Onnellinen on ihminen, joka pääsee metsään. Ja vielä onnellisempi se on, jos sillä sattuu olemaan elämässään nuuskamuikkusia, jotka saavat märätkin puut syttymään ilman paperia ja jotka osaavat suunnistaa luonnossa kartan avulla. Ainakin jos multa kysytään. Me ollaan telttaretkeilty parin vuoden ajan lasten kanssa pitkin pääkaupunkiseudun metsiä, mutta en vieläkään uskaltaisi ainoana aikuisena muksujen kera lähteä merkittyjen retkeilyalueiden ja valmiiksi pilkottujen puiden ulottumattomiin. Retkiseurueeni nuuskamuikkusten ansiosta se kuitenkin on mahdollista.

Te olette kyselleet niin paljon, miten telttaretkeily ylipäätään on mahdollista lasten kanssa, että tässäpä teille vinkit tällaisen kaltaiseni metsätumpelon näkökulmasta ja reissuseurueeni konkariretkeilijöiden täydentämänä.

Oma ykkösvinkkini on ottaa mahdollisuuksien mukaan oma nuuskamuikkuinen tai pari mukaan ensimmäiselle telttaretkelle, jos aikaisempaa kokemusta metsässä yöpymisestä ei ole. Yhdelläkin reissulla oppii jo pajon niksejä ja kikkoja osaavammalta. Telttailuharjoitukset voi aloittaa myös omalta pihalta tai mökin takametsässä. Sieltä voi sitten kipittää tarpeen vaatiessa helposti ihmisten ilmoille.

Jos omaa nuuskamuikkusta ei ole, ei se mitään. Hyvin se menee silti! Sillä joka tapauksessa, hyvä se on paskakin retki, poikkeuksetta. Jos metsäily ei ole tuttua puuhaa, kannattaa ensimmäisillä kerroilla pysyä merkityillä retkeilyalueilla, eikä lähteä valloittamaan erämaakorpea. Leirintäalueetkin ovat oiva tapa koittaa telttailua, kun nuotion sijaan tarjolla on keittotilat ja riukuvessan voi korvata vesivessalla. Retkeilyalueiden merkityillä telttapaikoilla voi melko varmasti luottaa siihen, että metsätunnelman lisäksi paikassa on valmis nuotiopaikka ja luultavasti valmiiksi pilkottuja puitakin.

Retken suunnitteluun oiva apuväline on Metsähallituksen ylläpitämä retkikartta.fi -palvelu, jossa voi hakea retkikohteita ja tutkia niiden maastoa. Retkikarttaan on merkittynä myös ylläpidetyt telttapaikat esimerkiksi luonnonsuojelualueilla. Palvelussa on kätevä mitata etäisyyksiä merkittyjä polkuja pitkin, että voi vähän arvioida, minkä verran seurueen pienimmät jaksavat kävellä. Retkikartta.fi:stä kannattaa myös tulostaa retkikohteen maastokartta kompassin kaveriksi ja mahdollisuuksien mukaan vielä päällystää kartta vaikka kontaktimuovilla. Puhelimen karttapalvelu ja GPS-paikannin ovat käteviä, mutta ne eivät auta, kun akku loppuu.

Toinen henkilökohtainen suosikkivinkkini lapsiperheen mukavaan telttailuun nuuskamuikkuskaverin lisäksi on ylipäätään kaverit. Erakkoretket ovat erikseen, mutta kun perheen kanssa lähdetään, on kätevää, että kantamuksia on jakamassa myös toinen perhe. Isompikin jengi pärjää, vaikka on vain yksi kirves, retkikeitin ja sieni tiskejä varten. Kaveriperheestä on myös se etu, että lapset saavat kavereita. Uskoisin sen olevan yksi syy siihen, miksi naperomme viihtyvät niin hyvin metsässä. Lapsiperhe-elo on tietty lapsiperhe-eloa puiden siimeksessäkin, mutta noin ylipäätään mariseminen, kiukuttelu ja tappelu vähenee radikaalisti metsäolosuhteissa. Luonto tarjoaa lelut ja inspiroi leikit.

