Tajuan vasta nyt mamalandiassa tarpoessani, miten pihalla aikaisemmin olin kohtutuoreen vauvan ja hänen vanhempiensa luona vierailuun liittyvissä käytännöissä ja ajatuksissa.
Yhden vauvan äidin kokemuksella väitän, että:
Kyllä ne tahtoo vieraita. Itse ajattelin aikaisemmin, että en uskalla ottaa juuri babyn maailmaan pyöräyttäneeseen äitiin yhteyttä. Luulin, että tuoreet vanhemmat tahtovat piehtaroida vauvatuoksussa keskenään. Väärin.
Olisi ollut pikkaisen orpoa istua synnärillä maitoinen sairaalamekko päällä ja katsoa puhelinta, joka ei soi. Ei vaikka ilouutista olisi jo rummutettu joka tuutista. Olisin ajatellut, että siellä ne ystävät nyt viettävät elämäänsä, johon minä en enää kuulu. Itselläni oli paniikinomainen tarve pitää yhteyttä vauvakuplan ulkopuoliseen maailmaan. Se oli ainut keino varmistaa, että vaikka kahden sijasta meitä onkin nyt kolme, olen silti olemassa vielä muutakin kuin äitinä. 

Kätilöopistolla vietetyn viikon aikana pyrinkin haalimaan vierailulle jokaisen ystävän ja perheenjäsenen, joka vain läpi tuulen ja lumituiskun paikalle pääsi. Jos synnytyssairaalasta voisi heittää pihalle venyvien ja paukkuvien vierailuaikojen takia, meidät luultavasti olisi heivattu kadulle niskaperseotteella.

