Joululoman jäljiltä on erityisen hyvä fiilis arjesta. Siksi nyt uskallan besservisseröidä vinkeillä, joilla meidän perhe helpottaa arkihärdelliään. Voin tästä sitten käydä vilkaisemassa, mitä olenkaan puhunut, kun viikot alkavat tehdä tehtävänsä ja väsy painaa kumaraan.

No ei. Totta puhuen, arki tosiaankin on muuttunut valtavasti ihan parin viime vuoden aikana. Ollaan yhä enemmän saajapuolella tässä vanhemmuushommassa; on aika napsia rusinoita pullasta, jonka taikinaa on vaivattu kuluneet vuodet kädet rakoilla.

Lapsista on tullut valtavan paljon omatoimisempia, minkä myötä arjen kuormittavuus on vähentynyt vähän joka osa-alueella. Yksi kulkee kavereiden kanssa kouluun ja takaisin, molemmat nukahtavat itsekseen (ei enää omien kirjojen lukemista suunnistuslamppu päässä lastenhuoneessa), pukeminen ei ole enää tahtojen taistelua ja molemmat mukulat uskaltaa jo laittaa ulos leikkimään itsekseen, noin muun muassa.

Jokaisen kohdalla on tietenkin niitä muttia, mutta näin pääsääntöisesti lapsiperhe-elämä on juuri nyt erityisen onnellista ja hyvää. Ja näillä jutuilla me pidämme sen hyvänä:

Lepo ja kunnon yöunet

Tämä on se tärkein, joka määrittää tahmeuden määrän ihan kaikessa. Tämä on myös se, johon ei pikkulapsiperheessä aina voi itse vaikuttaa. Mutta itselläni valvominen ja töiden tekeminen iltaisin oli lopulta enää kiinni itsestäni ja pikkulapsiaikojen tottumuksesta. Kun lopulta siivosin työt pois illasta, pyhitin illan viimeiset hetket levolle laskeutumiseen kirjojen parissa ja opettelin nukkumaan, elämästä tuli valtavan paljon antoisampaa ja ihanampaa. Väittäisin myös olevani itse mukavampi muikki nykyään.

Osittainen hoitovapaa

Muutamien kuukausien pätkiä lukuun ottamatta puoliso on ollut perhevapaiden jälkeen vuosien ajan osittaisella hoitovapaalla, eli tehnyt lyhennettyä työviikkoa. Osittaisesta hoitovapaasta tavataan puhua vain silloin, kun kerrotaan 1.-2. luokilla olevien lasten vanhemmista. Heillä kun on silloin oikeus myös Kelan osittaiseen hoitorahaan lyhentäessään työpäiväänsä lasten hoidon vuoksi. Mutta myös 3–6-vuotiaan lapsen tai lapsien vanhemmat ovat oikeutettuja osittaiseen hoitovapaaseen. Silloin lyhennetystä työviikosta ei vain saa Kelalta osittaista hoitorahaa.

Viikonloppupainotteista kolmivuorotyötä tekevänä puolison vapaat osuvat sinne tänne viikkoa. Se on lisännyt mahdollisuuksia saada koko perheen yhteisiä vapaapäiviä viikonlopuille, minkä lisäksi puoliso on yhden arkipäivän kotosalla kuopuksen kanssa. Muina viikkovapaapäivinään hän on voi valmistella muulle perheelle arkea helpommaksi niille päiville, kun hän on aamusta iltaan poissa: käydä kaupassa, siivota ja laittaa ruokaa valmiiksi. Hän on myös äärimmäisen tärkeä tuki ja assari omissa työhommissani.

Palkattu siivooja

Meillä on käynyt siivooja viiden vuoden ajan säännöllisesti kerran kuukaudessa. Sillä on ollut uskomattoman rauhoittava vaikutus. Lapsiperhe-elo on karaissut siisteyttä ja järjestystä rakastavan mieleni sietämään sotkua, mutta totuus on, että parhaiten voin, kun koti on järjestyksessä ja raikas. Siksi tieto siivoojan saapumisesta rauhoittaa. Että vaikka en nyt itse ehtisikään, viimeistään silloin ja silloin tulee Adam, joka pyyhkii kylppärin suihkukaapin kalkkiroiskeet ja pesee tahmaiset lattiat. Nykyisessä kodissa olemme suosiolla ulkoistaneet myös ikkunapesun, sillä vaikka olen sillä tavalla vinksahtanut, että tykkään siivoamisesta, ikkunanpesu on hanurista.

Pyykinpesu työpäivän aikana

Moni kysyy, eikö työpäivät mene pyykinpesuksi, kun töitä tekee kotityöhuoneella. Tokihan se menee! Ja hyvä niin. Laitan koneellisen pyörimään heti aamulla, ja pidän kesken työpäivän jaloittelutauon, jonka aikana vien pyykit joko ulos narulle tai heitän ne kuivausrumpuun ja asettelen arimmat vaatekappaleet kuivumaan kylppäriin. Illalla joko minä tai puoliso viikataan ne kaappeihin. Kuivausrumpu on myös yksi asia, jota ilman en nykyään enää lapsiperhehommiin ryhtyisi – lisää rakkaudentunnustuksia sille masiinalle täällä. Kun vielä kävin muilla töissä, käytin pyykinpesukoneen ajastinta: latasin koneellisen illalla ja laitoin pesun alkamaan aamun varhaisina tunteina, jotta pyykit olivat valmiina ripustettavaksi ennen töihin lähtöä.

Laatikkopyörä

Hankkiessamme laatikkopyörän kuutisen vuotta sitten ja päivittäessämme sen sähköavusteiseen viitisen vuotta sitten, en voinut edes kuvitella, miten tärkeä ja pitkäikäinen kulkujuhta siitä tuleekaan. Se on autottoman lapsiperheen perhefarmari, jonka kyydissä lapset kulkevat yhä edelleen vähän pidempien matkojen ajan. Pyörällä huristellaan harrastuksiin, kavereille, kaupungille ja toisinaan päiväkotiin, kouluun ja pian taas myös eskariin. Sillä taitetaan myös mökkimatkat.

Olen valtavan onnellinen Helsingin julkisesta liikenteestä, johon laatikkopyörä on kuitenkin mahtava lisä. Laatikkopyörän kyydissä kun kulkevat raskaatkin kantamukset, kuten vaikka remonttikamat, viikon ruokaostokset tai lasten lisäksi esimerkiksi säkillinen luisteluvermeitä.

Jaetut kalenterit

Koska jokainen viikkomme on erilainen, eivätkä ne noudata edes mitään syklistä rytmiä, puolison kanssa jaettu kalenteri on supertärkeä. Sinne merkitään niin työvuorot, iltojen työ- ja vapaa-ajan menot kuin kaikki pieni sälä lasten hammaslääkäreistä ja neuvola-ajoista vasu-keskusteluihin ja harrastusten näytöspäiviin. Me käytämme tähän ihan puhelimien omaa kalenteria, jossa on sitten myös ei-jaettuna ne merkinnät, joilla toinen ei tee mitään.

Lisäksi meillä on vielä paperinen perhekalenteri, johon merkitään esimerkiksi päiväkodin lelu- ja kirjapäivät, lasten harrastukset ja muut muistettavat, joilla ei tarvitse puhelimien kalenteria tukkia, mutta jotka on hyvä vielä aamulla tsekata ennen päivänrientoihin lähtemistä.

Jaettavat kauppalistat ja muut listat

Rakastan listoja! Ne ovat yksi tapa pitää arki ja oma pää kasassa. Yksi eniten käytetyistä listoista on kauppalista, johon käytämme rautalankamallisen simppeliä OurGrouceries-sovellusta. Sinne merkitään heti, kun jotain oleellista alkaa loppua (pyykinpesuaine, mustapippuri, kauramaito) ja ennen kauppaan piipahdusta listaa vielä täydennetään. Listan voi järjestää kaupan osastojen mukaan ja mikä tärkeintä, se päivittyy reaaliaikaisesti sekä puolison että minun puhelimeen.

