Tiesittekö, että Tampereella – tuolla Suomen nykyisin jo hiljenneessä tekstiiliteollisuuspääkaupungissa – tehdään luomupuuvillaisia ja Öko-Tex-merkitystä villasta valmistettuja lastenvaatteita ja -asusteita? Siis edelleen ihan aidon oikeasti Made in Finland -meiningillä? Mä en tiennyt. Tiesin kyllä Kivat-merkin, mutta ymmärrys sen suomalaisuudesta konkretisoitui vasta, kun kävin vierailulla Kivatin tehtaassa Tampereella.
Tampereen Lahdesjärvellä sijaitsevaa matalahkoa ja punapeltistä rakennusta ei ihan heti arvaisi tehtaaksi. Ei ainakaan tällainen kaltaiseni toimistotyöläinen, jolle tehdas tarkoittaa savupiipullista tiilirakennusta tai jättimäistä hallia, jossa koneet jyskyttävät. Mutta tuon rakennuksen uumenista tulevat muun muassa ne tupsulliset kypärämyssyt, neuloshanskat ja villaiset haalarit, joita näkee ihan jokaisella hiekkalaatikolla ympäri Suomen. Ja itse asiassa myös ympäri maailman, sillä 75 prosenttia Kivatin tuotannosta menee vientiin esimerkiksi Norjaan, Venäjälle ja Baltian maihin.
Kivatin alku yli parikymmentä vuotta sitten lähti kuitenkin paljon pienemmistä määristä. Oikeastaan kaikki alkoi neulepuikoista, joilla Auli Puskala neuloi puuvillalangasta lapasia keskimmäiselle lapselleen Jannelle. Oli vähän pakkokin, sillä tekokuiduille allergiselle lapselle ei löytynyt kaupoista muuten lapasia. Aulin mies Jukka Puskala (kuva alla) kuunteli neulepuikkojen kilkettä ja kauppamiehenä ihmetteli, miten tällainen markkinarako tekstiiliteollisuudesta löytyi.
Siksi Jukan pään päälle syttyikin lamppu, kun hän sattumalta tapasi vanhan armeijakaverinsa huoltoaseman kahvilassa. Kaveri kertoi juuri hankkineensa neulekoneen, jolla hän teki kumihanskojen alla pidettäviä ohuita puuvillahansikkaita. Ruuvaamisen, säätämisen ja kokeilujen jälkeen kaverin hankkimaan sormikaskoneeseen saatiin syötettyä myös paksumpaa lankaa. Aikomuksena oli tehdä lapselle sopivat sormikkaat, mutta tuotokset olisivat sopineet raavaan miehen kämmeniin. Pienempiä koneella ei saanut aikaan.
Jukka oli jo lähellä heittää hanskat tiskiin, kunnes taas sytytti. Mitä jos hanskat pestäisiin kuumassa lämpötilassa, jotta ne kipsahtaisivat sopivan kokoisiksi? Idea oli juuri sillä sopivalla tavalla hullu, mitä toimivien ideoiden taustalle monesti tarvitaan. Nykyäänkin kaikki Kivatin puuvillaneulokset, -lapaset ja -sormikkaat pestään ja mahdollisesti samalla värjätään 90 asteessa. Siksi kivatilaiset ylpeänä sanovatkin heidän sormikkaidensa olevan ainoa kutistamaton sormikas, sillä sen koko ei enää kotikoneessa pesemisen jälkeen muutu milliäkään.
Myös Kivatin valmistama silkkivilla pestään, ja villaneulos taas höyrytetään puhtaaksi ja siinä samalla takaisin muotoonsa neulekoneiden jäljiltä. Näin varmistetaan, että villaneuloksen siirtyessä leikkauspöydän kautta ompeluun ja siitä lopulta lapsen päälle, vaate säilyttää muotonsa käytössä ja pesussa.
Nämä ovatkin ainoat tietämäni lastenvaatteet, jotka voi kiskoa suoraan lapsen päälle ilman käyttöönottopesua. Sen lisäksi, että ne on pesty, niissä ei ole myöskään esimerkiksi homeenestoaineita. Sellaisia kun ei lyhyillä kuljetusmatkoilla tarvita. Luonnonkuituja arvostavana mä myös peukutan sitä, että edelleenkään Kivatin vaatteissa ei käytetä sekoitekuituja, vaan aina vain mukavalta iholla tuntuvia luonnollisia kuituja.
