Riittävien yöunien, spontaanien viikonloppureissujen, kuplivien päiväkuohareiden ja raukeiden sunnuntaiaamujen lisäksi nainen joutuu uhrata äitiyden alttarille lähes koko vartalonsa.
Aivot. Järjellistä ja loogista toimintaa havaittu viimeksi toukokuussa 2011.
Hiukset. Parin kuukauden ajan Minimen syntymän jälkeen sain laukata kaduilla raskauden aikana kiiltoa ja paksuutta keränneet hiukset hulmuten. Sitten harjaan alkoi jäädä tukoittain hiuksia, viemärit tukkeutuivat suortuvista, lakanat saivat yön aikana karvapeitteen ja irrallisia rastoittuneita hiuspaakkuja alkoi löytyä Minimen suusta, pyykkikoneesta, ruuasta, kengistä ja sohvien alta.
Olinhan mä kuullut stooreja, joissa naiset kaljuuntuvat imetyksen aikana. Hiukset ovat lähteneet omalta äidiltäni, ystävien äideiltä ja tutuilta lapsiperheellisiltä mutseilta. Silti pidin tarinoita vain urbaanilegendoina, joilla äitilandian ulkopuolisia pelotellaan.
Nyt ohimolla on kaljut läikät ja poninhäntä on vaihtunut hiirenhännäksi. Hain paniikissa apteekista sikakallista Priorinia, jota olen nyt napsinut vajaan kuukauden ajan. Enää hiuksia ei lähde
jättitupoittain, mutta luulen sen johtuvan kapseleita enemmän siitä, että päässä ei yksinkertaisesti ole enää niin paljoa hiuksia, joita lähteä.
Rinnat. Tämän mahdollisuuden halusin sulkea kokonaan mielestäni pois. Jos 28 vuoden ajan on saanut ennaltaehkäistyä vauriot panostamalla kunnolla tukeviin rintaliiveihin, eihän nytkään voi olla hätää, kun kannattamia pitää yllään maitotulvavaaran takia myös öisin. Niin varmaan. Jo kahden kuukauden imetyksen jälkeen aloin huomata, että pillimehupurkkeina toimiminen jättää jälkensä tisseihin. Mussa roikkuu kaksi tyhjiin ryystettyä trippipurkkia.
Vatsa. Geenien perusteella vatsani kuuluisi olla raskauden jäljiltä kuin kyntöpelto. Ihooni ei kuitenkaan piirtynyt ainuttakaan raskausarpea. Minimen aikaisella syntymällä saattaa olla tekemistä vatsanahan kestävyyden kanssa, mutta minä uskon myös kookosöljyn taikaan. Hieroin öljyä iholleni lähes joka ilta suihkun jälkeen siitä lähtien kun kusitikku yllätti. Siitä tuli kiva mun ja vauvan välinen iltarutiini, jota jopa huomasin kaipaavani synnytyksen jälkeen.
Eipä möhö missään rantaesittelykunnossa silti ole. Raskauskilot jäivät kahta lukuun ottamatta synnytyssaliin, mutta roikkuva vatsanahka jäi. Ja se on sen verran iso jööti, että painaa takuulla enemmän kuin kaksi kiloa. Sain sujahdettua iisisti heti laitokselta paluun jälkeen farkkuihini, mutta vyötärön yli tursuaa mahaa niin kuin pullataikinaa kulhon reunan yli.
 |
| Vauvan pään kokoisten korvapuustien syömisellä ei ole osuutta asiaan. |
Down there. Mä luulen, että parhaiten ehkäisyvalistus menisi tyttöteineille perille, jos kerrottaisiin, että synnytyksessä väliliha saattaa revetä jopa peräsuoleen asti, jolloin pahimmassa tapauksessa menetät ulosteenpidätyskyvyn loppuelämäksesi.
Mä olin jo raskaana, kun tämän kuulin, joten päätin, että yksi housuihinsa paskova meidän perheessä riittää. Kun sain tietää Weledan synnytykseen valmistautumisöljystä, hankin heti sellaisen itselleni. Öljyä hierotaan välilihaan (siinäpä vaikka kiva yhteinen iltapuhde miehen kanssa, aiettä!) lisäämään sidekudoksen elastisuutta ja verenkiertoa. Tököttiä saa kuitenkin käyttää vasta raskausviikosta 34 eteenpäin, joten niillä viikoilla syntyneen Minimen takia testiaikana jäi kovin lyhyeksi.
En tiedä olisiko episiotomialta vältytty, jos olisin ehtinyt läträtä öljyllä enemmän. Laitoin öljyn eteenpäin raskaana olevalle kaverilleni, jonka testituloksia odotetaan saapuvaksi lähiviikkoina.
Oli miten oli, jälkitarkastuksessa sain kuulla jotain, mitä yksikään nainen ei halua siinä tilanteessa kuulla. ”Sä voisit vähän harjoittaa lantionpohjalihaksia.” Vuosien pilateksen tulos valahti ulos samasta reiästä kuin vauvakin. Ja lääkärikin sen heti käsikopelolla huomaa. Ei hemmetti, nyt heti parit lihassupistussarjat! Niitähän on niin helppo tehdä vaikka liikennevaloissa, ruuhkabussissa tai imettäessä. Viimeistään kymmenenteen toistoon päästessäni olen kuitenkin jo unohtanut koko jutun ja alkanut touhuta jotain muuta.
Salilla voin tehdä lihaksia tohkeissani tuntitolkulla, mutta lantionpohjalihasten näkymätön jumppaaminen ei saa pidettyä mielenkiintoani yllä. Olisipa jollain salilla bodypumpin ja spinningin lisäksi viikko-ohjelmassa myös lantionpohjalihasjumppa. Siellä salillinen naisia ähkisi keskittynyt ilme kasvoillaan ja minäkin muistaisin tehdä toistot loppuun ohjaajan piiskatessa sanoilla toistoihin syvyyttä.
Selkä. Hieroja sanoi oho. Se kai riittää kuvaamaan, miten jumiin selkänsä voi kuusikiloisen sätkivän kahvakuulan kanssa saada.
Jalat. Mikähän biologinen logiikka mahtaa olla kyseessä, kun naisen jalat kasvavat raskauden aikana? Isommat räpylät auttavat, kun on enemmän taakkaa kannettavana? Kuulin, että joillakin jalka kasvaa numerolla jokaisen raskauden aikana. Siinä tapauksessa seuraava raskaus pakottaisi minut samalle kenkähyllylle miesten ja transujen kanssa.
 |
| No onhan sit tietty aina noi kumpparit. |
So true. Aivot meni. Hiukset säästyi, mutta sekin johtuu imettämättömyydestä ja lyhyestä mallista. Rinnat = ei ole. Vatsa = taikina. Down there, noh, se kärsi paljon vähemmän tällä kertaa kun ekalla, mut ei se ihan oma itsensä ole. Selkä on kappaleina. Jalat kasvoi tällä kertaa numerolla. Mutta hei, lohdutukseksi voin sanoa, että mulla lähti ne sitkeät 2kg viime kerralla siinä kohtaa, kun jätkä täytti 2v.! 😀 Siis, NE LÄHTI kuitenkin. 😀
Tuttua, tuttua! Ah! Mulla myös pakeni hiusraja ohimoilta ja pahasti! Priorinia harkitsin myös. Kuitenkin muutama kk sitten huomasin maantienharmaiden haituvien valloittavan kiiltäviä ohimokaljuja takaisin. Ja nyt kun vihdoin sain ne värjättyä, alan näyttää vähän vanhalta itseltäni. Sille hiirenhännälle tosin ei ole mitään tapahtunut. Toka kierros kun on jo takana vatsa oli jo valmiiksi kynnetty ja mukavan raidallinen ja roikkuva, tissit sellaiset rusetille solmittavat ja kaikki kengät entisestä elämästä lähteneet vaihtoon. Vanhana 37,5 kenkäkokosena vähän kirpaisi ostaa 39,5 kumisaappat (huom, kumisaappaat, nykyiset luotto KENKÄNI säähän kuin säähän!).
Niin ja mä en halua edes tietää tota alakerran tilannetta. Lääkäri kehoitti minuakin treenaamaan. Samaisesta öljystä huolimatta perse repesi, kymmenen tikkiä ja vielä 3kk synnytyksestä oli olo kuin kranaatti olisi räjähtänyt housuissa. Onneksi sentään ei vaippaa tarvitse käyttää.
Ihanaa tää! <3
Ainiin ja unohdin tuosta aivotoiminnasta mainita.. No, se ehkä kertoo jo oleellisemman siltä osa-alueelta..
voiks tota synnytykseen valmistautumis -tärpättiä käyttää myös sisäisesti? 😀
mä sain esikoiseni 28-vuotiaana, suht sirona ja pienehkötissisenä. ssilloin kilot läks imetyksellä, tukka ei, tissit tyhjeni käytyään jossain mahtavassa H-koossa alkuun, sain alavatsaan pienen sievän pömpän (lue: farkut mahtui jalkaan mut vyötärö ei farkkuihin). toisen lapsen sain 36-vuotiaana ja nyt oon taas raskaana (38), joten en tiedä miten olisin tokan raskauden jäljiltä palautunut. mut kengänkoko ei aiemmissa raskauksissa muuttunut (ihan hyvä, koska mun äidillä kasvoi 37 -> 40) ja pikasynnäytksistä huolimatta pimpsarepeämät olivat luokkaa kaks tikkiä. en kait kuitenkaan ollut ihan megalortto, koska tokan jälkeen neuvolan gynis huudahti jälkkärissä, että hyvä rouva oottekste koskaan synnyttänyt.
mut nyt siis oon rv18 ja painan vittu jo yhtä paljon kuin edellisellä kerralla äittärille jäädessä!
Heh, tunnistin itseni kuvasta, jossa on vauvan päänkokoinen pulla. Kyllä, minua varoiteltiin raskausajan sokerihimoista, mutta ne eivät mielestäni ole mitään verrattuna imetysajan makeannälkään. Pullaa on pakko saada joka päivä. Enkä muista ennen vauvaantumista edes kauheasti pitäneeni pullasta.
Tukka lähtee, hartiat jumii ja tissit rupsahtaa, mutta ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Neljä kuukautta synnytyksen jäljeen vaaka näyttää lukemia, joihin en ole päässyt enää ainakaan viiteen vuoteen ja lukioaikaiset farkut sujahtavat jalkaan tuosta noin vaan. Tähän tulokseen olen päässyt ilman hikiliikuntaa, syömällä pullaa päivittäin. Luultavastihan tämä on vain väliaikaista…
Lantionpohjalihasjumppaa itse asiassa on Herttoniemessä, sitä järjestää Bailamama Vauvaperheiden hyvinvointikeskuksen tiloissa Hiihtäjäntiellä (älä säikähdä typeriä nimiä).
http://www.vauvaperheidenhyvinvointikeskus.fi/node/10
Hiusten lähtö ei käsittääkseni johdu imetyksestä vaan siitä, että karvaa ei raskauden aikana juuri irtoa. Synnytyksen jälkeen lähtee senkin edestä.
Henkilökohtaisesti parasta pitkään aikaan on se, kun pikku hiljaa saa kroppansa takaisin. Ei se enää samanlainen ole, mutta en ole ikinä kuvitellut näyttäväni aina samalta. Olennaista on, että sillä voi taas tehdä juttuja, juosta ja joogata, ja se on mun kroppa ja se toimii. Bless.
Toi jalkojen suurentuminen johtuu ihan siitä et jalasta tulee lisäpainon (eli siis sen vauvavatsan) myötä ns. lättäjalka. Tai siis toisilla tulee, toisilla ei. 😀 Itellä on kyseisen malliset jalat ollu aina, joten kengän kokokaan ei oo kahden raskauden myötä muuttunu miksikään.. 🙂
Olen varma ettei kellään oo vatsaan tullu raskaudesta samanlaisia raskausarpia kuin mulla, leveitä isoa liloja repeämiä melkein tisseihin saakka. Tai kyllähän ne tisseihin asti ulottuukin kun ne löpsyt roikkuu melkein navassa asti. Tukkaa löytyy juu joka paikasta paitsi omasta päästä, kalju kiiltää päälaella niin että olen alkanut miettiä kaikkea aina hiusten istuttamisesta aina peruukkeihin ja huiveihin, ei helevetti kun täytyy nyt kesälläkin pipo päässä hiihtää! Navan päällä roikkuu tissien lisäksi joku ihme läskiröllykkä joka antaa aihetta epäillä onko sinne mahaan kenties jäänyt poikani eksynyt kaksoisveli olla möllöttämään. Ja sekin on mahtavaa ettei enää aiemmin 38 korkokenkiä käyttäneelle mahu 39 crocksit saatana jalkaan, joo. Pimpsasta sen verran, että jotain kertoo se, että isännän kestokyky seksuaaliareenalla on jostain kumman syystä kovasti kohentunut. Kilot ei oo lähtenyt millään, ei vaikka olen imettänyt puoli vuotta, työntänyt vaunuja hangessa ja karpannut kolme kuukautta uskollisesti kuin vanha koira. Ja se makeanhimo, ei oo todellista! Kun lopetin karppaamisen, sillä että ”ehkä olen säästöliekillä, pitää syödä enemmän”, niin johan lihosin 3 kiloa kuukaudessa. Eli aineenvaihdunta on jossain nollassa.
Kirjoitit ”joutuu uhrata”. Apua, aivot meni 😀
Uhraappa kropan lisäksi vielä hetki aikaa haastelle mikä löytyy miun blogista. 😉
Ostitko kookosöljyn jostain erikoismestasta vai ihan ruokakaupasta?
Tänä keväänä kohtasin itsekin kenkäkaupassa sen tosiasian, että mitkään naisten 42 kengät ei mahdu jalkaan. Mulla oli siis jo ennen raskautta koon 42 kengät. Tästä lähtien nähtävästi joudun kulkemaan Converseissa ja kumppareissa.
t.L.
Kovasti kaipailen vinkkejä vauvan ihonhoitoon, millä tuotteilla lähiömutsi on kosteuttamisen, pesun ym. suorittanut? T:Vinkkejä kaipaileva
Täällä yksi, joka vannoo Weledan välilihaöljyn nimeen! Synnytyksestä 0 tikkiä, kuulemma harvinaista ensisynnyttäjälle (ihmeen vaiettu totuus synnytysvalmennuksessa..). Kätilö totesi vaan, että tais olla öljystä apua. No todellakin!
Lisäisin listaan peräpukamat: ei helvata, minkä perunapellon kanssa sitä kotiuduttiin sairaalasta. Ne yhdistettynä rautalisän aiheuttamaan ummetukseen takaa sen, että jokaisella vessareissulla koetaan synnytystuskiin verrattavissa olevaa kipua.
Itselläni ei oo tukka vielä lähtenyt päästä, tosin synnytyksestä on aikaa vain kuukausi. Nyt tiedän, että armonaikaa on 2kk jäljellä, jonka jälkeen on lähdettävä hattuostoksille tai leikattava kesäkalju. Oujee!
Mun kaksi kiloa on tässä kuukausien aikana paisnut ja paisunut. Vaikka imetyksestä tykkäänkin, ainakin suurimman osan ajasta, odotan saavani kroppani jo itselleni. Voisi skarpata annoskokojen kanssa ilman pelkoa maidon loppumisesta. Tai ainakin saisi tekosyyt annoskokojen tuplaantumisesta pois.
”Tissit rusetille solmittavat” Ahahhaha, anteeksi, mutta nauran sun kurjalle kohtalolle vedet silmissä ja pissat housuissa! ”Kranaatti räjähtänyt housuissa” Aiaiaiai, hehhehehe!
Mutta joo, hiuksista. Mä en värjää hiuksiani, joten toivon haituvan kasvanan ihan oman värisenä sitten joskus. Olen tosiaan kuullut, että haituvista huolimatta hiirenhännästä ei enää koskaan saa paksua lettiä. Siihen olen jo alistunut, mutta ohimokaljuus on helvetinmoinen vääryys. Oisivat miehet saaneet pitää itsellään edes yhden ongelman ihan kokonaan!
Siis mitä unohdit….? Vai unohdinko mä?
Wandabe: muuhun en osaa samaistua, kuin nykyiseen kilomäärääsi. Vaikka omat raskauskiloni jäivät pari lukuunottamatta laitokselle, olen kerännyt lähes saman verran takaisin paikoilleni kytkettynä lypsykoneena. Muissa hommissa en voi olla kuin kateellinen.
Susu: Mä en ennen raskauttapitänyt erityisemmin suklaasta, pullasta tai kakusta. Nyt pitäisi jokaisen aterian jälkeen saada jotain jälkiruokaa. Ihan sama, kunhan on sokeria. Ja mulla se näin neljän kuukauden jälkeen todellakin näkyy kropassa. Onneksi ne lukioaikaiset farkkut on kuitenkin tullut laitettua eteenpäin jo aikoja sitten, niin ei vituta ihan niin paljoa.
Eikä! No mä olen säikähtänyt typeriä nimiä. Kuljen joskus lenkillä rannasta tullessani siitä ohi ja varon vilkaisemastakaan niihin päin, ettei joku ällöttävä mamavirus tartu. Mutta tää laitetaan hyvin tarkkaan harkintaan. Kiitos superisti vinkistä!
Sitä mäkin olen kuullut, mutta se on kyllä ihan täyttä sontaa. Jos nyt vain tasattaisiin tilejä, ei mulla olisi ohimolla kahta kaljua länttiä ja olematonta ponihäntää.
En mäkään toivoisi näyttäväni teiniaikaiselta itseltäni, mutta en myöskään kaljulta ja lättäjalkaiselta taikinavatsalta, jolla ei liiku aivoissa kakkavaippoja kummempaa.Vaikka tykkään imetyksetä, on se joku päivä ihanaa huomata, että kroppa on taas mun ja vaan mun.
Tällasta oon kuullu joo. Pitäs kuulemma tehdä varvasjumppaa, että sais jalkakaaret takas ojoon. Mun tärkeysjärjestyksessä ensin ojoon olisi kuitenkin saavata lantionpohjalihakset.
Tää sun stoori pitäisi lukea yläasteikäisten ehkäisyvalistustunnilla.
Mulla on suunnitelmana saada muoto osaksi Suomen kieltä.
Kiitos haasteesta! Lisäsin sen aihelistajonoon. Mä kuitenkin pahoin pelkään, että avauduttavaa löytyy liiaksikin, että ehtisin ottaa osaa haasteeseen.
Mä olen ostanut omani yleensä Ruohonjuuresta, mutta samaa tököttiä saa kyllä paremmalla valikoimalla varustetuista marketeistakin. Eli ihan ruuanlaittoon soveltuva öljy on kysesessä.
Onneksi on Consut ja kumpparit!
Mähän voisin tehdä tästä ihan oman postauksen. Ihan sen takia, että saisin ottaa purnukoista kuvia ja tuntea oloni bloggariksi 😀 Yritän saada aikaiseksi pian, mutta niinkuin vauvaperheessä aina, mitään en voi luvata ja kannattaa valmistautua myöhästymisiin.
Joo, eipä perseen repeämisestä paljoa valmennuksissa juteltu! Mutta erihyvä tietää, että ainakin yhdellä ihmisellä on öljy auttanut.
Ai hitto, se vatsajumi raskausaikana… Olin jo melkein unohtanut ne vaivat, kun sain uusia tilalle.
Toivottavasti sulla käy hyvä tuuri, etkä joudu kesähattuostoksille.
Fyi: On aivan sama imettääkö vai ei, pelkkä raskaus ne rinnat muuttaa. Imetyksen kestollakaan ei ole asiaan mitään vaikutusta. Raskausaikana rinnat muokkautuvat imetystä varten, jos niitä haluaa varjella on vältettävä myös raskaaksi tulemista.
