausvuosimallia 1986.
Ahkerassa käytössä ovat kuitenkin esimerkiksi hupullinen pyyhe, kynsileikkuri, harja ja kylpyveden lämpömittari. Kestovaipat auttoivat alkuun, kun yritin ymmärtää jotain kryptisestä kestovaippamaailmasta. Myös kaikki raitainen ja ihan vain valkoinen vaatetus on pysynyt hanakasti mukana menossa. Osa vaatteista odottaa edelleen ullakolla Minimen venähdystä. Esimerkiksi vaalea villahaalari tulee takuulla olemaan tehokäytössä.
 |
Äitiyspakkaus 2012. Kuva: Kela / Annika Söderblom |
Loppuvuonna 2012 vauvan saavien kelpaa viikata vaatteet talteen uudet komeat kuoret saavaan äitiyspakkaukseen. Sukupuu-kuosiin jokainen perhe voi täydentää oman sukupuunsa, mikä edustaa just sitä ihanaa jatkuvuuden ja perinteiden tunnelmaa, josta äitiyspakkauksessa tykkään.
Mutta hei. Sen äitiyspakkauksen nimen voisi kyllä jo päivittää. Esimerkiksi perhepakkaus olisi osuvampi. Kun noi bodyt vähän kinnaa päällä, vaikka raskauskilot saisikin karistettua. Purulelullekaan mulla henkilökohtaisesti ei ole käyttöä, vaikka välillä hammasta purraankin. Pakkauksen sisältämien kondomienkin käyttöön tarvitaan yleensä muitakin henkilöitä kuin äiti.
mun isän eka kommentti oli, että ennen tuo oli loistoidea kun jaettiin vähävaraisille-niille kenellä ei oikeasti ollut rahaa ostaa vaatteita yms.
että nykyään ihmiset valittaa ihan turhaan rumia tai epäsopivia vaatteita, että ottakoot rahana tai olkoot tyytyväisiä siihen mitä saa ilmaiseksi.
ekan kohdalla oli vaatetta tarpeeksi, mun sisarusten vanhoja ja makuupussejakin. sijoitettiin ne rahat turvakaukaloon.
toisen kohdalla otettiin pakkaus, koska moni vaate kummasti hajosi 4. käyttäjän jälkeen.
kolmannelle otettiin rahana, ja ostettiin taas vähän lisäyksiä vaatteisiin kun ei ne kummasti kovin monia kestä 🙂 varpaat ja polvet rei'illä lopulta.
Mekin oltiin tuolla! Hassu ettei siellä törmätty!
Nuo vikan kappaleen asiat oli yksi syy miksi päädyttiin rahaan, siinä olisi sitten aitoa äitiysavustusta, kun äiti saa itse päättää millä asioilla itseään avustaa, itse aloitin hervottoman kokoisella jäätelöannoksella. Mutta oleellisempi syy oli että vaatetta tuli ovista ja ikkunoista muutenkin ja omat vanhat 80-luvun makuupussit ja petivaatteet miellytti enemmän kuin nuo nallekuosiset. Olin kyllä tuotakin aspektia ajatellut, että lapselle itselle jäisi kiva ajankuvamuisto, mutta käytännöllisyys kuitenkin meni edelle.
Asettaakohan tuo uusi hieno laatikko paineita perheille hankkia kaikille lapsille omat pakkaukset, vaikka oikeasti pärjäisi isosisarusten vanhoilla. Olishan se kurjaa jos esikolla olisi hieno sukupuuloota täytettynä ja muilla ei. Eikö ole jo riittävän raakaa, että esikosta on valokuva-albumi tehtynä ja vauvakirja täytettynä ja muista ei ;D
Eksyin tänne blogin blogin blogin kautta. Näin eilen ÄP insertin 🙂 Sinun vauva on kyllä niin suloinen!
Pahus kun jäi katsomatta nuo uutiset. Olisi ollut kiva tunnistaa sinut ja Minime. Itselläni on kolme lasta ja kaikille otin pakkauksen, toisella kerralla siis tuplana. Olihan se kiva, että lapsilla oli vähän samanlaisiakin vaatteita. Paljon niitä meillä on käytettykin ja esikoisen toin laitokselta kotiin potkuhousuissa, jotka olivat olleet minun vuoden 1967 äitiyspakkauksessa…eli kestoa riitti. Ajattelin mennä tuon näyttelyn katsomaan kunhan loma alkaa ja lähden käymään Helsingissä.
Tuonhan saa katsottua jälkikäteen tuosta Lähiömutsin linkistä tuolla alussa, paina sanaa ”loppukevennyksessä”, siitä pääsee maikkarin sivustolle!
Moikka mutsi! Täällä toinen!
Tapasimmekin eilen siellä Café Cardemummassa, olin Mintun messissä 🙂
..ja mulla on vieläkin säästössä tuo ihana ruskea retro makuupussi!
Harmittaa kun en itse ehtinyt mestoille..
Käy kurkkaamassa meitsin juttuja jos kiinnostaa, hardknocklife-miiu.blogspot.fi
Ymmärrän isäsi pointin hyvin. Olen kuitenkin ilonen, että nykyään tämä ihana etu kuuluu kaikille. Myös meille, vaikka onkin vähän varaa nirsoilla ja laittaa epämieluisat vaatekappaleet odottamaan uutta tulemistaan. Kyllä ne vielä joskus ovat hittikamaa!
Meillä on onneksi kolmekymmentä vuotta vanhat äitiypakkausvaatteet säilyneet lukuisien käyttäjien jäljiltä kunnossa. Niissä kelpaa Minimenkin jälkeen ainakin muutaman minityypin pötkötellä tyytyväisenä.
Haha, niinkö! Johan Helsinki oli yhden päivän ajan pieni. Oli nastaa törmätä, toivottavasti oli hauska kirppispäivä!
Jäätelöannos kieltämättä tuntuisi välillä helpottavammalta kuin hankalilla neppareilla varustetut bodyt 😀
Sama sukupuuhan sisaruksilla yleensä on, jos ei toinen vanhemmista vaihdu matkassa. Sitten voisi vain lisätä uuden tulokkaan nimen lootaan. Mutta joo, vaikka yleensä yritän välttää holtitonta ja turhaa kulutusta vaihtelevin tuloksin, tässä asiassa en miettisi toisenkaan lapsen kohdalla yhtään pakkauksen hankkimista. Jos ei ole vauvakirjaa täytettynä ja albumia tehtynä, on ainakin oma äitiyspakkaus muistona ja (kuten hyvin sanoit) ajankuvana omasta syntymävuodesta.
No niinpä! Tultiin kyllä vähän myöhässä, kirppisksellä oli kivaa! Törmätään taas! 🙂
meillä on monia käyttäneet eka mun 2 serkkua, sitten minä, ja mun 3 pikkusisarusta ja sitten meidän 1-3 lasta riippuen miten ne on ehjinä säilyneet 🙂 eiköhän ne ole aivan tarpeeksi kierrätettyjä x)
Totta, sitten vain tappelevat kuka laatikon saa aikuistuttuaan itselleen 😉 Ehkä kompromissina siellä voisi säilyttää mummolassa käytettävät petivaatteet, lelut yms.
Nyt vasta katsoin tuon klipin, itse hiihtelin alkuviikon lähes identtisissä vermeissä, samat raitakalsongit yhdistettynä mustaan tunikaan.
Eiku nyt tajuan, ehkä. Te taisitte olla näyttelyssä avajaispäivänä eli perjantaina? Näin ainakin sun postauksen perusteella päättelin. Kun me oltiin kymppiuutisten kevennystä varten kattoos se ennakkoon torstaina. Mut enisvei, törmätään taas joo!
Haha, joo, eiköhän siinä ole vaate tehtävänsä hoitanut kunnialla loppuun.
Pätevä kompromissi! Ja joo, kalsareissa ja tunikoissa hiihtely kuuluu musiuteen, haha!
Kiva kun eksyit, toivottavasti moinen käy toistekkin!
Kuten Reija tuossa alhaalla vinkkaakin, ekan linkin kautta jutun pääsee ainakin vielä katsomaan.
Meillä Minime kotiutui laitokselta äitini tekemässä villanutussa, jossa myös minut synnäriltä kotiin kannettiin. Saan jotenkin niin hyvän mielen tommoisista sukupolvet yhteen liittävistä asioista.
Sinähän sen sanoit!
No moi toinen! Sun blogi on mulle uusi tuttavuus, mutta fiilis upposi heti, joten liityin lukijaksi. Ja oli kiva nähdä sua ihan nassutustenkin, toivottavasti niin hienosti käy vielä useammankin kerran!
Ei ku torstaina torstaina, taisin postata vaan niin myöhään yöllä että sen perusteella pe. En nähnyt niitä uutisia! Löytyyköhän klippi jostain?
No nyt tuli vihdoin lopullinen älynväläys! Oltiin samana päivänä, mutta mä aamusta, sä illasta muiden kutsuvieraiden kanssa. Klippiin löytyy linkki loppukevennys-sanaa painamalla.
No niiiiiin, bling! hih! Meen heti kattoo 🙂 !
hei ihana, nyt sain vasta katottua kun kone meni aina jumiin kun avasin ton! 🙂
Ai se on vieläkin katsottavissa siellä, no kiva!
Mä kävin eilen tsiigaamassa tuon näyttelyn, olivat vaihtaneet tuohon seinälle jo sen uuden pakkauksen sisällön. Se on musta jotenkin kiva, kun siellä on sitä oranssia ja sinistä tuomassa vähän väriä, mutta ne ei ole mitään ällövärejä. Ja tämän vuoden makuupussi on musta hieno (vaikka se mun oma vuoden 1985 malli on kyllä vielä hienompi, bongasin senkin sieltä valokuvaseinältä)! Paljon tuttuja tavaroita löytyi, kuten vanha Pallero-kirja, missähän sekin lie…
Mutta siis, ihana näyttely, mutta harmittavan pieni, olisivat saaneet esitellä enemmänkin niitä vanhoja pakkauksia!
Joo, uusi pakkaus on mahtava. Niinkuin nyt koko konsepti ylipäätään. Ja totta, uusi makuupussi on hienoa, mutta vuoden -85 vielä hienompi – Minime sai sen siskoltani käyttöönsä. Ja nyökyttelen myös sille, että näyttely saisi olla isompi, varmasti riittäisi mielenkiintoa sen ihmettelemiseen.