Tehtaassa käy suhina ja säksätys, kun laitteet neulovat eurooppalaisilta kehräämöiltä hankituista langoista neuloksia. Yksi neulekone saa 8 tunnissa valmiiksi 14 kiloa neulosta. Nurkassa vihreä kone naksuttaa puuvillalangasta nyörejä pipoja varten. Kaksi hansikas- ja lapaskonetta takovat uumenistaan käsinettä toisen perään. Pesemättömänä pienin vauvakoon lapanen on oman kämmeneni kokoinen. Valmiit neulokset ja käsineet pakataan rullakoihin, joista ne pakataan autoihin ja viedään pesetettäväksi hämeenkyröläiseen perheyritykseen.
Kivatin tehtaalla on töissä 20 henkilöä, mikä sisältää myös viisihenkisen perustajaperheen. Nykyään Jukka ja Auli ovat siirtymässä jo sivuun – jos vain yrittäjäsieluisina malttaisivat – ja vetovastuun ovat ottamassa heidän kolme lastaan, Katri Halme (kuva alla), Janne Puskala ja Krista Puskala. Katri on se, jonka työ näkyy konkreettisimmin kauppojen hyllyillä, sillä hän suunnittelee mallistot ja tuotteet yhdessä tuotantovastaava Nina Mykkäsen kanssa.
Tehtaan leikkaamo- ja ompelimopuoli on tällaiselle kotiompelijalle kuin irtokarkkihylly. Pöydillä on pahville piirrettyjä kaavoja ja lokerikot pursuilevat herkullisissa väreissä loistavia lankarullia, tupsuja ja nauhoja. Neulokset leikataan tarkasti käsityönä, jotta valmiissa vaatteessa lankasuora ei lähde kiertämään ja raitasuorat osuvat kohdilleen.
Valmiiksi leikatut neulokset pakataan pahvilaatikoihin. Saumojen ompelu teetetään alihankintana Pirkanmaalla, jossa on kivatilaisten mukaan työllistetty kaikki Kivatin laatuvaatimukset täyttävät ompelijat. Se ei kuitenkaan riitä, ja osa esimerkiksi isojen villahaalarisarjojen ompeluista teetetään Virossa. Hinnasta se ei kuulemma johdu, sillä kivatilaisten mukaan heidän valitsemillaan tekijöillä Virossa ompelutyön hinta on lähellä Suomen hintoja. Työnjälki sen sijaan merkitsee, ja sen käsityötaidoistaan kuuluisat virolaiset taitavat. Viimeisteltäväksi vaatteet palaavat taas Kivatin omaan tehtaaseen, jossa esimerkiksi ommellaan pipojen ja kypärämyssyjen tupsut käsin kiinni.
Niin ja ne kypärämyssyt! Ne, jotka päässä ainakin lähes jokainen suomalainen ysärilapsi on osan lapsuudestaan kulkenut. Myös niiden juuret löytyvät Tampereelta. Jukka Puskala kertoo ylpeänä olevansa kypärämyssyjen isä. Se oli nimittäin hän, joka keksi yhdistää aluskypärän, myssyn ja kaulurin. Loppu on lasten historiaa, sillä nykyään samanmoisia myssyjä valmistetaan ympäri maailman. Myssyisän mielestä ne muut ovat tietenkin vain kopioita. Se aito, loppuun asti mietitty, kovalla ammattitaidolla kehitelty ja Suomessa tehty kypärämyssy tulee lähituotantona täältä, Suomen Tampereelta.
Ja hei, tokkiinsa mä manguin teidän käyttöön alekoodin! Alennuskoodilla lahiomutsi saat 15 prosentin alennuksen koko tilauksen arvosta Kivatin verkkokaupassa. Tuo koodi kirjoitetaan kassalla alennuskoodikohtaan. Koodi on voimassa perjantaihin 30. lokakuuta asti. Blogiani seuranneet varmasti arvaavatkin, mistä pyrin lasten villa- ja puuvilla-asusteostokset tästä eteenpäin hankkimaan.
Mua ihmetytti villahaalareiden hinta tuolla verkkokaupassa?! Ostin just Kivat-villahaalarin pienestä lastenvaateliikkeestä hintaan 29 euroa (normihinnan ollessa 39 euroa). Ja, tuolla alkaen 69 euroa! Eikös Ruskovillakin ole täysin kotimainen yritys? Itsellä ei vielä kokemusta kuin äitiyspakkauksen villahaalarista, taisi olla Reiman.
Todella tärkeä ja kiinnostava postaus, kiitos! Kyllä nousi Kivat uuteen arvoonsa vaikka sitä onkin tullut ostettua Ruskovillan rinnalle edullisen hintansa vuoksi. Kivatilta löytyy mielestäni parhaat tumput pienille ��
Hinnoista en tiedä, mutta jos olet löytänyt suomalaisen villahaalarin 29 eurolla (tai edes kympillä enemmän) niin jo oli hyvä diili! Joo, mun käsittääkseni Ruskovillakin on ihan Suomessa tehty. Vauvahaalarit ja asusteet meillä on ollut heiltä, tykkään hurjasti. Aluskerrastot Ruskovillalla on myös ihania – joulupukille vinkkiä, että itselleni sellaisia toivoisin hihi. Mutta niin, leikki-ikäiselle olen kokenut paremmaksi vähän paksummat ja kestävämmät haalarit. Ja tuo kypärämyssy on kyllä nerokas päiväkoti-ikäiselle. Vähemmän puettavaa ja vähemmän unohdettavaa 😀
Joo, sama! Kivat nousi ihan uuteen arvoonsa, kun tajusin, että se ihan oikeasti on suomalainen – siis neuloksien valmistamisesta lähtien. Ja luomupuuvillaa ja ökö-tex-sertifioitua villaa! Saisivat kyllä kivatilaiset pitää näistä enemmän meteliä 🙂
Olipas kiva kuulla tästäkin merkistä paremmin! On myös itselle ollut tuttu jo aiemmin, mutta merkin taustoihin en olekaan tätä ennen perehtynyt! Taitaapa nämä Kivat löytää helpommin tiensä meillekin tämän postauksen myötä!
Ihanaa että tuot esiin näitä juntimpiakin ”cittari” merkkejä, ovat sen kyllä ansainneet 🙂
Kiitos hyvästä ja tärkeästä postauksesta!
Kiitos, olipas mielenkiintoinen postaus. Ja kuten itsekin aiemmassa vastauksessasi kirjoitit, saisivat Kivatilaiset pitää itsestään kovempaa meteliä. En ole tiennytkään taustoista Kivatin takana. Aion ehdottomasti käyttää alekoodin hyväksi, kiitos siis siitäkin 🙂
Hyvä kun tuot esiin tärkeä aiheen – kotimaiset tuotteet. Itse pyrin niitä suosimaan, mukava kuulla tuotteista ja merkeistä enemmän. Itse olen suomalaisen ruoan tuottaja, kunpa kotimaisuus muistettaisiin sitten myös vaikkapa juustohyllyllä!
Apua, en ole koskaan mieltänyt Kivat-merkkiä juntiks cittarimerkiksi. Päin vastoin. Mielestäni on junttiudesta kaukana, kun ostaa Suomessa valmistettuja vaatteita jotka valmistetaan inhimilississä oloissa ja työntekijät saavat kunnon palkkaa. Juntimpaa on ostaa jotakin kiinassa valmistettavaa Marimekkoa tai Pom de Luxia, jonka valmistusoloista ei ole mitään tietoa… Kiitos Hanne tästä kirjoituksesta, ei me tästä lamasta nousta niin kauan kun emme suosi suomalaista työtä!
Prismoista saatava Hilla Clothing on myös kotimainen. Kiva kuulla myös Kivat-merkistä. Lastenvaatteita on siis mahdollista saada aika hyvinkin kotimaisena tuotantona.
Myös Nanso vielä pyörittää vaatetehtaitaan Pirkanmaalla, mutta ei enää kauaa kun niilläkin on YT:t. 🙁
Olit käymässä ihan mun kotikonnuilla! Tehtaan yhteydessä on myös myymälä, jossa saa mitä mahtavinta asiakaspalvelua. Meillä on ollut myös asusteiden lisäksi heidän puuvilla vaatteita, jotka kestävät pesusta toiseen todella hyvänä, aivan upea juttu tämä Kivat.
Olit käymässä ihan mun kotikonnuilla! Tehtaan yhteydessä on myös myymälä, jossa saa mitä mahtavinta asiakaspalvelua. Meillä on ollut myös asusteiden lisäksi heidän puuvilla vaatteita, jotka kestävät pesusta toiseen todella hyvänä, aivan upea juttu tämä Kivat.
