Kivinokan pikkumökin remonttisuunnitelmat ovat alkaneet hahmottua, ja olen viettänyt illat tuijotellen erilaisia maalisävyjä ja kaakeleita ja perehtyen perinnerakentamisen saloihin. Mutta ennen kuin pääsemme remontoimaan pikkuisesta töllistä meidän tarpeitamme vastaavaa, on pitänyt purkaa. Puoliso on ahertanut mökillä purkuhommissa vapaapäivinään, ja nyt viikonloppuna, reissusuunnitelmien vaihduttua kotioleiluun, pyöräilimme mökille ja ehdimme pakata mökin irtaimiston varastoon pois remontin tieltä.

Ja voi että, miten ihana se on jo nyt. Oma rakas lautakasamme! (Niin tosiaan, nyt kaikki nuo hulppeat 12 neliötä ovat meidän, sillä maksoimme juuri kokonaan pois piskuista citymökkiä varten loppukesästä ottamamme lainan. Kuksakupillisella kuumaa mehua sille, kippis!)

Mökkiremontin isoin päätös oli purkaa osa väliseinää. Mökki oli alun perin jaettu kahteen tilaan, joista näin komean tuvan kyseessä ollessa olemme käyttäneet rehvakkaasti nimityksiä tupa ja porstua. Väliseinässä oli jykevä 50-lukulainen ovi sekä kaksi pikkuruista ikkunaa. Porstua jäi hukkakäytölle, ja koko komeimman näköalan tarjoava ikkunakulmaus jäi aina oven ollessa auki kokonaan piiloon.

Pohdimme seinien purun mielekkyyttä kuitenkin hukkaan menevän lämmön kannalta. Meillä kun on suunnitelmana remontoida mökistä sellainen, että siellä voi yöpyä kesäkauden ulkopuolellakin, ja porstuan isot yksinkertaiset ikkunat tietenkin päästävät kamiinan luomaa lämpöä harakoille. Lopulta kuitenkin päädyimme siihen, että se on pieni menetys sen kannalta, että saamme jokaisen mökin neliön hyötykäyttöön niinä kaikkina vuodenaikoina, joina mökillä vietämme aikaa.

Mikä välitön vaikutus väliseinän purulla olikaan!  Se tuntui lisäävän mökin neliöitä puolella, ja ihan kuin kattokin olisi noussut samalla. Ennen niin hämärän tuvan puolelle pääsee nyt kaikki porstuan isojen ikkunoiden antama valo. Seinän purkamisen myötä myös porstuan isoista ikkunoista avautuva merinäköala pääsee oikeuksiinsa, kun sitä voi ihastella vaikka mökin perimmäisessä nurkassa istuskellen.

Väliseinän purkamisen myötä tuli myös varmuus siihen, mitä olimme arvailleet. Mökin porstuaosa on rakennettu mökkiin jälkikäteen. 1950-luvulla rakennettu tölli on siis ollut vielä pienempi alkujaan! Samalla löytyi myös mökin ulkopintojen alkuperäinen maalisävy. Se on ihan alkujaan ollut kermaisen vaniljainen, minkä päälle on sitten myöhemmin maalattu pistaasin vihreää ja sitten lopulta pihlajaista punaista.

Vaikka olin jo asennoitunut punaiseen tupaan ja perunamaahan, pari päivää mietittyämme päätimme palauttaa mökin alkuperäiseen vaniljaiseen sävyynsä pellavaöljymaalilla. Uudelle väritykselle tuli myös hyväksyntä Kinonokkalaiset ry:ltä, jolla tällaiset muutokset pitää meidän mökkialueellamme hyväksyttää.

Samalla kun mökin väri vaihtuu, vaihdamme myös sen alkuperäiset ulkopaneloinnit vastaavaan kuusipuiseen siskonpaneeliin. Aluksi aikomuksena oli vaihtaa vain lahonneet kohdat, mutta näin pienessä mökissä samalla sitä vaihtaa koko ulkopaneloinnin. Eipä sitten luultavasti meidän mökkiaikanamme tarvitse sitä enää koskaan tehdä. Samalla mökkiä suoristetaan ja sen lämmöneristystä sekä ilmanvaihtoa parannetaan – niin ja siirretään yksi ikkuna.

Vähän on tavannut lähteä lapasesta nämä meidän remontit.

Täältä löydät kaikki kirjoitukset pikkumökistämme.