Kotiin päästyämme oli ihana nähdä välillä ihmisiä, joilla oli ehjät sukkahousut ja ripsiväriä. Koska paukkuvat pakkaset muurasivat meidät ensimmäisinä viikkoina lähes kokonaan kotiin, oli elintärkeää saada ympärilleen ihmisiä, jotka puhuivat muustakin kuin imuotteesta ja napatyngän eritteistä.
Kysy lahjatoiveita. Pidin aikaisemmin lahjatoiveiden kysymistä yllätyksen vesittämisenä. Väärin, fiksua se on. Etenkin ensimmäisen lapsen saaneissa perheissä vauvavarustuksesta saattaa puuttua jotakin, jonka lahjaksi saaminen jelppaisi usvassa tarpovia vanhempia. 
Jos ei kysy, vaarana saattaa olla, että vie 56 senttisen potkupuvun, joita lipaston laatikossa on jo parikymmentä. Järkevät vanhemmat antavat lahjatoiveista vihiä kysyttäessä. Jokainen kun tietää, että vaikka sanoisi ”emme tarvitse lahjoja”, sitä untuvahiuksista uutta tyyppiä tahdotaan silti jotenkin muistaa.
Meillä on onneksi niin fiksuja ystäviä ja perheenjäseniä, että he osasivat tuoda just ihania lahjoja, joista jokainen on tullut tarpeeseen. Osa odottaa vielä ullakolla Minimen kasvamista ja kehittymistä. Me annoimme vihiä vauva-arsenaalin puutteista ja lisäksi paremmin tietävät osasivat lahjoa asioilla, joita emme silloin vielä tienneetkään tarvitsevamme.
Ota mukaan omat eväät. Anteeksi te ystäväni, jotka olette saaneet lapsen ennen minua. Ummikkouttani ilmestyin uutta tulokasta katsomaan ilman pullia ja voileipiä. Teillä oli pöytä katettuna minua varten, enkä nyt äitinä ymmärrä, miten siihen kykenitte.
Itse olisin kovasti tahtonut kestitä perheen uutta tulokasta katsomaan tulleita vieraita yltäkylläisesti. Muutaman kerran jotain aloinkin väkertää, mutta joko tein sen yöllä tai vaihtoehtoisesti sain homman valmiiksi vasta, kun vieraat saapuivat ja ottivat Minimen hetkeksi hoiviinsa. Lopulta nöyrryin ja ilmoitin aina etukäteen, että sapuskaa on pöydässä, mikäli vieraat kipaisevat tullessaan Alepan kautta. 
Pullan lisäksi voin vannoa tuoreiden vanhempien arvostavan tuliaisena tuotuja puolivalmisteita tai vaikka itse tehtyä makaronilaatikkoa, jonka saa pakkaseen odottamaan sitä päivää, kun vauvan mielestä mutsilla ja isillä on parempaakin tekemistä kuin ruuanlaitto.
Muista sisarukset ja lemmikkieläimet. Vauva-aviiseissa muistutetaan, että jos perheessä on vauvan lisäksi vanhempia sisaruksia, myös heitä kannattaa muistaa. He kun kuitenkin ovat huomiosta nyyttiä enemmän innoissaan.
Mä en ymmärrä, miten monilapsisissa perheissä oikein pärjätään. Musta kun tuntuu, että lopulta melko vähään tyytyväiset kissammekin ovat välillä ihan heitteillä. Peruspalvelut pelaavat jotenkuten, mutta menneitä ovat ne ajat, kun ehdin rauhassa istua kissa sylissä ja rapsuttaa pörröistä masua. 
Täällä minä murjotan eteisen kaapissa, kun kukaan ei ehdi leikkiä mun kanssa.
Onkin ihanaa, että vieraamme ovat ottaneet kissamme syleihinsä ja rapsuttaneet niin kauan, että karvakasoilla meinaa mennä mielihyvästä taju.
Kaappaa vauva itsellesi. Ennen äidiksi tuloani saatoin käydä moikkaamassa juuri maailmaan pullahtanutta vauvaa ilman, että otin vauvaa syliini kertaakaan. Ei siksi, että en olisi halunnut, ei todellakaan. Minä kun vain yksinkertaisesti luulin, että tuoreet vanhemmat haluavat kiehnata vauva-ajassa niin antaumuksella, että eivät tahdo luovuttaa perheensä uutukaista edes hetkeksi syleilyyni.
Väärin, väärin, väärin! Kiehnaaminen on kivaa, mutta kohtuus kaikessa. Alkuaikojen symbioosin keskellä oli mahtavaa, kun sai välillä käyttöönsä kaksi kättä. Kukaan paitsi äiti tai isä ei voi tajuta, miten siistiltä voikaan tuntua laittaa tiskejä koneeseen tai pedata sänky käyttäen sekä oikeaa että vasenta kättä ja tietäen, että joku muu pitää vauvalle seuraa. Älä siis vieraana tarjoudu siivoamaan kahvittelun jälkiä vaan nappaa vauva syliisi ja anna äidin tehdä se.
Ota syliin!
Niin ja kerro vieraana haluavasi ottaa lapsen syliisi. Tuoreet vanhemmat kun saattavat ajatella, että et tahdo kuolaista vauvaa sotkemaan vaaleaa silkkipaitaasi.
Ajoita vierailusi saunavuoroon. Puolituntinen saunavuoro saattaa olla ainut hetki viikkoihin tai jopa kuukausiin, kun tuoreet vanhemmat saavat olla kahdestaan. Jos vain suinkin arvelet pärjääväsi vauvan kanssa tovin ilman hänen vanhempiaan (ja hei, pärjäät sä), mene vierailulle saunavuoron aikaan ja vie tuliaisiksi saunaoluet.
Vie roskat mennessäsi. Etenkin talvivauvan kanssa roskien vieminen saattaa olla hankalampi tavoite kuin raskauskilojen karistaminen. Vauvaa ei ehkä vielä saa edes viedä ulos tai ainakin roskakatokselle lähteminen  sekä pääseminen vaatii pukemisineen ja siirtymisineen tunnin valmistautumis- ja toiminta-ajan.  Nappaa siis vierailun päätteeksi roskapussi mukaasi.
 
Jos sinun empiiriset tutkimuksesi ovat päätyneet eriäviin lopputuloksiin tai huomaat listasta puuttuvan jotain oleellista, huomioitasi odotellaan kommenttiosiossa.
Jaa: