<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} @page Section1 {size:595.0pt 842.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;}

–>

Lähiöjeppe kävi tänään tunnustamassa, että on minun kanssani sutinoinut ja näin ollen saanut alulle Minimen. Minä taas vuorostani kirjallisesti vakuutin, että en ole kuksinut muiden kuin Lähiöjepen kanssa niihin aikoihin, kun kohtuuni muutti salamatkustaja.
On ihan älytöntä, että vielä nykypäivänäkin avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden selvittämiseksi pitää käydä sosiaalivirastossa näyttäytymässä. Avioliitossa syntynyt mukula katsotaan automaattisesti aviomiehen aikaansaannokseksi, vaikka ukko olisi ollut työkomennuksella meren tuolla puolen viimeiset viisi vuotta ilman piipahduksia kotona.
Kun tiedetään, että joka kolmas suomalainen muhinoi sormus sormessa aviovuoteen ulkopuolella, on koomista laittaa avo- ja aviosiipat näin eriävään järjestykseen. Etenkin kun emme nykypäivänä ole ainoa pariskunta, joka on ihan tosissaan homman kanssa, vaikka ole rakkauttaan pitsein ja puvuntakein virallistanut. 
Vannon kautta kiven ja kannon -paperit kiertävät vielä maistraatin kautta ja parin viikon kuluttua Lähiöjeppe on virallisissa kirjoissa Minimen huoltaja. Tähän asti mä olen ollut yksinhuoltaja.
Ajatellaanpa tilanne, joka ei onneksi ole totta. Minä kuolisin synnyttäessäni Minimetä. Vastasyntynyt määritettäisiin papereissa orvoksi – sillä, että isä oli mukana synnytyksessä ei ole mitään painoarvoa. Minimen huoltajuus siirtyisi minun vanhemmilleni, jotka tässä sadussa vihaisivat Lähiöjeppeä (toimituksen huomiona vielä kerran lisättäköön, että tämä ei siis pidä paikkansa kuin tässä sadussa). Huoltajina he päättäisivät, että Lähiöjepellä ei ole asiaa Minimen elämään. Se satu loppui siihen, vaikkakaan ei onnellisesti.
Tai kuvitellaan toinen tilanne, josta toivottavasti ei koskaan ikinä milloinkaan tule totta. Lähiöjeppe lähtisi käymään kaupassa, jäisi suojatiellä rattijuopon yliajamaksi ja kuolisi. Minime jäisi ikuisesti papereissa isättömäksi ja myös perinnöttömäksi. Minä en olisi leski, vaan yksinhuoltaja – ilman toista elatusvastuullista. Vaikka pyrimme kaikin keinoin kirjoittamaan meidän perheemme sadulle onnellisen lopun, koskaan ei tiedä. Niinpä otimme raskauden alussa henkivakuutukset ja kirjoitimme kirjalliset sopimukset, jotka antavat meille oikeudet toistemme vakuutusrahoihin, jos paskasti käy.
En ehdota, että isyyden voisi tunnustaa tekstarilla tai iPhonen ”Tunnustan!”-sovelluksella, mutta voisi lakia tuoda 1970-luvulta muutamat vuosikymmenet eteenpäin. Isyyshommat voisi mielestäni laittaa järjestykseen jo raskausaikana tai viimeistään muppelon tullessa maailmaan ponnistamolla. 
Yhdessä asumisella on virallisten tahojen mukaan merkitystä siinä, kuinka todennäköisesti siittiö kohtaa munasolun. Huomattiin vasta jälkikäteen, että siittämisajankohta on Minimen ennenaikaisuuden takia kuukautta liian aikaisin ”Emmää nyt sitte enää varma oo”.
Lisäksi äpärän maailmaan luoneet vanhemmat voisi päästää vähemmällä ristikuulustelulla. Olen kuullut tarinoita, joissa sosiaalivirastossa tuoreita vanhempia on hiostettu kysymyksillä ”Oletko nyt ihan varma, ettei naisesi oli pettänyt sinua?” ”Onko teidän parisuhteenne sellaisella pohjalla, että syrjähypyt voi varmasti laskea pois pelistä?” ”Kuinka monen muun miehen kanssa olet ollut yhdynnässä suhteenne aikana?” Jösses! Eräällä Lähiöjepen tuttavapariskunnalla on kolme lasta ja he ovat joutuneet moiseen hiillostukseen jokaisen syntymän jälkeen. Olinkin jo kerryttänyt raivoa ja sarkastisia kommentteja sossupiinajan varalle, kun tänään huristimme hissillä Minime kainalossa Kallion virastotalon kuudenteen kerrokseen.
Mutta mitä. Lastenvalvoja Rolf kysyi vain, koska olemme muuttaneet yhteen ja sen jälkeen hyvin asiallisesti, olemmeko yksimielisiä isyydestä. Allekirjoitimme paperit ja olimme ulkona rumilla toimistokalusteilla sisustetusta huoneesta alle 10 minuutissa.
Olisi nyt voinut jotain alapääjuttuja udella, että olisi kotimutsilla ollut jotain kakkajuttuja jännempää ja mielipiteitä herättävää kerrottavaa kavereille!
Ninja-vauva, joka ei ole pusuhuuliaan perinyt ainakaan huulipunaa enemmän hampaissa kuin huulissa -mutsiltaan.
Jaa: