On onni, että ostimme pikkuisen Kivinokan kesämajamme loppukesästä. Uuteen kauteen on vielä aikaa, eikä tule tehtyä hätiköityjä ratkaisuja mökin remointoinnin ja rymsteerauksen kanssa.

Kaikki suunnitelmat ovat vielä levällään, mutta olennaisin on uuden tulisijan hankkiminen, hormin parantelu ja luultavammin koko tulisijan siirtäminen, mistä kerroinkin jo aikaisemmin. Kävimme nyt viikonloppuna mökillä ystäväperheen kanssa ja koitimme taas laittaa kaikenlaisen mahdollisen kikkailun jälkeen tulet vanhaan puuhellaan. Mökki muuttuu savusaunaksi, teki mitä teki, joten kaikki pähkäilyt vanhan tulisijan säilyttämisestä on nyt todettu mahdottomiksi, jos ja kun tahdomme mökin ympärivuotiseen käyttöön.

Toinen olennaisimmista mietittävistä asioista juuri nyt on nukkumisjärjestely. Mökin entiset omistajat eivät ole yöpyneet mökillä, mutta me ehdottomasti aiomme. Mökillä nyt oleva vedettävä laveri ei ainakaan yksinään riitä nelihenkiselle perheellemme, vaikka kuinka olemme tottuneet nukkumaan tiiviisti teltassa. Alkuun mietimme jopa pientä parvea, kuten tässä kuvassa, mutta sellainen tukkisi tilaa liikaa, jos edes mahtuisi pikkuruiseen mökkiin lainkaan. Myös seinälle taitettava yläpunkka yhdistettynä vedettävään laveriin voisi hyvinkin olla mahdollinen, jos sellainen saataisiin nätisti sopimaan.

Vaikka vedettävä laveri on söpö ja mökin rakennusajan henkeen sopiva, mietin myös, olisiko sänkyrakennelma hyvä rakentaa kiinteäksi, jolloin jokainen sentti tulisi hyödynnettyä esimerkiksi makuusijojen alla olevina säilytystiloina. Oli tuleva unipaikka minkälainen vain, päivisin se tulee muuttumaan sohvaksi.

Olen miettinyt myös väliseinien purkua, mutta en tiedä, rikkoisiko se alkuperäistä 50-luvun ilmettä liikaa tai onko väliseinä kantava. Yhtenäinen tila kuitenkin toisi lisää mahdollisuuksia järjestää pikiriikkinen mökki toimivaksi, sillä nyt pieni porstua tuntuu vähän hukkatilalta. Samalla saataisiin koko mökkiin lisää valoa, sillä porstuan seinät ovat kauttaaltaan ikkunaa, kun kammarin puolella kaksi ikkunaa. Väliseinän molemmin puolin on myös pienet akkunat.

Yksi vaihtoehto olisi myös jättää paikoilleen ikkunallinen väliseinä siinä päädyssä, josta mökkiin tullaan sisään ja järjestää siinä nyt olevan keittopisteen tilalle ikään kuin eteinen, ja poistaa toinen ikkunallinen seinä sekä ovi ja järjestää siihen päätyyn tila pöydälle ja kamiinalle. Samalla voitaisiin vaihtaa porstuan puolen muoviset laminaatit johonkin aitopuiseen materiaaliin tai vaikka laattaan.

Sisään tarvitsisi miettiä jonkinlainen pöytä – vaikka tosiaan tulemmekin varmasti kattamaan ruuan ulos aina kuin mahdollista. Tahdomme kuitenkin pöydän lautapelien pelailulle, sadepäivien aterioille ja minun satunnaiselle työskentelylleni. Se voisi hyvinkin olla vanha klaffipöytä tai vaikka puusepällä teetetty ja seinää vasten taittuva pöytä, kuten kotimme lastenhuoneessa. Tuoleina luultavasti pinottavat jakkarat toimisivat parhaiten.

Ajatuksena on siirtää keittopiste kammarin puolelle, samalla kun siitä suunniteltaisiin toimivampi ja tilavampi – sen verran, mitä 12 neliössä mahdollista on. Myös jätejärjestelylle pitäisi saada paikkansa, samaten kuin pitäisi pohtia sähköttömän mökin kylmäsäilytys. Entisen omistajat ovat lähinnä keittäneet mökillä kahvit, mutta meillä on tarkoitus kokata siellä neljän hengen perheen ja mökillä vierailevien ystävien ateriat. Kesäisin suurin osa näistä toimista tapahtuu varmasti ulkona, mutta kyllä köökille pitää olla paikkansa myös sisätiloissa.

Mökin sisätilojen seiniä en ole ehtinyt vielä miettiä sen kummemmin. Joku 50-lukulainen ja hengittävästä materiaalista valmistettu tapetti voisi olla ihana, mutta miten se toimii talvisin kylmänä olevassa mökissä? Ehkä jopa ihan vain valkoinen kalkkimaali tai muu vastaava hengittävä maali seinissä ja katossa voisi pienessä mökissä toimia ja hämätä lisää tilantuntua. Väriä kun varmasti tulee muusta sisustuksesta. Se näyttäisi myös hyvältä mäntylattian kaverina.

Hankittavana olisi myös ainakin petivaatteet täkeistä lakanoihin ja patjoista tyynyihin, kunhan sänkyjärjestelyt on ensin selvitetty. Samaten tarvitaan pimennysverhot ja muita verhoja. Jonkinlaisia mattojakin olemme vailla, kuten myös vilttejä. En oikein vielä osaa pitää silmiä kirppareilla auki näiden suhteen, kun en tiedä, mitä haemme. Mutta kirpparilta mökille on jo löytynyt Sorsakosken aterimia, vanhoja juomalaseja, kori sekä puinen vakka säilytykseen, Finelin kattila, lyhtyjä ja vanha emalinen pesuvati astianpesua varten.

Pihalle on tarkoitus ensi kevään aikana rakentaa isompi terassi, sillä nykyinen on pienempi kuin Kivinokan sääntöjen mukaan saisi olla. Pohdimme myös terassin siirtämistä mökin päätyyn, josta on merinäköalat. Samalla terassin yhteyteen rakennetaan astianpesupaikka. Mökkiin ei tule vettä, mutta yksi Kivinokan kesävesipisteistä sijaitsee ihan mökkimme lähellä.

Myös kasaan taittuva, puinen ja vähintään neljän hengen ulkopöytä tuoleineen on etsinnässä. Tai miksipä se ei voisi aina olla paikoillaan, joten liekö taittuvuus tarpeen. Nyt pöytänä on toiminut palstalta mökille talvisäilöön tuotu pöytä. Mielessä pyörivät myös erinäiset ajan patinoimat rottinkituolit, joihin unohtua lukemaan paksuja romaaneja. Riippumatto mökillä oli valmiina, mutta vähän harmittelen, että joskus pari vuotta sitten ehdin jo luopua kesämajaunelmista ja menin myymään muinoin kirpparilta löytämäni maailman hienoimman Huvikumpu-henkisen riippumaton.

Tulevan kesän hommia on myös mökin maalaaminen ulkoa, sillä maali on alkanut rapistua. Kivinokan mökkien värisävyt ovat määriteltyjä, ja vaikka uuteen mökkiin olisin luultavasti valinnut jonkun kirkkaamman värin, tumman syvä punamulta tuntuu ainakin nyt hyvältä ratkaisulta. Punamullan huono puoli on se, että väri tarttuu, jos ja kun siihen koskee. Lapset ehtivätkin saada itsensä ihan punaiseksi joka kerta mökillä ollessamme. Onneksi maali lähtee pesussa. Luulen myös, että hengittävä maalivalinta on yksi syy, miksi mökki on pysynyt niin hyvässä kunnossa.

Lisäksi haaveenamme olisi hankkia mökin katolle aurinkokenno tai pari. Sellainen on esimerkiksi naapurimökissä, jossa auringolla toimii jääkaappi sekä muutama valo. Nykyään mökillämme ei ole mitään kylmäsäilytystilaa sen kummemmin kuin valojakaan.

En ole syksyn kiireiden takia antanut itselleni lupaa hurahtaa pikkumökin remontointihaaveisiin ja -suunnitelmiin, joten en oikein edes tiedä, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon. Mutta ai että tällaiset projektit saavat minut hyrräämään innostuksesta jo näin etukäteen!

Kaupallinen yhteistyö: Kuoma

Ikonisempaa lastenkenkää saa hakea. Pohjolan kylmissä olosuhteissa säällä kuin säällä ulkoilevia lapsia on yhdistänyt vuosikymmenien ajan yksi kenkäpari: Kuoman Putkivarsisaappaat. Muistan nähneeni joskus kuvan, jossa päiväkodin eteisessä oli rivissä kymmeniä pareja erikokoisia mustia Putkivarsia.

Voikin arvailla, että Kuomat jalassa hiekkalaatikolla tapittavia suomalaislapsia on vähintään yhtä paljon kuin lapsia, jotka ovat nukkuneet äitiyspakkauksen makuupussissa ja joiden päähän on vedetty Suomesta maailmalle lähtenyt erikoisuus: kypärämyssy.