Yöpymiseen voi panostaa, mutta enpä ole kenenkään kuullut kuolevan, jos festariteltan läpi vähän vettä vuotaa. Meidän telttamme on Bergans trollhetta -teltta. Se on neljän hengen lukaali, joka painaa vain 3,7 kiloa ja joka on todettu meidän toimesta säänkestäväksi niin Lapin erämaiden jäisissä tuulissa kuin pääkaupunkiseudun metsissä silloin, kun vettä sataa niin terävinä pisaroina, että niiden pelkää tulevan teltan katosta läpi. Makuupussit meillä on jokaiselle omat, mutta vauvana kuopus nukkui kesäretkillä äitiyspakkauksen makuupussissa ja ilmojen viiletessä syksyllä toppahaalarissa.

Yöpymisessä makuualustat ovat tärkeitä, enkä niinkään tarkoita siksi, ettei tuntuisi jokainen kivi ja puunjuuri selän alla, vaan siksi, että kylmyys hiipii ytimiin maan kautta. Ja jos telttapohja on huono, kosteuskin voi yön aikana kietoutua ikävästi nukkujan ympärille. Useampaa patjaa kokeilleena itse tykkään puhallettavista / pumpattavista patjoista. Sellainen vie tyhjinä rinkasta tilaa kääretortun verran ja nukkuessa se pitää kropan kunnolla irti hyisestä maasta. Kunnon patjalla ne teltan alle unohtuneet kävytkään eivät haittaa niin paljoa. Mitä suurempi R-arvo patjalla on, sitä paremmin se eristää. Jos siis on tarkoitus retkeillä muulloinkin kuin kesällä, tämä kantsii ottaa huomioon. Meillä patjat ovat Exped- ja Thermarest -merkkisiä. Expedt-patjojen mukana tuli kätevä ilmankeruupussi, jolla patjat saa täytettyä ilman että posket kipeytyvät ja alkaa pyörryttää.

Meillä lapset ovat aina nukkuneet parhaat unensa metsässä. Kuopuksen vauvavuotena olinkin sen takia välillä tosissani kantamassa sänkyämme metsään, sillä kun muuten heräiltiin välillä kymmeniä kertoja yössä, metsässä vauva posotti menemään muutamalla heräyksellä. Mä itse heräilen useamman kerran yössä ja yksi pissareissu kesken yön on vakio. Silti telttayön jälkeen tuntuu nukkuneensa jotenkin syvemmin. Parempaan uneen auttoivat myös puhallettavat tyynyt, joita pidin ihan urpoina turhakkeina, mutta jotka mies onneksi sai ujutettua retkivarustukseemme.

Ruunalaitossa ja tulenteossa retkikohde vaikuttaa paljon. Nuotio voi olla hankala kokkauspaikka ensikertalaiselle, mutta jos telttailee ylläpidetyssä retkeilykohteessa, yleensä nuotiolta löytyy ritilä. Silloin ruuanlaittoon voi suhtautua kuin grillaukseen. Tulen kestävä retkikattila on myös kätevä, sillä siinä voi keittää avotulella niin puurot, keitot kuin kvinoat. Esimerkiksi Trangialta löytyy moisia. Sen kaveriksi kannattaa ostaa erillinen nostokahva, että kattilan saa turvallisesti tulelta pois. Helpointa ruuanlaitto on retkikeittimellä, mutta se vaatii toki investoinnin. Meillä on Jetboilin keitin, johon ollaan ostettu erikseen isompi keitinosa sekä kahvin pressopuristin. Vaikka en normaalisti juo kahvia muutamaa kupillista enempää, retkillä kunnon sumpit joka aterian päälle ja vähän väliinkin kuuluvat fiilikseen ja rytmittävät päivää.

