<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} @page Section1 {size:595.0pt 842.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;}
–>
Vauvalandian ovien aukeaminen on avannut ovia paikkoihin, joiden olemassaolosta en edes tiennyt ennen kusitikun positiivista tulosta. Näiden ovien availu tuntuu yhtä jännältä kuin suklaajoulukalenteriluukkujen taakse kurkkailu – uuden luukun avaamista odottaa malttamattomana, vaikka harmikseen tietääkin, että luultavammin tälläkin kertaa suklaa on mautonta ja kuva tylsä.
Lähdimme koko kolmen kopla männä viikolla ensi kertaa kaupungille. Uuteen tilanteeseen äkkiseltään heittämisestä kertoo se, että Lähiöjeppe luuli ihan tosissaan, että ehdimme kymmenen minuutin päästä lähtevään bussiin, vaikka sekä Minime että mutsi olivat yhä yökkärit päällä.
Noin puoltatoista tuntia myöhemmin olimme päättäneet ensimmäisenä julkisena kulkuneuvona ottaa bussin sijaan haltuun vauvanvaunuystävällisemmän metron ja seisoimme lähiön metroasemalla. Spurtti metron uumeniin tapahtui entisessä elämässä näppärästi rappusten kautta, mutta vaunujen kanssa hommaan on ilmaantunut lisähaaste. Miten hitossa tonne alas kuuluu mennä? Löysimme tutun metroaseman hissin vasta, kun bongasimme sinne jonottavan kotiäitiarmeijan ja rollaattorimummon.
 |
| Kotikaupunkiin tutustuminen täytyy aloittaa tietenkin tyylillä Sörnäisten Kurvista. |
Tässä vaiheessa aloin hahmottaa, että mä oon puolen tunnin päästä siinä -elämä on ohi ja että pieneenkin siirtymiseen tarvitaan kahden mukana kuljetettavan vauvatarvikesäkin lisäksi tolkuttomasti aikaa, järjestelmällisyyttä ja piimämäisen sakeaa pinnaa. Jälkimmäistä ei ole laajoista empiirisistä tutkimuksista huolimatta mun kehosta löydetty kuin pieniä esiintymiä.
Mutta metro sentään on kätevä, propsit lähiöitymiselle! Ja oli ihan rosvo-olo, kun ensimmäistä kertaa matkustin ilmaiseksi vauvoineni ja vaunuineni. Perillä meitä odotti Kampin kauppakeskus, jonka olin äitejä salakuuntelemalla todennut helpoksi kohteeksi aloittaa kaupungin valloitus nyyttityypin kanssa. Ja siellä kolmannessa kerroksessa se odotti: maaginen lastenhoitohuone, jonne pääsee oven ollessa lukossa vain nappia painamalla ja oven avausta odottamalla. Unohtakaa baarit, jonne pääsee ovikelloa soittamalla, mikäli naama miellyttää ravintolahenkilökuntaa! Tänne pääsee vain, jos mukana on alle metrinen avec. Seesam aukene!
 |
| Mahdottomasta mahdollista: Lähiömutsi ja Lähiöjeppe yhdessä lounaalla Minimen ollessa yhdeksän päivän ikäinen. Ei nyt ihan ollut valkoisia liinoja ja kynttilöitä pöydällä, vielä. |
Salaluolan uumeniin päästyäni suoritin ensimmäisen puolijulki-imetykseni ja huomasin hallitsevani huonosti mutsietikettiä. Paikallaolijoita kiinnosti kovasti Minime ja tyypin mitat sekä kakat. Olin niin hämmentynyt helsinkiläisten yhtäkkisestä puheliaisuudesta ja hymyistä siinä tissit paljaana keekoillessani, että en edes tajunnut udella vastaystävällisyytenä niiden mukuloista mitään. Pitivät varmaan nokka pystyssä tepastelevana kanaemona, joka ei välitä kuin oman pesänsä tuotoksista.
Lähiöjeppe sen sijaan teki heti vaikutuksen paikalla olleeseen äitijuryyn. Yhden vaipanvaihdon aikana hän oli ystävystynyt jokaisen huoneessa olevan äidin kanssa. Ota paikka haltuun -kisan toisena osallistujana minä voisin väittää, että tämä tapahtui vain ja ainoastaan siksi, että hän on mies, joka vaihtaa vaippoja. Palkinnonjakotilaisuudessa Lähiöjeppe oli kuitenkin se, joka sai eniten kujertelevia hei heitä ja nähdään-heittoja, kun suljimme salaperäisen vauvahuoneen oven takanamme. Mä sain mitä luultavammin vain paheksuvia ajatuksia, kun olin poistunut kodin vauvakuplasta niin varhain ja niin pienen vauvan kanssa.
mun on pakko sanoa et sun blogi on mun suosikkiblogi ja sä oot vallan mainio tyyppi ja tosi hyvä kirjottamaan, tykkään sun tyylistä.
Tosin nää jutut ei auta yhtään mun kasvavaa vauvakuumetta. Pitää aina välillä käydä lukemassa niitä ihmeäitien supervauvat on ihania -blogeja että muistaa taas huolehtia ehkäsystä.
Loistava postaus, ihan kuin omasta elämästä parin vuoden takaa! 😀 Ai niin, paitsi että ensimmäiseen puoleen vuoteen en tainnut uskaltautua keskustaan asti, onhan meiltä matkaa sinne kolme ja puoli kilometriä. Eli loputtoman pitkä ratikkamatka naama punaisena karjuvan vauvan kanssa matkustaessa 😉
Ei vauvaa toki kannata viedä mihinkään missä hän ei viihdy. Kätilömme sanoi, ettei vauva huvikseen itke. Hänellä on siihen aina syy. Itku on vauvan ainoa tapa kommunikoida hätäänsä tai tuskaansa. Miksi huudattaa pientä vauvaa kun näkee, että hänellä on selvästi hätä? Vanhempien tehtävä on tehdä vauvan olo paremmaksi, ei huudattaa turhaa missään olosuhteissa. Ymmärrän helposti sen, että kotona oleva vanhempi haluaa kierrellä kaupoissa ja kaupungilla, mutta vauva ei välttämättä koe sitä turvalliseksi. Hän ei pysty mm. torjumaan meluhälyä vaan voi kokea sen tuskallisena. Joskus toivoisin (itse muutaman mukulan äitinä), että innokkaat vastasynnyttäneet äidit ymmärtäisivät tämän (kun näkee tosiaan ostoksilla tai kulkuneuvoissa naama punaisena vauvojaan huudattavia vanhempia). Blogiasia on hauska lukea, eikä tämä ole mikään hyökkäys tätä blogia vastaan!! Vain yleinen huomio ja kommentti.
No pyh, heti vaan ulos ja ”seikkalemaan” kun itseltä siltä tuntuu! ( tietenkin ottaen huomioon sen, että vauvalla kaikki ok). Mulle oli ainakin elintärkeää päästä suihkimaan vaunuilla vauvan kanssa heti kun se oli mahdollista (samoihin aikoihin). Itselleni on ollut aina tärkeää ”päästä ihmisten ilmoille” ja sitä mentaliteettia meillä noudatetaan yhä. Tosin asumme aivan ydinkeskustassa että olemme periaatteessa aina ”jossain”:) Me mentiin ensimmäisen kerran syömään samoihin aikoihin kun te, muistan vaan kuinka nopeasti ruoka syötiin ja jännättiin, herääköhän T. Ei herännyt, pikkuruinen:) Olisimme saaneet ottaa siis rauhallisemmin. Meidän onneksi T viihtyi vaunuissa aina, eikä kulkemisesta tulut ongelmaa. Mutta toki niitäkin pikkutyyppejä on, joille vaunut ainakin ensialkuun ovat kauhistus. Mene niin tiedät! Ja se tavaran määrä mitä mukana kuljetetaan…ymmärrän. Lohduttavaa on, että tätä nykyä riittää ehkä nenäliina pienemmille reissuille, ja ehkä rusinapaketti:) Tsemppiä ja liikkumaan vaan niin paljon kun siltä tuntuu! Auttaa jaksamaan:)
Jatta
Onnittelut perheenlisäyksestä! Tätä jaksaa selvästi edelleenkin lukea 🙂 Itseasiassa odotan jo innolla seuraavaa postausta, koska käsittelet samoja asioita kuin mitä itse välillä pohdin, yksi suurimmista asioista vauvoihin ja äiteihin liittyen on juuri tuo miten hermot riittää hissien etsimiseen jnejne. Tämä tuntuu ihan siltä kuin lukisi jotain tulevaisuuden kirjaa millaista se sitten joskus itsellä on (jos on) 🙂 Tosi kiva että teillä on lähtenyt hyvin käyntiin!
Kantoliinan kanssa ei tarvitse jonottaa hissejä, vaan voi kävellä rappuja ja kierrellä pikkuputiikkeja niin kuin ennenkin. 😉 Huomattavasti miellyttävämpää liikkumista. Toimii meillä vaikka tyyppi painaa yli 10 kiloa ja on jo yhdeksänkuinen.
En mä nyt pariviikkoisen kanssa välttämättä lähtisi puistokonserttiin jossa se melutaso on oikeasti korkealla mutta en jaksa uskoa että ihan pieni vauva häiriintyy esim. kauppakeskuksen taustamusiikista/hälystä. Ennenkaikkea kun se muksuhan on kuitenkin käytännössä koko ajan vaunuissa (se koppahan itsessään torppaa vähän ääniä).
Sinänsä tietysti ihan pohtimisen arvoinen juttu tuo äänien//visuaalisen infon tulva.. Olisi mielenkiintoista lukea oikeita tutkimuksia siitä että ”kärsiikö” esim kantoliinassa (pois vaununkopan suojasta) pitkään oleileva vauva jota ulkoilutetaan vähän enemmän meluisissa paikoissa. Kun ei se mukelo kuitenkaan pääse sitä infoähkyä pakoon.
Mutta jos mutsin hermoja ajattelee pelkästään niin ehdottomasti ihmisten ilmoille mahdollisimman pian 😉
Ja en muuten tiennytkään että Kampissa on noin luksustason palvelutilat, täytyypä käydä tsekkaamassa jälkeläisen kanssa.
Heippa, meilla on 6kk vanha tytteli ja tuli kirjoituksesta kylla alkuajat mieleen. Me asutaan suurkaupungin keskustassa, vanhassa hissittömassa talossa…great. Me ollaan kylla liikuttu alusta asti vauvan kanssa, enpa usko etta ne hairiintyy normaalista elaman aanista, me kaytiin eka kuukaudet aamiaisella usein ulkona, nain saastyi mun hermot kun ei tullut tiskia eika tarvinnut kaiken muun kaaoksen keskella vaantaa aamupalaa. Mun laakarin motto oli etta kun aiti on tyytyvainen niin yleensa silloin on vauvakin. Tassa kulttuurissa lapset sopeutuvat pienesta lahtien perheen elamaan eika toisin pain, on menoa ja melua toisinaan meikalaisen makuun liikaakin. Kylla teilla on ihanaa luksusta tuollaiset lastenhoitohuoneet! Talla joutuu aina sumplimaan kun meita hyökkaysvaunujen kanssa liikkuvia ei ole ajateltu kuten Suomessa. İhanaa vauvailua, ma en muista mitaan 2 eka kk vauvan kanssa…
Mieletön postaus, kiitos päivän nauruista! 😉 Profiilitekstisi luettuani tiesin, että täältä tulee löytymään suomenkielen uudistusta ja omanlaista tekstiä, jota harvoin kohtaa. Niin löytyikin. Aihe on itselleni sinänsä vieras, etten ole äiti, enkä seurustele jne., mutta sitäkin suuremmalla syyllä blogisi kolahtaa. On kiva seurata nuoren äidin elämänmenoa ja ajatuksia, jotka kuitenkin täsmäävät omieni kanssa hyvinkin paljon. =)Ja Minime, oi mikä nimivalinta ! Onkohan ensimmäinen lajiaan?
