Niinhän siinä kävi, että vuosia kuplineet mökkihaaveet eivät enää pysyneet hiljennettyinä järkevällä puheella. Sen sijaan seurattiin tunnetta, joka saa sydämen lyömään tiheämmin innostuksesta.

Kävimme katsomassa elokuun viimeisenä päivänä Kivinokassa kesämajaa, ja pähkimisen sekä järjen ja sydämen äänen kuuntelun jälkeen allekirjoitimme kauppakirjat viime viikolla.

Meillä on nyt ikioma punainen tupa ja perunamaa parin kilometrin päässä kerrostalokodistamme. Pieni punamultainen kesämaja ja samassa niemennokassa palstapaikka perunamaineen. Onnea niin valtavasti kuin 12 neliöön ja yhteen aariin mahtuu.

Kylpyhuoneen ja vessan remontti siis siirtyy taas. Mutta kuten yksi teistä seuraajista hyvin kysyikin: kummasta lapsille jää lapsuusmuistoja, siitä miten toimiva kylppäri heillä lapsuuden kodissa oli vai kesistä Kivinokassa ja sen pikkuisessa mökissä?

Välillä järjettömyys on järkevämpää, ja sen tuntee.

Kutsun teidät virtuaalikylään meidän mökille pian. On onni, että ostimme mökin näin kauden loppuessa. On aikaa miettiä ja mittailla nurkkia, kuunnella mökkiä. Ensi keväänä mökillä on luvassa paljon nikkarointia ja rymsteerausta, mutta ensimmäiset mökkiunet nukumme Kivinokassa toivottavasti vielä tänä syksynä.

Kaupallinen yhteistyö: Meira

Kun suunnittelimme keittiöremonttia, halusin eroon maustekaappisekasotkusta. Ei enää syviä kaappeja, josta ei saa yhtäkään maustepurnukkaa ulos kaatamatta samalla kahta ja joiden perältä löytyy 10 vuotta sitten vanhaksi menneitä mausteita! Halusin matalan laatikon, jossa mausteet voisivat olla lappeellaan telineissä ja josta yhdellä vilkaisulla näkisi koko mausteakavalkadin.

Keittiöremontissa tämä haaveeni toteutui, pitkälle yli puolivälin ainakin. Homma jäi kuitenkin siihen vaiheeseen, kun olisi pitänyt keksiä kivat purnukat maustelaatikossa pyöriville maustepusseille. Sillä fakta on ainakin omalla kohdallani se, että oli sitten kyseessä maustekaappi tai -laatikko, sen kaaos alkaa hallitsemattomista maustepussiläjistä. Niinpä nytkin maustelaatikossamme on ollut yli äyräiden pursuava kulma täynnä erinäistä maustenyssykkää. Vaan ei ole enää!

Männä viikolla käärin hihat ja tein maustelaatikolle suursiivouksen. Aivan tolkuttoman röynäiseen kuntoon se ei ollut päässyt, vaikka en muista siivonneeni sitä kunnolla kertaakaan sitten muuttomme kolme vuotta sitten. Vanhentuneista mausteista pystyi kuitenkin sanomaan muuttovuotemme, sillä sen jälkeen mausteita ei ole käyty läpi. Vuonna 2016 ja etenkin vuonna 2017 vanhaksi menneitä mausteita löytyi useampi purtelo ja pussi.

Vaikka kirpaisi heittää vanhentuneita mausteita biojätteeseen, vanhojen mausteiden karsiminen kannattaisi tehdä ainakin kerran vuodessa. Vanhentuneista mausteista lähtee nopeasti niiden maku ja aromi. On haaskausta tehdä mautonta ruokaa vain siksi, että mausteet eivät ole tuoreita. Kokonaiset mausteet säilyttävät arominsa pidempään kuin jauhetut mausteet, ihan kuten vaikkapa kahvikin. Kokonaiset mausteet säilyvät käyttökelpoisina jopa viisi vuotta, kun jauhetut mausteet ja herkät yrtit korkeintaan kolme vuotta.

