Kuluneet kaksi viikkoa tulevan kotimme raksalla ovat menneet purkuhommissa. Olemme 50-luvulla rakennetun kerrostalokotimme kolmannet asukkaat, eikä kodissa ole putkiremontin lisäksi tehty isoja remontteja rakentamisen jälkeen. Meidän aikomuksenamme on tehdä raikastus ja toimivuuden päivitys tähän päivään, mutta aikakautta mahdollisuuksien mukaan kunnioittaen. Tässä postauksessa näkyy alkutilanne.

Kuten yleensäkin remonteissa tuppaa käymään, yllätyksiä on tullut vastaan. Ja rahareikiä.

Kahden viikon aikana kodista on viety useampi lastillinen purkujätettä Sortti-asemalle. Ikkunoiden yläpuolelta irrotettiin raskaat lastulevyiset verhokotelot ja vaatehuoneen tunkkaiset hyllyt purettiin. Keittiöstä purimme epäkäytännöllisen ja puolilahon siivouskomeron. Muuten keittiö on vielä pohdintavaiheessa, sillä se on kaunis ja ihana, mutta toimimaton tämän päivän lapsiperheen arjessa. Yläkaapit ainakin omaan silmääni näyttävät siltä, että niistä saisi huoltamalla ja ehkä sisäosia päivittämällä toimivat. Alaosista taas kaikki paitsi ovet ovat räjäytyskunnossa. Mutta kun en kestä, miten kauniita 50-luvun keittiölaatikostot ovat, vaikka sitten puoliksi mädäntyneinä!

Suurin osa seinistä vaati monen päivän rapsuttelu-urakkaa, kun vanhat tapettikerrokset ja maalit oli vedetty aina vain vanhan päälle. Ensin oli pari kerrosta erilaisia maaleja, sitten 80-luvulle ajatukset vievää paksua kangastapettia, välissä palanen 70-luvun punaista ja lopulta alla vielä ihana 50-lukuinen vihreä kukkatapetti, joka toi mieleen Birger Kaipiaisen työt. Samalla kun seiniltä lähti kymmeniä jätesäkillisiä menneitä vuosikymmeniä, kodin ilmakin tuntui raikastuvan.

Tulevan lastenhuoneen katon epätasaisuuden syyksi ilmeni se, että pohjalle oli vedetty ensin kupruileva tapetti, jonka päälle oli sudittu maalia. Tapettiratkaisulla oli mitä ilmeisimmin yritetty tasoitella kattoa halvimmalla ja nopeimmalla mahdollisimmalla tavalla, sillä tapettia irrottaessa lohkeili katostakin isoja palasia. Näytti ensin siltä, että katto pitäisi levyttää (tai paneloida), mutta onneksi tasoittaminenkin onnistuu, vaikka enemmän työtä siinä on.

Eteisaulasta revittiin pois laminaattilattia ja vaatehuoneesta vanha muovimatto. Asbestipurkuhommiin emme onneksemme joutuneet, vaikka uumoilinkin muovimattojen alta paljastuneen pelottavan näköisen mustan liiman olevan sitä itseään.

Asbestia varten analysoitavaksi lähetimme myös pienen Minigrip-pussillisen keittiömme seinää. 160 euroa ja 2 päivää myöhemmin saimme kuulla, että näyte on puhdas. Niinpä keittiöstä olo- ja ruokailuhuoneen puolelle aikaisemmin puhkaistu ahdas oviaukko sai lisää leveyttä ja kodista ulos kannettiin yli 100 kiloa tiiltä ja laastia.

Eteistä ja vaatehuonetta lukuun ottamatta kodin muissa huoneissa on tammiset parkettilattiat. Osa parketista on vanhempaa perua, osa uudempaa. Parketti on kodin pinnoista parhaimmassa kunnossa, vaikka onkin kellastunut ja paikoin kovinkin kolhuinen. Se hiotaan ja valkolakataan.

Mattolistoja irrottaessa huomattiin – että ensinnäkin listoja on kaksi päällekkäin – ja että parketin asentaja on ollut hätähousu. Parketti on asennettu ilman alkuperäisten mattolistojen irrotusta. Ja sen takia päälle on sitten vielä isketty toinenkin mattolista. Että lähdetään remontoimaan, mutta ei sitten kuitenkaan kunnolla jakseta tehdä –tyyppinen ratkaisu. Seinän ja parketin väliin jää niin iso tyhjä kolo, että yksi perinteinen mattolista ei riitä. Kolon peittämiseen tarvitaan joko kallista erikoismattolistaa, joka vaatii taipumattomuutensa takia viivotinsuorat seinät ja lattiat tai kahden listan rykelmän.

Kynnyksiä poistaessa huomattiin, että parketti on lättäisty vanhan muovimaton päälle. Syy on varmasti ollut ajansäästö ja myös äänieristys, mutta voijjee, että tuollainen vanha muovimaton-retales katkuineen siellä alla ottaa päähän. Siellä se kuitenkin lymyilee, sillä parketti pitäisi irrottaa ja uusia kokonaan, jos muovimaton tahtoo pois. Tuplalistojen ja muovimattojen kanssa pohdimme hetken, pitäisikö vaan purkaa ja asentaa uusi valkolakattu tammiparketti, mutta ei sitten kuitenkaan hennottu kunnostuksella hyväksi tulevaa parkettia Sortti-asemalle kantaa.

Isoin yllättävä rahareikä tähän mennessä on ollut kodin sähköt. Ajatuksenamme oli palkata sähkömies hoitamaan lisää valoa eteiseen, vaatehuoneeseen ja keittiöön. Mutta eipä ollut tullut mieleemme, että kodin sähköt ovat palvelleet sieltä 50-luvulta lähtien. Taloyhtiön sähkörempan yhteydessä osakkaat olivat saaneet mahdollisuuden ostaa myös omien asuntojensa sähköjen uusinnan, mutta meidän asuntoomme sitä ei oltu tehty. Lyhyesti sanottuna kotimme pistorasiat ovat siis sitä mallia, joiden kanssa leikkimällä mukuloita muinoin kuoli mumman sukkapuikot käsissään.

Että juu, jätetään vaikka suunnitteluasteella oleva keittiöremontti tekemättä, että saadaan sähköt kuntoon. Onneksi omalta kylältä löytyi sähkömies, joka on samaan taloyhtiöön tehnyt aikaisemminkin remontteja, ja tuntee tuon kerrostalon kotien kummallisuudet ja seinistä törröttävät johdot.

Huhheijaa! Hurjasti kaikenlaista tekemistä pelkästään purkuvaiheessa, vaikka mistään pommikuntoisesta kodista ei olekaan kyse. Paljosta hommasta huolimatta tai just siksi olen edelleen ihan valtavan täpinässä ja innoissani tästä kaikesta. Kunpa vain itsekin pääsisin kuorruttamaan silmäripseni raksapölyyn! Nyt kirjaprokkis ja lapset ovat pitäneet huolen, että remonttihommani ovat pääasiassa siistiä toimistotyötä.
Jaa