Asuin muuten itse Kontulassa pari vuotta taaksepäin ja kävin Kallion lukiota ihan siinä Sörkän metroaseman kupeessa. Kyllähän siellä elelisi vieläkin mielellään, oikea hippiyhteisö Helsingin sydämessä 😉
Pidemmitä puheitta, mukavaa jatkoa teille ja ihanaa vauavelämää! (josta en vielä -minä autuas!-mitään tiedä;))
Anon1: Vallan tässä punastuu moisista kohteliaisuuksista, jos se siis olisi mahdollista näillä univajeen valkaisemilla kasvoilla. Ja joo, kannattaa pitää huolta siitä ehkäisystä, mikäli ei sitten välttämättä tahdo tehdä ”lähiömutseja”.
Juille: En siis olekaan yksin täällä vauvojen taakse kätketyssä salamaailmassa! Sporaan mä en ole vielä uskaltautunut, sillä en halua joutua yksin tilanteeseen, jossa huomaan vaunujen olevan tarkasta mittauksesta huolimatta just sen vajaan sentin liian leveät mahtuakseen vanhojen vaunujen ovista sisään… Lähiöitymisessä siis pointsit metrolle!
Anon2: Meidän tyyppi ainakin tuntuu viihtyvän reissussa. Mä vähän luulen, että se ei sikeiltä uniltaan ja tissin ahmimiseltaan edes huomaa, että kotoa on poistuttu. Koti on siellä, missä mutsi (=tissi) on. Yökerhoon en tyyppiä mukanani kantaisi, mutta kauppakeskukset, kahvilat ja ruokaravintolat on koluttu ilman itkun muodossa tulevia protesteja. Mutta varmasti vielä tulee se kerta, kun Minimen vatsa vääntää rullalle kesken mutsin kahvittelun ja parku alkaa. Mutta näkisin homman niin, että sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lohduttaja istuu yksinäisen sohvan nurkan sijaan sosialisoimassa kahvilassa. Mutta sen tyyppi varmasti huomaisi, jos mutsi alkaisi kotiin telkeämisen takia voida henkisesti huonosti.
Jatta: ”Elintärkeää” on just oikea sana. Mekin hotkaistiin bagelimme, vaikka hyvin olisi ehtinyt vähän pureskella ja maistellakin. Ja vaunuissa tuntuu tämäkin onneksi viihtyvän. Etenkin mukulakivetyksellä tai lähiön lumipaakuissa körötellessä uni on muutaman askeleen jälkeen taattu. Nenäliina ja rusinapaketti muuten mahtuis ihan normaaliin käsilaukkuun. Tai vaikka vaan taskuun, oioi!
hoppadohup: Kiitti kiitti, onnea tarvitaan! Ja todellakin, jos tahtoo ottaa pitkän kurssin hermojen kestämisestä, kannattaa jättää ehkäisy pois.
Anon3: Jep, tää on mun suunnitelma viimeistään parin kuukauden päästä, kun lumet sulaa. Tällä hetkellä ollaan liinailtu vaan kotona, kun oon niin mammari, että pelkään vetäväni noilla keleillä lipat vauva itsessäni kiinni. Onko teillä muuten ton ikäisellä käytössä rengasliina vai mikä ratkaisu?
Anon4: Tulevia puistokonsertteja varten meillä on jo kaapissa odottamassa minikokoiset peltorit. Mutta samaa mieltä olen: en usko tyypin vetävän pulttia kauppakeskuksesta. Kotosallakin pyritään ”metelöimään”, ettei Minime saa ihan väärää kuvaa maailmasta. Tällä hetkellä tämä tuntuu toimivan, sillä tyypin päikkäreitä ei haittaa edes imurointi. Olisi mielenkiintoista lukea ihan tutkittua tietoa tuosta viriketulvasta. Itse en usko, että kantoliinassa muksu saisi ähkyä ja jotenkin häiriintyisi. Vaikka ollaan liinailtu vasta kotona, tuntuu että Minime diggailee kovasti katsella ympärilleen liinan suojista, mutta kun väsy yllättää, unet otetaan, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Ja Kampin vauvahuoneesta: tähän mennessä ehdottomasti paras, missä ollaan ehditty vierailla.
Petra: Me muutettiin raskausaikana tieten tahtoen hissittömän talon ylimpään kerrokseen… Saas nähdä, koska alkaa kaduttaa (ja minkälaiset hauislihakset mulle kasvaa). Sun lääkärillä on hyvä motto! Ja voih, aamupalat ulkosalla kuullostaa parhaalta ratkaisulta ikinä! Nyt tuli ikävä takaisin kantakaupunkiin, vaikka toki metrolla sinne nopeasti hujauttaakin. Ja enhän mä ole tullut kelanneeksikaan, että tämmösiä vauvakeitaita ei joka maassa olekaan, yritän muistaa olla niistä kiitollinen!
Maama: Nauru parantaa Lähiömutsinkin päivän – ja etenkin tämmöset kommentit. Minime-nimen takana innoittajana on ei niin söpö Mini-me http://en.wikipedia.org/wiki/Mini-Me. Maistraattiin tosin lähitulevaisuudessa lähtee toisenlainen nimilitania. Sörkkä on kyllä mainiota seutua – kaikkine puolineen!
Hanne, mä niin tykkään sun blogista! Ilolla luen täältä teidän kuulumisia 🙂 Siinon jotaki niin kotoosta, rehellistä ja aitoa. Voikaa hyvin! .. seuraavia tekstejä odotellessa…
off topic, liinaillessa ei kait saa käyttää hyväkseen tuota HSL:n liputonta matkustamista (vai olenko vain ymmärtänyt ihan väärin?), joten taitaa olla miltei pakko raahata liinaillessakin kärrit mukana jos ei lippua aijo ostaa :/
”Henkilö, joka kuljettaa 0-6-vuotiasta lasta lastenvaunuissa, rattaissa tai pyörätuolissa, saa matkustaa HSL-alueen joukkoliikennevälineissä ilman lippua eräin poikkeuksin. Lapsen ei tarvitse olla vaunuissa.”
Vähän kummallinen laini suoraan HSL:n sivuilta. Kuljetat lasta vaunuissa ilman että lapsi on vaunuissa?
Joo pitää maksaa jos julkisilla kulkee, mut mielelläni maksan siitä ettei mun tarvii roudata rattaita mukana. Kukin tyylillään toki 🙂
Rengasliina meillä on käytössä vaan lyhyillä siirtymillä tai jos tyyppi on otettava kyytiin nyt just heti, vaikka ruoka on kohta valmista. Muuten käytetään pitkää liinaa. Ulkona kannan kantotakin alla edessä, kotona aika paljon menee jo selkään, kun siellä se reilu 10 kiloa ei paina yhtä aljon
Kiva kuulla! Ja kuvauksesi otan rinta ylpeydestä rottingilla vastaan!
Kuten anonyymi tuossa alla mainitsee, liinaillessa pitää maksaa. Mutta se ei itseäni haittaa – vaikkakin vaunuillessa maksuttomuus on kiva plussa.
Joo, näinhän se on. Mä olen ottanut Minimen syliin metromatkan ajaksi, vaikka oltaiskiin oltu vaunuillen matkassa. Liinailessa otin aluksi ”turvaksi” mukaan myös vaunut, mutta nykyään ne olisivat vaan hidastamassa menoa, joten maksan matkastani. Nyt tuli kuitenkin mieleen, että Minime on matkustanut liinassa ihan ilman maksua. Mahtaako moinen olla iso rikos? Täytyy muistaa ottaa selvää.
Jep, nyt kun Minime matkustaa liinassa, maksan todellakin mielelläni siitä helposta ja vaivattomasta matkaamisesta!
Rengasliina kuullostaa kätsyltä juuri mainitsemiisi tilanteisiin. Tätyykin hieman katsella huutonettiä sillä silmällä tulevaisuutta varten.