Kuomien ikonisuudesta huolimatta meidän lapsillamme ei koskaan ole ollut Putkivarsisaappaita. Ei vaikka joitakin vuosia sitten haastattelemani jalkaterapeuttikin kertoi käyttävänsä lapsellaan talvisin juurikin Kuomia, ja vaikka kotimaiset Kuomat muuten mätsäävät arvoihini. Luulen Kuoma-kokemattomuutemme johtuvan siitä, että niiden jälleenmyyjistä isoimpia ovat automarketit, joita ei meidän elinpiirimme satu ainuttakaan.

Nyt tilanne on kuitenkin korjattu, sillä lapset saivat tulevaksi talveksi yhteistyön osana Kuoman Putkivarsisaappaat. Kuopuksella oli jo talvikengät, mutta otimme Kuomista isomman koon, jotta ne menevät kohisten kasvavalla lapsella vielä keväthangillakin. Kuoman se tunnetuin kenkämalli, Putkivarsi, täyttää tänä vuonna 30 vuotta, minkä kunniaksi lapset saivat heitä varten heidän koossaan tehdyt juhlavuosikengät.

Kuoman Putkivarsia on vaikka missä väreissä, mutta nämä erikoismalliston kultasomisteiset kengät eivät ainakaan huku päiväkodin ja koulun eteisen mustien kenkien joukkoon. Minä tykkään esikoisen kukkakuvioisista kengistä yhtä paljon kuin lapsi itsekin, kun taas kuopuksen popojen monsteriautokuosi päristää vauhdilla makumieltymysteni ohi. Mutta eivätpä ne minun kenkäni olekaan, vaan kuopuksen, joka kuosista ja etenkin kultaisista tehosteista tykkää. Se on tärkeintä.

Lapsille mieleisten kenkien lisäksi on tietenkin tärkeää, että kengät ovat mahdollisimman arvojani vastaavat. Kaikki Kuoman kengät tehdään heidän Kuomiokosken-tehtaallaan Etelä-Savossa ja kaikki Kuoman jalkineet ovatkin Avainlippu-tunnuksen ansainneita. Se on upeaa ja harvinaislaatuista! Minulle kotimaisuus ja ylipäätään lähituotanto ovat tärkeitä ostokriteereitä sekä työllistymisen, tuotannon eettisyyden että ilmaston näkökulmasta.

Vaikka Kuoman Putkivarret ovat ulkonäöltään läpeensä tutut, ne yllättivät ensikertalaisen. Niissä on paksu pohja maasta hiipivää routaa vastaan, mutta polyuretaanista valmistettu pohja on ällistyttävän kevyt ja jopa yllättävän taipuisa materiaali. Luulin Kuomien olevan raskaat ja vähän tönkötkin, kuten lämpimät talvikengät usein ovatkin.

Kuomalla on kenkiä koko perheelle, ja minä ja puoliso saimme myös kuvauslainaan Putkivarret. Ne oli helppo kiskoa jalkaan, ja liekö juuri keveytensä ansiosta ne pysyivät menossa mukana klonksumatta metsähyppelyllämme. Yllättävän hyvästä istuvuudesta huolimatta Putkivarsien lesti on silti tilava, ja jos kerran supertarkka jalkaterapeutti hyväksyy Kuomat, en minäkään ala sen kummemmin nutista pohjan muotoilusta.

Jos joku muukin sattuu olemaan kaltaisemme Kuoma-amatööri, kerrottakoon vielä se, että Putkivarsisappaissa on heijastimet ja että ne voi pestä pesukoneessa 30 asteessa. Vedenpitävät Kuomat eivät ole, mutta päällinen on vettä ja likaa hylkivä. Kanta- ja kärkivahvikkeet pitävät kulutuskeston lisäksi huolta siitä, että loskasäälläkin kengän luulisi pysyvän kuivana varmemmin.

Nyt sitten odotetaan, josko tänään alkanut marraskuu yllättäisi lumisesti, ja saataisiin valoa ja iloa tuova lumipeite pika-aikataululla tänne Etelä-Suomeenkin. Eteisessä lunta odottaa ihanan juureva ja suomalaista perinnettä noudattava talvikenkärivi: minun perintölapikkaani ja lasten kultahohtoiset Putkivarret.

PS. Lähiömutsin Instagram-tilillä on meneillään arvonta, jossa voi voittaa yhden parin lasten Putkivarsia 30-vuotisijuhlakuosilla (Kulta-Ulpukka tai Kulta-Monsteri). Kengät valmistetaan voittajan koon mukaan, ja valittavana ovat koot 20–39.

PPS. Esikoisen takki saatu.