Välillä naurettavan hassut haaveetkin voivat käydä toteen. Me olemme monen vuoden ajan puolison kanssa leikitelleet kesäisin ajatuksella, että joskus tulee se syksy, kun voimme viettää lokakuussa syntyneen lapsemme synttärijuhlia ikioman pikkumökin pihapiirissä.
En tiedä, miksi kuvittelimme mielissämme juuri syyssynttärit. Ehkä siksi, että mökkihaaveet olivat pinnalla etenkin kesäisin, ja tuntui kutkuttavalta ajatella, että jos nyt tekisimme hullun päätöksen, syksyllä voisimme jo viettää synttäreitä pienen töllin pihapiirissä.
Nyt sitten kävi juuri niin, ja vietimme taannoin viisivuotissynttäreitä kesämajallamme Kivinokassa. Kikatuttavan ihanaa! Kuopus on tahtonut viettää synttäreitään lähimetsässä kuluneet vuodet, mutta tykästyi myös ehdotukseemme, että siirtäisimme kemut pikkumökin pihaan.
Ympärillä oli edelleen luonto, mutta myös mahdollisuus tunnelmallisen nuotion sijaan ruuanlaiton kannalta helpompaan grilliin ja pusikkopissan sijaan huussiin. Jos ennen juhlapöytä on katettu maahan vilteille, nyt pystyimme laittaa ihan ehdan pöydän koreaksi. Samalla voitiin myös näyttää ystäville mökki, jotta sitten viimeistään ensi kesänä osaavat sinne uudestaan tulla nauttimaan elosta.
Minä en kirjan deadlinen lähestyessä ehtinyt osallistua synttärivalmisteluihin kuin jeesimällä vähän tarjoilusuunnitelmissa, kaivamalla esiin kynttilöitä ja hakemalla pahviastioita sekä ilmapallot kauppareissun ohessa. Ilmapallojen lisäksi muita koristeluita ei tarvittukaan, sillä sen puolen pystyi taas luovuttaa luonnon hoidettavaksi. Syksyiset lehdet sekä mökin pihassa kasvavan pihlajan punaiset marjat olivat nättejä ja lisäksi vielä säänkestäviä koristeita ulkojuhliin.
Puoliso hoiti kaiken muun säätämisen ja kokkailun. Myös äitini auttoi – vanhempani kun sattuivat olemaan synttäreiden aikaan koulutuksessa Helsingissä, ihan kuten tasan viisi vuotta sittenkin, kun kuopus syntyi.
Koska synttärit olivat arki-iltana, tarjolla oli alkuun ruokaisampaa sapuskaa. Juhlajengi saattoi siten tulla suoraan päiväkodista, koulusta ja töistä kemuihin. Grillissä valmistui hodareita, joiden väliin sai sujauttaa oman makunsa mukaan (vege)nakkeja, sinappia, ketsuppia, majoneesia, rucolaa, suolakurkkua, juustoa ja palstan antimina purjoa. Jälkimmäinen toimi tosi kivasti, vaikka vähän epäilinkin! Puoliso leipoi synttärisankarin toiveesta myös suppilovahveropiirakan, jonka sienet viisivuotias oli itse osittain kerännyt.
Makoisana tarjolla oli vegaanista puolukkakakkua tällä hiljan julkaisemallani reseptillä tehtynä sekä tietenkin klassikkoreseptin mukaan leivottuja porkkanakakkumuffareita, joita pienetkin vieraat osaavat jo odottaa meidän juhlissamme. Äitini oli lisäksi leiponut lasten kanssa pullia, jotka olivat vegaanisena koko juhlaväelle sopivia nekin. Naposteltavana pöydässä oli sipsejä, popcorneja, viinirypäleitä, pensasmustikoita sekä vadelmia.
Synttäripäivän sään kanssa kävi tuuri, kun juhlimme sateisen viikon ainoana aurinkoisena päivänä. Olimme valmistautuneet viileään säähän laittamalla isot termarilliset kaakaota, kahvia ja äitini juhlia varten keittämää lämmintä aronia-omenamehua, mutta lopulta hikipäässä remuaville muksuille maistuivat paremmin vesi, limsat ja kylmä mehu.
Juhlissa oli pari ohjelmanumeroa. Olin pikapikaa ennen juhlavieraiden saapumista tehnyt mökkiä ympäröivään luontoon aarrejahtiradan, jossa vihje kerrallaan edettiin kohti kätkettyä aarretta: karkkikätköä. Esikoinen taas tahtoi valmistella pikkuveljen kemuihin luontotaidepajan, jossa tehtiin vesivärein, puuvärein ja luonnonmateriaaleja luovasti käyttäen teokset. En kestä, miten ihana isosisko!
Ihan synttärisankarin itseänsä oloiset ja näköiset juhlat. Viidessä vuodessa siitä vauhdilla maailmaan tulleesta kurttuotsaisesta vastasyntyneestä on kasvanut tarkkaavainen, herkkä ja rämäpäinen humoristi, jolla on vahva ja oikeudenmukainen sydän. On valtava onni saada olla hänen äitinsä. Häneltä minä koitan oppia diplomaattisuutta, lungiutta ja rohkeutta olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa.