Kun olin käynyt kaikki mausteet läpi ja imuroinut sekä pessyt maustelaatikon, asettelin mausteet sinne takaisin. Pussukoissa olevista mausteista valtaosan siirsin vanhoihin metallisiin maustepurkkeihin sekä lasipurkkeihin. Olin ensin ostamassa lasipurkkeja uusina, mutta hoksasin sen sijaan ostaa vajaan euron hintaisia pieniä kaprispurkkeja. Ne ovat juuri täydellisen kokoisia mausteille, ja sain luultavasti uusia purkkeja edullisempaan hintaan sekä lasipurkit että paljon kapriksia.

Purnukoiden pinnoista irrotin etiketit ja kirjoitin dymo-kirjoittimella, mitä niissä on. Mausteet olisi parasta säilyttää tiiviissä lasipurkissa, joka suojaa mausteita parhaiten valolta, lämmöltä sekä kokkauksessa syntyvältä kosteudelta ja rasvahöyryiltä. Pussukoita voi sitten ostaa täyttöä varten ja leikata pussukasta viimeisen käyttöpäivämäärän ja sujauttaa sen purnukan sisälle.

Saan tällaisista pienistä arkea sujuvoittavista ja kaunistavista jutuista ihan tolkuttoman hyvät kiksit. Välillä pitää ihan vain vilkaista maustelaatikkoon, kun se on nyt niin nättinä. Ja kun ne maustelaatikon nurkassa hallitsemattomana pyörineet pussukat ovat nyt ojennuksessa ja purnukoissa kauniisti tarjolla, niitä tulee myös käytettyä kokkauksessa. Nyt olen ripotellut tilliä joka kerta kurkkuvoileivilleni!

Maustevalikoimamme on hervottoman kokoinen, mistä on pitänyt huolen yhteistyökumppanini Meira, joka on pitänyt muijan mausteissa. Vähemmälläkin todellakin pärjäisi, enkä normaalisti ostaisi esimerkiksi ruohosipulia tai inkivääriä kuivattuna (etenkin inkivääriä käytän kyllä tuoreena paljonkin), mutta nyt kun niitä on kaapissa ollut, kummasti niitä on myös tullut sujautettua ruokiin.

Suosin mielelläni Meiraa, sillä vaikka moni mausteainesosa toki tulee maailmalta, Meiran tuotteet valmistetaan tai vähintäänkin pakataan Meiran omalla tehtaalla Helsingin Vallilassa. Monien Meiran maustepurkkien kylkeä komistaakin Suomen lippu kertomassa kotimaisuudesta.

Vaikka maustelaatikkomme onkin rönsyilevä, on minulla selkeät maustesuosikit, joista myös puolisoni tykkää. En tiedä, voisiko parisuhde toimia, jos toinen ei rakastaisi korianteria kuten minä (onneksi rakastaa) tai jos toisen mielestä paras mauste olisi valkopippuri (sekä minun että puolison mielestä se maistuu sekä haisee ihan navetalle).

Tässä meidän vegeperheemme maustesuora, eli tusinan verran ruuanlaiton perusmausteita:

• Suola. Esimerkiksi telttaretkillä meillä kulkee mukana vain kaksi maustetta, suola ja mustapippuri.
• Mustapippuri. Oi, mausterakkauteni! Tätä rouhin suoraan myllystä lähes jokaiseen ruokaan ja ihan vain leivän päälle.
• Hunaja. Käytän hunajaa pehmentämään ruokien makumaailmaa ja tuomaan aavistuksen makeutta marjasmoothieihin.

