Kaupallinen yhteistyö: Kotipizza

Voitteko kuvitella – etenkin te lumettomissa osissa Suomea asuvat – että olemme pian selvinneet marraskuusta? Itse ihan säpsähdin siihen ajatukseen tällä viikolla, mikä kertoo toivoakseni siitä, että vielä tulee vuosi, kun en käytä sanaa selviytyä. Sillä onhan se nyt vinksahtanutta, että kaikki on hyvin, mutta elämä tuntuu hetkittäin selviämistaistelulta vain siksi, että aurinko on kadonnut jonnekin harmaan taa ja että kaupungin ylle on langennut märiltä villasukilta haiseva pimeys.

Tänä vuonna pimeys on tuntunut edelleen toisinaan raskaalta, mutta yhä useammin myös pehmeydeltä. Pohjolan asukille siinä on selkeästi jotain turvallista, juurevaa ja sisäänpäin kääntävää. Eläisin itseni hengiltä, jos aina olisi kesä ja kaikki sen hengästyttävät mahdollisuudet ja energiatasot. Olen alkanut hahmottaa, että onkin ehkä hyvä, että työpäivien jälkeen ei tee mieli lähteä kotoa mihinkään. Välillä on hyvä tiivistää kaikki tarvittava kotiin.

Viime lauantaina vietimme perheen kanssa pizzaillan. Sen sijaan, että olisimme lähteneet pizzojen luo (tai alkaneet tehdä sellaisia itse), tilasimme pizzat kotiin yhteistyökumppaniltani Kotipizzalta. Monesti tulee tilattua ruokaa kotiin, kun on kiire ja tai väsy, mutta olipa ihanaa voida lempeän vapaapäivän iltana jättää kokkailu muille ja sen sijaan panostaa marraskuisen illan tunnelmaan.

Sytytin kynttilöitä ja taittelin lautastenreunoille arkisten talouspaperipalasten sijaan nätit servietit. Häidemme vuosipäivän aaton kunniaksi laitoin Spotifystä soimaan imelän ihanan alkuillan hääsoittolistamme. Soittolistan pehmeän hämyinen jazz ja rahisevan vanhat suomalaiset iskelmät saavat edelleen vatsan perhoset lentelemään villin onnellisena. Puoliso haki varastosta häidemme tarjoilusta jääneen punaviinin; en tajua, mikä pohjaton viinilaatikko se on, kun niitä edelleen riittää.

Napsin tilaukseen Kotipizzan listalta neljä suosikkiamme: Mozzarellan (etenkin lasten suosikki, joka tuo itselleni makumuistoja Napolista), Zorbaksen (värikylläistä kasvisenergiaa pizzan muodossa), Superseitanin (vegaanista ja täyttävää herkkumättöä) ja Vege-lankkupizzan (oma kepeän hienostunut ikilemppari).

Olen tallentanut Kotipizzan äppiin toimitusosoitteemme, ja näenkin tilausta tehdessäni heti lähialueiden Kotipizzojen odotettavissa olevat toimitusajat. Tällä kertaa valittiin listalta Redin Kotipizza, joka kiidätti meille pizzat puolessa tunnissa tilauksesta.

Tiesittehän muuten, että Kotipizzaa saa nykyään myös ResQ-sovelluksen kautta? Sen kautta laitetaan myyntiin hävikkipizzoja, eli pizzoja, joiden kanssa on valmistusvaiheessa tapahtunut jokin virhe. Pizzassa voi olla esimerkiksi eri täytteet kuin alkuperäisessä tilauksessa, siihen on voinut tulla reikä tai sen reunat ovat voineet saada hivenen liikaa väriä. Toisinaan myyntiin laitetaan myös pizzoja, jotka on tehty ylimääräiseksi jääneistä täytteistä.

Mahtavaa on, että Kotipizzan hävikkipizzoista kaupaksi on mennyt 84 prosenttia, kun ResQ:n keskiarvo on 69 prosenttia. Itse olen Kotipizza-yrittäjien tyttärenä syönyt aikoinaan kavereideni kanssa hävikkipizzan jos toisenkin (tai mokapizzan, kuten niitä meillä kutsutaan), mutta vaikka ravintolayrittäjien kotona lojuisi kuinka pizzannälkäisiä teinejä tahansa, tällaisia laajempia toimia hävikkiruuan hyötykäyttöön saamiseksi tarvitaan. Kotipizzan hävikkipizzat myydään ResQ-sovelluksen kautta pääsääntöisesti puoleen hintaan, ja ne myydään vain mukaan otettavaksi. Etenkin Helsingissä ResQ:n kautta löytyy pizzojen lisäksi pelastettavaksi päivittäin laaja valikoima sapuskoja pullasta sushiin ja salaattiannoksista ruokakauppojen yllätyskasseihin.

Tällä kertaa pizzamme olivat kuitenkin meidän tilauksemme mukaan valmistettuja ja kotiin kuljetettuja. Asettelimme ne keittiöön, josta jokainen sai käydä hakemassa palan yhtä ja toisen toista. Tykkään tällaisesta yhteisestä kattauksesta, jossa ei ole omia annoksia, vaan kaikki pääsevät maistamaan vähän kaikkea ja syömään vatsansa niin kylläisiksi, että loput slaisseista laitettiin jääkaappin ja lämmitettiin sunnuntaina osaksi lounasta.

Ulkona harmaa, ruskea ja musta olivat nielleet muut värit, mutta kotonamme pimeyteen sekoittui lämpimiä sävyjä. Kaikki mitä suinkaan haaveili tarvitsevansa lauantai-iltaan oli siinä, pienen pyöreän keittiöpöydän ympärillä.

Haimme viime viikolla varastosta eteisenoveen roikkumaan joulukalenterin, jonka tein neljä vuotta sitten. Naruihin varastoinnin aikana tulleissa takuissa oli taas selvittelemistä, ja muutama hävinnyt numeropyykkipoika piti korvata uusilla. Mutta sitten kalenteri oli taas valmiina tulevaan jännittävään joulukuuhun – kunhan sen tyhjät pyykkipojat vain ensin saisivat rapisevat yllätyspussukat kannateltavakseen.  

Edellisinä vuosina minulla on ollut tapana sujauttaa yllätyspussukoihin herkku (viime vuosina rusinat ja kuivatut hedelmät ovat vaihtuneet suklaaseen) sekä pieni Lego-paketillinen palasteltuna eri päiville. Viimeisessä luukussa ennen joululomille ja mummilaan lähtöä on sitten ollut kokoamisohjeet. Toisinaan olen sujauttanut pussukoihin jotain ekstraakin, esimerkiksi saunapäiville saippuakuplia ja itsenäisyyspäivälle tekemiseksi pienen värityskirjan.

Tänä vuonna meinasin mennä samalla hyväksi havaitulla tavalla. Legot ovat lastenhuoneen ikihitti, joka kestää aikaa ja leikkiä. Niitä saisi haalittua hyvin myös kirpparilta irtopaloina, mutta itse olen hankkinut joulukalenteri-Legot uusina. Noita pienempiä rakennuspakkauksia kun ei ole kokonaisuutena eteeni kirpuilla tullut.

Olinkin jo lelukaupassa Lego-paketit sylissäni, kun katseeni osui palapelihyllyyn. Lapsemme ovat viime aikoina innostuneet kovin palapeleistä, ja 100 palan palapelit osataan jo kasata melkein ulkoa. Vaihdoin saman tien suunnitelmaa ja kädessäni olleet Legot palapeliin. 160 palan palapelissä riittää enemmän haastetta kokoajille, minkä lisäksi palojakin on tarpeeksi palasteltavaksi joulukalenterin luukkuihin. Jos olisin jaksanut ja ehtinyt, kirpputoriltakin olisi varmasti löytynyt ehjä palapeli tähän tarkoitukseen.

Alkuviikosta pidimme puolison kanssa tonttuillan lasten mentyä nukkumaan. Koska palapelistä oli kiva laittaa suurin piirtein vierekkäiset palaset saman päivän pussukoihin, oli palapeli koottava ensin. Siinä me sitten puolison kanssa hörpimme glögiä ja kokosimme yhdessä Frozen 2 -palapeliä kello 21.30 maanantai-iltana (ja ihan vähän vain söimme lasten joulukalenterisuklaita). Kaikkea se vanhemmuus teettää!

Palapelin lisäksi loppupään yllätyspussukoihin sujautimme muovailuvahapurkit. Olemme taas lähdössä ennen aattoa joululomalle Pohjanmaalle, ja sinne ei viitsi ottaa 160 palapelipalaa mukaan hukattavaksi. Niinpä ennen aattoa olevista pussukoista tulee askarreltavaa.

Jouluaattona pussukassa on vaahtokarkista muovailtu joulupukkitikkari sekä Mifukon lintujoulukoristeet. Lapseni ovat perineet rakkauteni jouluun, ja tuntuu kivalta joka joulu antaa heille ikiomat ja ajatuksella valitut joulukoristeet.

Jospa vuosien varrella saadut joulukoristeet joskus ripustetaan kuuseen heidän omissa kodeissaan, ja jokaisessa koristeessa on mukana muistoja menneistä lapsuuden jouluista.