Näinhän sitä väitetään. Mun yhden naisen testiryhmä kuitenkin väittää toisin. Mitä kauemmin imetystä on kestänyt, sitä parempaa frendiä trippipurkit alkavat olla painovoiman kanssa.
Multa lähti hiukset päästä noin 5kk synnytyksestä ja nyt kolme kuukautta myöhemmin päätä koristaa ihana kolmen sentin siili. En toki kokonaan kaljuuntunut, mutta siis ohimoläiskät tuli ja aika mojovat. 😀
Mä huomasin just tänään, että ohimokaljuissa kasvaa ohutta hiusta. Joko tää on Priorinin ansiota tai sitten niiden ylihintaisten kapselien syöminen ajoittuu vahingossa samaan aikaan kuin muutos parempaan.
Hei siis on jumppapaikka, ihan hoodeilla vieläpä, missä perusjumppatuntiin kuuluu vielä lantiopohjanlihakset!
http://www.vauvaperheidenhyvinvointikeskus.fi (tosi kätevä osoite, muuten, eh heh).
Mä siis inhoan ryhmäliikuntaa mutta päädyin tonne ja tykkään, ja jotenkin jopa kestän sen että joukolle treenataan peräaukkoa!
(Ja tällaista sitä nykyään julkisesti kirjoittelee. Good for me).
Joo, joku jo ehtikin mua valistamaan tästä peräaukkojumppapaikasta!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Se on oikeasti kiva! Mä hankin sinne jopa 10 kerran kortin – olen siis enemmän sitoutunut siihen paikkaan kuin mieheen. Ja on siellä onneksi jumpattu muutakin kuin sulkijalihaksia. Melkein on vatsalihakset!
😀 Joo, mä ihan vakavasti kortin hankkimista kans pohdin. Mutta kun olen jo ”normi” salin jäsen, niin käyn perusjumpissa siellä. Nyt pitäs sitten vaan muistaa himassa ähistä lantionpohjalihasjumpan kanssa.
Tää landemutsi taas oo ikinä tollasista öljyistä mitään kuullutkaan. Mutta ihan pelottavan koukuttava blogi sulla, löysin tän uudestaan yhteisen kaverin Minna N:n kautta:) Allekirjoitan nuo kaikki täysin, sorruin jopa lisäkkeiden tilaamiseen..
Hahaa, mäkin kuulin siitä tosiaan ystävältä. Neuvolassa ei moisesta valmistautumisesta sanotu mitään. Kiva, kun löysit tänne lähiöön!
HAHA! Olen pyöritellyt samaa aihetta mielessäni tarkoituksenani kirjoittaa siitä myös, kiitos lisäinspiraatiosta 🙂 Tosin vaikka kuinka pyörittelisin ajatuksiani, tulen häviämään tälle 100-0. Paitsi jos demonstroisin tekstiä muutamalla tietyllä kuvalla…No enpä taida.
Ps. Täytyypä ottaa tuo lantionpohjalihasjumppa vakavasti harkintaan…
Terkuin eräs ryhmäliikuntavastaava
Kuvat kyllä kertois enemmän kuin tuhat sanaa… Ja joo, lantoinpohjalihasjumppaa tavallisillekin saleille! Olis ihanaa, jos sen yhdistäis vaikka syvävenyttelyyn.
Hei, itse imetän tällä hetkellä ja mielenkiinnosta kysynkin, mikä on hiustilanteesi tällä hetkellä? Tuntuu, että ei tukka palautunut esikoisestakaan, kun kaksi vuotta myöhemmin taas imetetään.. Anna nyt jotain toivoa, että hiusraja palaa vielä edes lähelle entistä? 😀
Tuoreimmasta sulkasadosta löytyy juttua täältä. Eli samassa pisteessä ollaan taas. Mutta lohduttaudun sillä, että ainakin ekan sulkasadon jälkeen hiukset kyllä kasvoivat takaisin, Priorin-kuurin jälkeen jopa paksumpina kuin ennen. Eli toivoa on! 🙂