Samassa sovelluksessa on listansa myös esimerkiksi apteekki- ja luontaistuoteostoksiin ja rautakauppaan. Nyt siellä on myös tarvelista mökille, jotta kirppareilla kiertäessäni muistan, mitä piti etsiä.

Muita jaettavia listoja teen Wunderlist-sovellukseen. Siellä on esimerkiksi retkipakkauslistan perusrunko, jotta ei joka kerta tarvitse uudelleen pohtia, unohtuiko nyt jotain oleellista, kuten tulitikut, villasukat, puukko tai makuupussi. Siellä on myös listat esimerkiksi hankituista joululahjoista ja asioista, joita piti hoitaa ennen häitämme.

Jaetut harrastuskuskaukset ja harrasukset kotiinkuljetuksella

Vihaan harrastuskuskauksia, sitä on turha kaunistella. Vaikka niidenkin kanssa säätö on lasten kasvamisen myötä helpottanut, ihan varmasti mieluummin tekisin esimerkiksi perjantai-iltana kello 20 muuta kuin istun vetoisan koulun eteistilassa kuluttamassa aikaa toisen lapsen kanssa sillä aikaa kun toinen harrastaa. Siksi odotankin innolla, josko islannin malli edes osittain kotiutuisi Suomeenkin. Yksi ihana esimerkki meidän perhe-elämästä on se, että esikoinen on koulun kuorossa, jonka harjoitukset on upotettu pitkän ruokavälitunnin oheen. Jos kuorotreenit olisivat iltaisin, lupaa harrastukselle ei olisi meiltä vanhemmilta irronnut; kuskaussäätö vielä yhdelle illalle olisi ollut liikaa koko perheelle.

No mutta, kun kuskauksia vielä on, olen ilolla lyöttäytynyt harrastajien toisten vanhempien kanssa kuskausrinkeihin. Turha siellä koulunkäytävillä on kaikkien odotella, kun yksi aikuinen voi hoitaa useamman mukulan viennin. Viime syksystä lähtien sekä minä että lapset olemme myös käyneet pianotunneilla  – tai opettaja on käynyt meillä, kun tilasimme soittoharrastuksen niin sanotusti kotiinkuljetuksella (tästä lisää tämän viikon torstaina!)

Lapset aamupalalle päiväkotiin ja eskariin

Niin kauan kuin tämä mahdollisuus on, sitä todellakin kannattaa hyödyntää. Se kun ei edes nosta varhaiskasvatusmaksua yhtään, mutta säästää rahaa, aikaa ja etenkin hermojen kiristelyä aamuisin.

Nykyään yhden lapsista ollessa koululainen, me syömme koko perhe aamiaisen kotona, mutta muistelen edelleen lämmöllä niitä aikoja, kun esikoinen aloitti päiväkodin ja itse tein töitä televisiotuotantoyhtiössä. Aamulla ei tarvinnut edes käydä keittiössä, kun lapsi söi aamiaisen päiväkodissa ja itselläni työsuhde-etuihin kuului joka päivä toimistolle katettu aamupala. Sitä onnellisemmaksi tekevää arkiluksusta en ihan heti keksi!

Ruokakassipalvelu

Löysin ruokakassipalvelut blogiyhteistyön kautta, ja sittemmin olemme käyttäneet sitä kiireisimmillä viikoilla. Kaupassa käyminen ei itseäni varsinaisesti kuormita (yksin kaupassa käyminen on ihanaa!), mutta se aivotyö, joka kauden mukaisten ruokalajien miettimiseen ja tarvittavien ruoka-aineiden listaamiseen menee! On ihanaa voida ulkoistaa se muille, eikä tietenkään haittaa sekään, että reseptien lisäksi tarvittavat ruoka-aineet kannetaan ovelle.

Hiljennä piipitys

Hienosäätönä arjen mukavoittamiseen on laittaa puhelimen sovelluksista ilmoitukset pois. Kun piipitys ja puhelimen näytöllä poukkoilevat ilmoitukset häviävät, päähän vapautuu kummasti kaistaa. Ja kun nukkumaanmenoaika lähestyy, puhelin napstautetaan lentokonetilaan, ettei tule ajalehdittua sinivalon pariin ennen unia. Jälkimmäisen kanssa olen viime aikoina lipsunut, ja pitääkin taas ottaa ryhtiliike.

Toiveissa: lastenhoitaja

Tämä on ollut toive- ja to do -listalla jo vuosia, ja luinkin muinoin ihan haltioituneena, kun Tommi kertoi heidän palkanneen lastenhoitoapua vakkarihoitajalta kerran viikossa. Sellaisesta en uskalla edes haaveilla, mutta kerran kuukaudessa olisi unelma. Tämän asian edistämisen kanssa olemme kuitenkin laiskistuneet entisestään. Tarve avulle lastenhoidossa oli joskus aikaisemmin akuutti, mutta nykyään olemme onneksi ymmärtäneet hakea vastavuoroista tukiverkkoa ystävistä ja naapureista. Mutta vielä joskus: vakkaritreffit kerran kuukaudessa puolison kanssa, kyllä kiitos!

Minkälaisia keinoja te käytätte arjen leppoistamiseen? Olisi hauska kuulla – ja vinkeistä varmasti ilahtuisivat myös muut lähiössä visiteeraavat!

Jaa

Olen viime vuosina koittanut opetella antautumaan paremmin vuodenkierrolle. Sille, miten syksyllä alan hiljalleen kääntyä sisäänpäin, ja miten talvella on ihan ok olla kotona viihtyvä mörökölli, joka tarvitsee kaksi tuntia enemmän unta kuin kesäisin. Olen alkanut oppia, miten kehoni herää keväisin kohmeisesta horroksesta luonnon mukana ja miten kesällä olen energinen ja ulospäinsuuntautunut kaikilla elämän osa-alueilla.

Sitä samaa olen koittanut viime aikoina hahmottaa myös kuukausi kerrallaan, naiseuteni kautta. Kuukautiskierto on ollut mukana elämässäni 12-vuotiaasta, mikä tarkoitti minulle naiseuden puhkeamista – ja tietenkin menkkoja. Sitten monen vuoden ajan ohjailin kuukautiskiertoni luonnollisilta radoiltaan toimimaan ehkäisypillereillä, lopulta ehkäisyrenkaalla. Kun sitten noin 25-vuotiaana jätin hormonaalisen ehkäisyn pois, muutuin ihmisenä.

Tuntui, että muutamassa kuukaudessa päivittäisen hormoniannoksen nauttimisen lopetettuani, kasvoin teinistä aikuiseksi. Vaikka temperamenttini on yhä liian tulinen, vähentyivät tunteiden ylikiehunnat ja pohjaan palamiset selvästi. Mieli tasaantui, samaten kuin keho. Kramppiin vetävät kuukautiskivut, joihin olin teininä syönyt jopa kolmio-tarralla varustettuja särkylääkkeitä pystyäkseni käymään koulussa, lievenivät. Liekö sitten lumevaikutusta vai ei, tuntui kuin kehoni olisi sulanut ja kaiken kohmeen alta olisi tullut esiin ensimmäistä kertaa aikoihin aito minä.

Kuukautiskierto muuttui luonnolliseksi, tahti pillereiden sijaan kehoni määräämäksi. Silti kuukautiskierto oli minulle yhä melko mitäänsanomaton asia, vain tapa mitata, milloin odotettavissa olisi vuotoa. Olin toki tietoinen ovulaatiosta ja muista kuukauden aikana naisen kehossa tapahtuvista hormonaalisista muutoksista, mutta en itse aistinut niitä. En tiedä, oliko minulla liian kiire keskittyäkseni moiseen vai onko ehkä iällä merkitystä. Mutta ensimmäinen raskaus muutti kaiken, tältäkin osin.

