Meillä esikoinen oli tuota vauvalajia. Uni tuli alkuun vain kantovälineessä, liikkeessä ja kaupungin metelissä. Mitä enemmän meininkiä ympärillä oli, sitä paremmin lapsi nukkui. Kotona hän säpsähti hereille ja parahti täysitkuun, kun yrittäessäni hiipiä pois vierestä nilkka naksahti tai lattia narahti. Huomasin hänen rauhoittuvan myös pesukoneen päällä olevalla vaipanvaihtoalustalla – mutta vain koneen huristessa.
Vasta kun vauvavuoden lopussa uniasiat alkoivat helpottaa, kuulin asiasta nimeltä white noise. Toivoisin niin, että olisin törmännyt asiaan aikaisemmin, sillä siitä olisi varmasti ollut edes jotain apua rauhattoman ja itkuisen vauvan tyynnyttelyssä.
White noise, eli valkoinen kohina, on tarkasti ottaen satunnaista signaalia, joka sisältää kaikkia taajuuksia. Kai, en minä noista mitään ymmärrä. Mutta taviskielellä sanoen se on siis sitä kohinaa, mitä esimerkiksi radio suoltaa silloin kun se ei löydä minkään radioaseman taajuutta. Valkoinen kohina on kuitenkin laajentunut tarkoittamaan myös muuta pehmeää ja tasaista ääntä. Yleisimmin kai esimerkiksi sateen kohinaa, meren pauhua ja vaikka sademetsän äänimaisemaa.
Ja miten tämä liittyy vauvoihin? Kohdussa köllötellessään vauva tottuu äidin elimistön mölinöihin ja murinoihin. Siis sellaiseen jatkuvaan pehmeään ääneen, jossa välillä tulee kovempia kohinoita. Ei kai mikään ihmekään, että moni vauva rauhoittuu kuullessaan kohdusta tutunoloista äänimaisemaa.
Muistin asian, kun alkusyksystä tein nyt kaupoissa olevaan Vauva-lehteen (10/2015) juttua täsmäaseista flunssaa vastaan. Löysin juttua tehdessäni Gro-Hush-laitteen, joka on valkoista kohinaa tuottava taskukokoinen rauhoittaja. Laitteesta voi valita sydämenlyönnit, sateen peltikatolla tai valtameren aallot, ja vain lapsi voi kuulla laitteen äänen. Jos vain olisin voinut kokeilla tätä esikoisen vauvavuonna! Se olisi kulkenut kätevästi mukana ja sitä olisi voinut käyttää huomaamattomasti missä vain.
Valkoisen kohinan äärelle pääsee tietty kätevästi myös ilman erikseen ostettavia taskukokoisia vempeleitä. Youtubesta löytyy paljon pätkiä, mutta kätevin on Spotify, jossa on valtavasti valinnanvaraa. Hakemalla ”white noise baby” löytyy kohdennetusti juurikin vauvan rauhoitteluun ja uneen saatteluun tarkoitettua pehmeää mökää.
Meilläkin luukutetaan nykyään noita white noise -levyjä, tosin yllättäen kohdennettuna mulle itselleni. Työskentelen monesti kotona miehen ja lasten remutessa viereisessä huoneessa, enkä väsyneenä pysty sulkemaan korviani ja keskittymään. Peltoreilla saavutettu ontto äänityhjiö on mulle huono vaihtoehto ja korvatulpat sattuvat pidemmän päälle. Mutta kun laitan kuulokkeista kuohumaan valtamerta, johan lapsiperhemetelissäkin pääsee uppoutumaan työntekoon.
Juu, toimii!! Tai siis toimi. Mulla oli myös CD-levyjä jossa oli jotain kohinaa, askelia, vessan vetämistä ja ties mitä kodin ääniä. Ja whitenoise nalle…
Tsekkaa myös noisli.com. Oon käyttänyt työn taustakohinana, rauhoittaa levotonta freelanceria. 😀
Ainakin androidlaitteille on olemassa paljon myös sovelluksia, joilla voi kuunnella katkeamattomina luuppeina haluamiaan luonnonääniä tai kohinaa. Löytyvät esim. hakusanoilla rain, relax, nature sounds, white noise, jne. Mulla on tabletilla ja puhelimessa sovellus, jolla kuuntelen kasvihuoneen kattoa takovan rankkasateen ropinaa kuulokkeilla aina kun haluan todella keskittyä lukemiseen tai kirjoittamiseen. Näissä sovelluksissa on se hyvä puoli, että toisin kuin YouTube tai Spotify ne eivät vaadi nettiyhteyttä toimiakseen, eivätkä kuluta paljon akkuakaan. Loistava keksintö!
hei tuohan on hyvä idea kun pitäisi saada itse päikkärit vedettyy miehen vahtiessa lapsia! ja on muuten iha mielettömän upeat kuvat 😮 :O <3
Aivan ihania kuvia! Ja täytyy pitää mielessä white noise hommelit tulevaa beibiä varten 🙂
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Joo tää on totta. Mun mutsi nauhotti 80- luvulla c-kasetin molemmat puolet täyteen hiustenkuivaimen ääntä, koska meikäläisen sai rauhotettua parhaiten koliikin kurjimukselta imuroimalla, föönin äänellä tai ajamalla autoa mukulakivikaduilla. Kasetti korvas nämä. Mulla oli vielä 2000 -luvun alussa se ”hurinakasetiksi” nimetty yksilö olemassa. Vaan eipä ole enää kun ei noita kasettisoittimia juurikaan ole.