Kiitos infosta 🙂 tiedän mitä jatkossa ostan lapsille.
Eiköhän tuo kommentti ollut vain vittuilua Lähiömutsin alkuaikojen legendaarisesta ”cittarikuosi”-heitosta. Näitähän kuitenkin myydään marketeissa eikä niinkään supertrendikkäissä hipsteripikkuputiikeissa.
Junttiudella viitataan ehkäpä siihen että näitä tosiaan on joka hiekkalaatikolla eikä vain Kalliossa tai Herttoniemessä.
Mahtava juttu tämä blogimerkintä ja se että suunta on tämä että Kivat ja Kuomat yms nostetaan salonkikelpoisiksi.
39 euron alkup. Hinta viittaa niihin haalareihin joita tulee esim. Hulluille päiville, Jesper juniorin ym. Liikkeiden kamppiksiin. Ne on vähän niinku mallikappaleita ja erkoisvärejä joita ei sitten ole normimallistoissa välttämättä. Normi hinta kivatin villahaalarille on n. 60e. Kiitos Hyvästä postauksesta. Pidän ainakin itse kunnia asiana ostaa aina kun mahdollista suomalaista ja kivatia on meillä ollut joka talvi käytössä kypärämyssyn ja villahaalarin muodossa sekä aluslapasina, kaulurina jne. Keväällä sitten vaihdetaan kivatin puuvillaisiin versioihin lapasissa ja pipoissa.
Olisipa kiva, jos merkiltä löytyisi enemmän yksivärisiä tai hillityn tyylikkäitä tuotteita! Tykkään kyllä väreistä, mutta jotenkin suurin osa noista kuvioista ei oikein iske, vaikka todella mielelläni suosinkin kotimaista.
Suurkiitos tästä postauksesta! Tein just tilauksen. Mä rakastan kypärämyssyjä juuri niiden helppouden vuoksi. On vaikeaa laittaa lapselle kaulahuivia tai kauluria (kaulureita olen itse aina inhonnut). Muilta merkeiltä en löytänyt sopivaa ja ajattelin, että täytyy jo luovuttaa kypärämyssyjen suhteen 5-vuotiaalla. Mutta nyt löytyi! Ja upea tarina Kivatilla, käsityötä ja eettistä tuotantoa haluan tukea.
Neela
Tässä oli nyt sen verran paljon asiallisia kehuja että minäkin suuntaan tästä lähin kivat-hyllylle! Tai sitten sinne verkkokauppaan alekoodin turvin.
Mä oon joskus kyllä kuullu Kivatista, mut jotenki en oo tajunnu et on suomalainen.. Mut nyt kyllä tien mistä villahaalarit ja kypärämyssyt hommaan!
Joku tuolla jo mainitsikin jo Hilla-vaatemerkin, joka käsittääkseni on myös kotimainen. Meillä on muutama Hilla vaate ja ovat olleet tosi hyviä. Ja tykkään kun saan ne tosta lähi prismasta ruokaostoksien yhteydessä 🙂
Elina
Kiitokset alekoodista. Puuttuva kypärämyssy ja välihaalari saatiin sillä.
Hieno juttu! Mahtavaa huomata että tällaista tehdään vielä Suomessa. He kaipaisivat parempaa markkinointia – kovaa meteliä made in Finland -tuotteistaan. 🙂
Voisin hieman sanoa kestävyydestä… Olen itse se lapsi, joka 90-luvulla oli puettu kivatin vaatteisiin lähiön hiekkalaatikolla. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin, minulla on edelleen tallessa oma kivat-kaulurini, jota käytän edelleen metsässä retkeillessäni sekä hiihtolenkeillä. Kaulurin kangas ei ole mitenkään hapertuneen oloinen tai mitään, edelleen siis kuin uusi 🙂 Olen todella tyytyväinen, tähän ei mitkään h&m pääse
Kiitokset koodista! Tai oikeastaan koodeista, koska tuli viime viikolla Reimaltakin sellaisella tilattua. 🙂
Minä olen tykästynyt Kainon villatuotteisiin. Nekin tehdään suomessa ja lasten villahaalrit on tosi pehmeää merinovillaa. 🙂 Harmi vaan ettei kainolla ole hirveästi lasten tuotteita.
Itsellä on jäänyt lapsuuden trauma tuosta kypärämyssystä, kutitti nimittäin ihan hemmetisti!
-Sup