Ja jos remonttihommat kiinnostavat enemmän, täällä kirjoitukset 50-luvun kerrostaloneliömme remontista.

Miten voikaan alle 12 tunnissa kalenteri, ajatukset ja suunnitelmat kierähtää ympäri. Se, mikä näkyi omassa elämässäni alkuun vain ulkomaanuutispalstalla ja kummastutti Kenian-matkalla lentokenttien ruumiinlämmönmittauksina, onkin hiljalleen valunut ympärilleni ja arkeeni. Eilen uutisointi koronaviruksesta ja ohjeistukset siihen liittyen saivat laittamaan arjen paussille.

Päätimme Satun kanssa perua meidän Unelmaduunarin tilipäivä -aamiaistapahtuman ja siirtää sen myöhemmälle kevääseen. Haluamme toimia vastuullisesti, ennaltaehkäisevästi ja minimoida mahdolliset terveysriskit, joita tapahtumien järjestäminen isolle joukolle samassa tilassa aiheuttaa. Kaikkia lipun ostaneita on informoitu asiasta, ja he saavat lipuista rahansa takaisin.

Vain yhden päivän aikana peruuntui liuta muitakin työprojekteja, pari mediahaastattelua siirtyi ja työkalenterin kanssa sai pelata tetristä, jossa kaikki palaset ovat vähän väärässä paikassa ja väärään aikaan. Harmittaa kaikki säätö ja tulojen menetys.

Mutta nyt on tärkeintä saada se penteleen korona kuriin. Meillä ei onneksi pitäisi olla mitään hätää, perusterveitä kun olemme. Mutta sitten on ne kaikki muut – ja ne työntekijät, jotka eivät voi tehdä etänä pitääkseen tartunnat etäällä ja joiden ammattitaito on erityisen kullanarvoista juuri nyt.

Siksi me päätimme jäädä jo tänään kotiin. Puolisolla ja kuopuksella oli joka tapauksessa vapaapäivä, ja koko sakkimme on pienessä nuhassa. Olla nyt koko talvi terveinä ja saada pikkunuha juuri nyt, kun nenäliinan kaivaminen taskusta julkisella paikalla saa aikaan saman reaktion kuin kaivaisin taskustani esiin pistoolia.

Aamulla koitimme perua meidän siivoojamme tuloa, mutta siivouspalvelun asiakaspalvelu oli niin tukossa, että ei päästy koskaan läpi. Pyöräilimme sitten viettämään korona-vapaata pikkumökille Kivinokkaan ja palasimme puhtaaseen kotiin.

Tällä hetkellä meidän pitäisi lasten kanssa olla menossa Turkuun ystävien luo, mutta päätettiin jättää junaliput käyttämättä ja sovittiin sen sijaan Facetime-tärskyt. Turha lähteä nyt julkisiin kulkuvälineisiin ja miksailemaan pöpöjä Suomen sisälläkään, jos ei pakko ole. Puolison salibandykausi lopetettiin eiliseen, ja tämän viikonlopun pelit peruuntuivat. Hänen piti lähteä ystävien kanssa pelien jälkeen Hankoon, mutta Hankokin muuttui nyt Herttoniemeksi.

Nyt vietetäänkin odottamatta tullutta koko perheen yhteistä vapaaviikonloppua, jolloin kotoa poistutaan korkeintaan mökille. Kauppaankaan ei pitäisi joutua enää lähtemään, sillä puoliso kävi hakemassa sunnuntaina tekemiini viikkoruokaostoksiin täydennystä tänään. Tosin sain kaupan käytäviltä viestiä, että hyllyistä on kaikki loppu, paitsi kalja. Että kaljaakin meillä nyt on.

Ensi viikosta en yhtään vielä tiedä muuta kuin sen, että pianon kotiopetusta lukuunottamatta kaikki harrastukset on peruttu. Puolisoa tarvitaan töissä, vaikka ja etenkin jos muu maailma ympärillä ajetaan alas. Kouluja ei suljeta näillä näkymin, eikä siksi sitten edes haettu yhtä esikoisen koululla olevaa koulukirjaa kotiin. Päiväkoti on auki, mutta jos se tulee olemaan auki vain epidemiatilassa olevan yhteiskunnan käynnissä pitämiseksi, kuopus jää tietenkin kotiin. Sen tiedän, että ensi viikolla joudun tekemään kirjanpidon, siihen ei edes korona vaikuta.

Mutta sitä ennen tehdään viikonlopun mittainen lähiloma omaan kotielämään.