Raskaus pakotti kuuntelemaan kehoa, se käänsi nahkani nurinpäin. Kun kuukautiskierto sitten aikoinaan ensimmäisen synnytyksen jälkeen käynnistyi, aloin huomata kehossani merkkejä. Eri vaiheet kuukautiskierrossa olivat yhtäkkiä aistittavissa fyysisinä tuntemuksina ja mielenmuutoksina. Ihmeellisimpänä se, että mielestäni aloin tuntea sen ikään kuin napsahduksena tuntuvan hetken, kun munasolu irtoaa munasarjasta munanjohtimeen.

Sain elämääni myös yhdellä rysähdyksellä PMS-oireet. Meni kuitenkin useampi vuosi, että tajusin, mistä oikein on kyse. Ne ottivat kehoni niin voimakkaan mustan aallon alle joka kuukausi, että se alkoi oman hyvinvointini lisäksi heijastella koko perheeseen. Kiitos erään seuraajani vinkin, tajusin mitä todennäköisemmin kuuluvani siihen alle 10 prosentin ryhmään naisista, joilla PMS-oireet ovat niin vahvoja, että oireet muistuttavat vakavaa masennusta ja että niitä siksi voi tasata lääkkein.

En koskaan ehtinyt hakeutua lääkärille reseptiä hakemaan, vaikka tarkoitus oli. Ne elämänhalun tappavat oireet ja kerran kuukaudessa suoniini valuva musta myrkky sulivat pois, kun vuosien valvomisen jälkeen oli taas mahdollisuus nukkua kunnon yöunia ja opettelin nukkumaan. Tunnen yhä PMS:n kehossani, mutta sen aaltoilu on lievää, sellaista kehoa kohti kuukautisia kuljettavaa. Jättimäinen muutos PMS-oireden vahvuudessa oli herätys siihen, että pitäisi ehkä paremmin alkaa kuulostella kehoaan ennen kuin sen tarvitsee laittaa signaalinsa tulemaan hätähuutoina.

Olenkin koittanut hiljalleen opetella elämään kuukautiskierron mukaan. Siksi ilmoittauduin opinnälkäisenä mukaan tovi sitten järjestetylle naisen syklisyyteen keskittyneelle yhden illan kurssille, jonka järjestivät Sugar ja Virta Well-being. Kurssilla syklisyydestä puhui Catarina Böckerman, joka on itseoppineesti perehtynyt naisen syklisyyteen ja kirjoittanut aiheesta myös e-kirjan.

Hippihommiin taipuisasta mielestäni huolimatta luento sai hörhöysmittarini välillä värähtelemään punaiselle (en esimerkiksi ikinä neuvoisi ketään edes vakituisessa parisuhteessa elävää luottamaan ehkäisyssä kuumemittarin ja pitkän seurannan avulla mitattuihin varmoihin päiviin, ellei sitten raskaus niin tapahtuessaan olisi tervetullut). Mutta kurssi voimisti tietoisuuttani naiseudestani ja siitä, miten kehoni elää kuukautiskierron syklissä.

Itse asiassa naisen syklisyydestä puhuttaessa käytetään vertauskuvaa juurikin tuohon alussa mainitsemaani vuodenkiertoon:

PMS, eli syksy

Sisäisen syksyn aikaan keho alkaa valmistautua kuukautisiin. Syklisen ajattelun mukaan tällöin ihminen alkaa kaivata enemmän tilaa itselleen ja tulee tarve kuunnella, mitä keho kertoo voinnistaan ja tarpeistaan. Mitä vähemmälle huomiolle keho on kuluneen kuukauden aikana jäänyt, sitä isommin se nyt oirehtii saadakseen kantajansa huomion. Tunteminen on sallittua, mutta tuntemuksien purkamiseen pitää löytää terve keino: vaikkapa huutaminen metsässä tai raivokas tanssiminen yksikseen.

Kuukautiset, eli talvi

Kuukautisten aikana keho on herkkä tuntemuksille, oli kyse sitten kivusta tai lempeästä kosketuksesta. Sisäisen talven aikana keho vaatii enemmän lepoa. Itse huomaan myös kuukautisten aikana palelevani helpommin; vatsan aluekin tuntuu hohkavan kylmää. Syklisen ajattelun mukaan kuukautiskivut eivät ole rangaistus, vaan kehon lähettämä kehotus pysähtyä, rentoutua ja hoitaa kehoa. Itse olen koittanut miettiä tätä kuin supistuksia synnytyksessä; kun niitä vastaan laittaa hammasta purren, kipu sahaa kehon rikki. Kun taas heittäytyy aaltoihin mukaan, ne yhtäkkiä alkavatkin alleen hukuttamisen sijaan kannatella.

Pre-ovulaatio, eli kevät

Kuukautisvuodon loputtua estrogeenitasot lähtevät hitaasti nousuun ja keho alkaa valmistautua ovuloimaan. Levon jälkeen nyt on taas aika puhjeta lempeästi kukkaan. Lempeän liikunnan sijaan keho saattaa kaivata hikisempää urheilua. Syklisen ajattelun mukaan pitää kuitenkin muistaa, että keho on vielä herkillä pitkän talven jäljiltä, joten sitä pitää käsitellä hellyydellä ja hoivaten kuin lumen alta paljastuneeseen maahan istutettua siementä.

Ovulaatio, eli kesä

Kehon lämpö nousee korkeammaksi ja valkovuoto muuttuu runsaammaksi. Ovulaatio on kehon sisäinen kesä, jolloin olo on energinen, ulospäinsuuntautunut ja seksuaalinen. Keho kukoistaa ja tahtoo luoda, ja sen luomiseninnon voi ohjata haluamaansa kohteeseen. Syklisyydessä kesä on nautinnon aikaa.

Catarina itse kertoi elävänsä syklien mukaan jopa niin tarkasti, että pyrkii pitämään kalenterin tyhjänä kuukautisten aikana voidakseen levätä ja keskittyä vain itseensä. Tämä tietenkin kuulostaa monille työelämässä oleville ja / tai perheellisille täysin utopistiselta tavalta toimia, minullekin.

Mutta vaikka en voi järjestää kalenteriani kuukautiskiertoni ympärille, päätäni voin. Se on tuonut lempeyttä suhtautumisessa itseeni. Naiseus minussa määrittää, että menkkojen aikaan tarvitsen enemmän lepoa. Se että tahdon olla enemmän itsekseni ja rauhassa, ei ole laiskuutta, vaan luonnollista. Kun olen tietoisena sykleistä, osaan myös paremmin antautua kevään ja kesän riemuihin ja nauttia alkukantaisesta naiseuden voimastani.

Jos syklisyys kiinnostaa lisää, tässä muutamia lukuvinkkejä:

Tässä muutama sovellus kuukautiskierron seuraamiseen:

Ja tässä mun suosittelemat menkkailuvälineet:

  • Kuukuppi
  • Kestositeet, koska varmistus ja tiputtelupäivät (nämä linkkaamani siteet ovat olleet itselläni käytössä yli 10 vuoden ajan, menkoista toiseen)
  • Kauratyyny kylmyyteen ja kolotukseen (jonka kylkeen otetaan tarvittaessa särkylääke, vaikka syklisyysgurut sanoisivat mitä)
Jaa
Tietosuojakäytänteet

Tämä sivusto käyttää evästeitä

1) sivuston käytön mahdollistamiseksi ja

2) kävijäseurannan toteuttamiseksi. Kävijäseurannan tietoja käytetään sivuston kehittämiseen ja toimivuuden ylläpitämiseksi.

Voit lukea lisää tietosuojakäytänteistä täältä.