• Lime. Tuorepuristettu limehedelmän mehu tuo ruokiin raikkautta sekä kirpeyttä, ja käytän sitä etenkin thaimaasta ja meksikosta innoituksensa saavissa ruuissa. Myös limehedelmän raastettu kuori on ihana mauste niin suolaisissa kuin makeissa ruuissa.
• Valkosipuli(rouhe). Tätä käytän mieluiten tuoreena, mutta rouhittu valkosipuli on tuoretta lempeämpi ja tietenkin nopeampi maustaja. Käytän valkosipulia noin suurin piirtein ihan kaikkeen.
• Chili(ruohe). Käytämme chiliä niin tuoreena kuin kuivattuna, ja chilirouhe toimii meillä pöytämausteena. Siitä voivat pöydän aikuiset ripotella ruokaansa vähän lisää potkua.
• Basilika. Käytän basilikaa niin tuoreena kuin kuivattuna. Tomaattisten ruokien kanssa ihan ässä, joten tätä ripottelen esimerkiksi kaikkiin tomaattipohjaisiin kastikkeisiin ja keittoihin. Basilika kannattaa lisätä ruokaan vasta ihan viime hetkellä, ettei sen maku heikkene.

• Korianteri. Makumaailmani laajeni miljoona kilometriä ylös ja alas, kun ensimmäisen kerran maistoin tuoretta korianteria. Mikä tahansa tylsähkö jämäruokamössökin nousee ihan uudelle levelille, kun päälle repii läjän tuoretta korianteria.
• Kaneli. En oikein edes tiedä, miten kaneli on yksi yleisimmin kauppalistallamme olevista mausteista. Lapset tahtovat sitä ripauksen kaikkien puurojen päälle ja erityisesti mustikkapohjaisen smoothien sekaan kaneli sopii mainiosti. Etenkin talvisin kanelinen maitokahvi on ihana! Toimii myös Intiasta innoituksensa saavissa kasvisruuissa.
• Rosépippuri. Aivan liian vähälle huomiolle jäävä mausteihanuus. Rosépippuri on mieto, syvän aromaattinen ja hieman jopa makeahko mauste. Sitä voi käyttää oikeastaan minkälaisen ruuan kanssa tahansa. Kuulemma myös jälkiruokien, mutta sitä en ole kokeillut. Minä rouhin tätä ronskisti sormin esimerkiksi leivälle, uunifetan päälle ja jukurttipohjaisiin kylmiin kastikkeisiin.

• Garam masala -maustesekoitus. Intialaisessa keittiössä käytetyssä mausteseoksessa on juustokuminaa, korianteria, mustapippuria, kardemummaa, fenkolia, neilikkaa, kanelia ja cayennepippuria. Täydellinen esimerkiksi erilaisten riisin kylkeen tehtävien kasvispöperöiden ja curryjen kanssa, jos ja kun ei tahdo omistaa jokaista maustetta erikseen. Erityisesti kikherneet ja kesäkurpitsa rakastavat garam masalaa! Balilla opin, että tällaiset mausteet kiehautetaan ensin rasvassa, minkä jälkeen vasta lisätään esimerkiksi kasvikset. Näin ruokaan tulee täyteläinen maku.
• Provencale-maustesekoitus. Kasvissyöjänä ranskalainen keittiö ei ole se läheisin, mutta pitäisi luultavasti joskus matkata yrteistä ja kasvisruuistaan tunnettuun Provenceen. Alueen mukaan nimetty ranskalainen mausteseos kun toimii tolkuttoman hyvin marinadeihin, keittoihin, pataruokiin ja kasvispihveihin. Basilikaa, meiramia, timjamia, rosmariinia ja oreganoa sisältävä maustesekoitus on myös SE mauste uunijuureksien kanssa.

Täällä voit lukea lisää Meiran vinkkejä maustamiseen.

Ps. Lähiömutsin Instagramissa on meneillään arvonta, jossa voi voittaa viisi maustepakettia, johon kuuluu suosikki- ja sesonkimusteita sekä mausteuutukaisia.