Ruuanlaitossa helpoiten pääsee pakkaamalla mukaan kuivaruokia, kuten purkkihernekeittoa ja pastoja, joihin lisätään vain vesi. Me ollaan kuitenkin tykätty aina vähän enemmän panostaa ruokiin, vaikka se tuntuu sitten raskaampana rinkkana. Yhdeksi ruuaksi ollaan yleensä napattu mukaan uusia perunoita lisukkeineen, mikä ei ruokalajina maistu missään niin hyvälle kuin metsässä. Yksi nerokas ruoka on soijarouheesta ja kuivatuista kasviksista tehty keitto. Meillä on tapana kuivurilla hurrauttaa kuivaksi monta kiloa lanttua, naurista, porkkanaa, selleriä ja sen sellaista, ja kuivattuna ne mahtuvat pariin isoon Minigrip-pussiin, eivätkä paina juuri mitään. Kun niitä sitten retkipaikassa liottaa vedessä useamman tunnin ennen keittoa, siitä saa loihdittua soppaa kahdeksalle henkilölle. Myös kvinoa on protskupitoinen ja kevyt kannettava metsään. Tietty myös metsän mahdolliset omat antimet, marjat ja sienet, kannattaa hyödyntää.

Retkiruokia valitessa pitää tietenkin ottaa huomioon se, että jääkaappia ei ole käytettävissä. Esimerkiksi kahvimaidot voi ostaa iskukuumennettuina kahden desin pakkauksina, jolloin ne säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä. Jos vesistöt ovat retken aikaan tarpeeksi kylmiä, vettä voi käyttää jääkaappina. Ruuat voi nakata järveen esimerkiksi vedenpitävässä kuivasäkissä. Lämpimimpien retkien vaihtoehtoinen jääkaappi on kääriä ruuat esimerkiksi kosteaan harsoon ja jemmata harsokätkö mättään alle.

Vettä me ollaan otettu retkipaikoista riippuen luonnonpuroista ja lähteistä. Keittämällä vettä kiehumispisteessä muutaman minuutin, sen mikrobit kuolevat. Vesihommien kanssa pitää mennä tietty omaa järkeä ja makuaisteja seuraten. Juoman kantamiseen hyvä väline on niin sanottu camelback tai juomarakko, joka näyttää ihan katetrilta. Pussiin mahtuu vettä juomarakon koosta riippuen useita litroja, ja pussin materiaalin ansiosta se on helpompi ja vähemmän tilaa vievempi kuljettaa rinkassa kuin kovamuovinen pullo.

Pukeutumisessa mennään tietenkin kelien perusteella, mutta retkelle kuin retkelle ohuet merinovillasukat (nämä on kuulemma priimasukat, itse en ole testannut vielä) sekä merinovillakerrastot ovat hyvät. Ne hengittävät ja pitävät lämpimänä. Märkä kenkä ei tunnu yhtään niin inhottavalta jos siellä on merinovillasukka välissä. Vaelluskengät ovat kätevät käytössä, mutta lenkkareillakin pärjää. Kesällä mä olen samoillut ihan jumppahousuissa, mutta viileämmillä keleillä joustavat retkeilyhousut ovat ykköset.

Erillisinä nostoina rinkkojen sisällöstä on mainittava vielä tarppi, naru ja otsalamput. Tarppi eli laavukangas taipuu tarvittaessa vaikka teltaksi, mutta meidän retkillä siitä on viritelty tuulen- ja sateensuojaa. Sadetta on paljon mukavampi pitää yhdessä koko porukalla tarpin alla kahvia keitellen kuin teltoissa kyhnyttäen. Narusta nyt kunnon MacGyver rakentaa vaikka riippusillan, mutta meidän reissuillamme sitä on tarvittu pyykkinaruksi, laavun pystyttämiseen, riippumaton kiinnitykseen ja erinäisten vempeleiden sitomiseksi kiinni rinkkaan. Otsalamppujen paremmuuden taskulamppuihin nähden ymmärsin viimeistään syyskuisella telttaretkellä, kun aurinko laski yllättäen ja pääsimme pesemään lasten hampaita ja vaihtamaan vaippaa pimenevässä maisemassa.

Minkälaisia vinkkejä te muut metsätumpelot tai oman elämänne nuuskamuikkuset antaisitte muille metsässä telttaileville lapsiperheille?

Jaa: