Kaupallinen yhteistyö: Prisma Hertsi ja Asennemedia

En ole käynyt kahdeksaan viikkoon ruokaostoksilla. Ajatuskin on ihan absurdi, mutta tällaisia aikoja nyt elämme. Puoliso, joka ei voi tehdä töitään etänä, on hoitanut kerran viikossa ruokakauppaostoksemme. Näin olemme pyrkineet omalta osaltamme minimoimaan ihmiskontaktit ja turhat pyöriskelyt julkisissa tiloissa – vaikka se täällä kaupungissa asuessa välillä melkoisen hankalaa onkin.

Nyt otimme käyttöön lomilta tutun kauppareissuhelpottajan, minkä ansiosta puolisonkaan ei tarvinnut lähteä kauppaan. Me nimittäin fillaroimme tänne Herttoniemeen avautuneen Prisma Hertsin noutopisteelle ja haimme netistä tilaamamme ruuat valmiiksi keräiltynä. Varsinainen kauppareissu – koko viikon tarpeineen – oli hoidettu alle vartissa, kun laskee pyöräilymatkatkin mukaan!

Meille ruuan nettikauppa on tosiaan tuttu juttu tätä ennen vain reissuilta Helsingin ulkopuolelle. Silloin on ollut superkätevää, kun on voinut miettiä lomareissun menun etukäteen valmiiksi ja tilata ruuat lomapaikkakunnan kauppaan valmiiksi keräiltynä. Silloin ei ole tarvinnut mennä lasten kanssa sekoilemaan vieraan kaupan hyllyjen väliin.

Näin tehtiin viimeksi helmikuun Lapin-mökkireissulla, kun tilattiin koko yhdeksänhenkisen reissuköörimme viikon sapuskat valmiiksi keräiltynä odottamaan yöjunamme saapumista Lappiin.

Arjessa en ole tätä ennen kokenut noutopalvelulle niin suurta tarvetta, että sitä olisin kokeillut – vaikka te olettekin monet kerrat kommenteissa vinkanneet, että ruokien tilaaminen netistä on monilla teillä yksi olennaisista lapsiperhe-elon leppoistajista. Mutta nyt sitten vähän pakon edessä päädyttiin tilaamaan arkiruuat netistä mekin.

Ruuan verkkokaupassa on ollut poikkeusajassa ruuhkaa, ymmärrettävästi, mutta nyt tilanne alkaa hiljalleen tasaantua ja kotiinkuljetus- sekä noutoaikoja alkaa olla saatavilla paremmin. Ja tulipa se todettua nyt itsekin, että tässä noutopalvelussa on todentotta kyllä puolensa, varmasti ihan normaalissakin arjessa.

Ensinnäkin se säästää aikaa ja aivokapasiteettia. Prisman ruuan verkkokaupan sivulle voi tallentaa kauppalistoja, mikä on mahtavaa. Meillä ainakin ruokaostokset näyttävät melkoisen samalta viikosta toiseen, mitä nyt hedelmät ja vihannekset päivittyvät kulloisenkin kauden mukaan. Toisin sanoen voin napata vanhan ostoslistani ja vähän vain muokkailla sitä; vaihtaa varastokaalin varhaiskaaliin, naksauttaa astianpesuaineen pois sekä lisätä mustapippurin ja niin edelleen.

Lisäksi olen onnessani siitä, että automarketin monipuolinen anti on näin helposti myös autottoman saatavilla. Sain naputella ostoskoriin kaikkea osterivinokkaista luonnonkosmetiikan suihkusaippuaan ja kotimaisista marjasekoituksista puiseen juuresharjaan. Myös kasvisproteiinituotteita ja kaikkea vähän spessumpaa sai siinä samalla kuin täydensin kauramaitovarastoja. Ja jos jotain unohtui, ei tarvinnut palata kaupan toiseen päähän, vaan homma hoitui naksautuksella. Maksu hoidettiin netissä sekin.

Noutoslotti on parin tunnin mittainen, mikä tuntui mukavan väljältä kaltaiselleni tiukkojen aikatauluraamien kammoajalle. Prisma Hertsin noutopiste täällä Herttoniemessä sijaitsee parkkihallissa, jonne siis kurvasin kaurapuurolla ja sähköllä käyvällä perhefarmarillamme. Naputtelin noutopisteen ruutuun tekstiviestillä saamani noutokoodin, joka avasi ne kylmä- ja pakkaskaapit, joissa minun tilaukseni olivat laatikoissa. Ja juu, tiedän, kevättäpinöissäni unohdin kokonaan hanskat, vaikka laitoin ne eteisenpöydälle valmiiksi odottamaan.

Siitä sitten nostelin suitsait ostokset laatikon kyytiin ja huristelin kotia kohden. Kikatutti koko asian omituisuus ja omituisuuteen kätkeytyvä arkinen ihanuus; uusi lähikauppa, jossa en ole olosuhteiden takia koskaan vielä käynyt, mutta jonka antimia minulla oli nyt koko pyörän tavaraloota pullollaan.

Kerättiin kuopuksen kanssa Kivinokasta ensimmäinen korillinen syötäviä luonnonantimia. Ei tosin palstalta, vaan palstan viereisestä ryteiköstä. On nokkosten aika! Täällä Helsingissä nokkoset ovat nyt nousseet, ja nuoret nokkosenversot ovat niitä herkullisimpia.

Tähän aikaan keväällä on töiden kanssa yleensä hurjan kiireistä, ja monesti olen havahtunut nokkosiin vasta siinä vaiheessa, kun ne kasvavat valtavina puskina tienpientareilla. Silloinkin voi yhä käyttää oksien tuoreimpia lehtiä, mutta nämä juuri maasta nousseet ovat täynnä uuden kasvukauden voimaa. Että onni tässä kummallisessa ajassa on se, että on pakon edessä pitänyt hidastaa tahtia niin paljon, että ehtii huomata ensimmäisten villivihannesten kasvamisen ja voi pyllistellä niiden perässä pitkin pusikoita.

Osallistuttuani villiyrttikurssille joitakin vuosia sitten (ja hurahdettuani niin paljon, että esikoisen ehdotuksesta olin mukana järkkäämässä myös lasten villiyrittikurssia), ymmärsin, minkälainen vitamiinipommi nokkonen on. Jos nokkosessa ei olisi poltinkarvoja, se olisi todennäköisesti jo kuollut sukupuuttoon aikoja sitten. Eläimet kun osaavat arvostaa kasveja niiden hyvän ravintoarvon ja maun takia, ja nämä arvot todellakin täyttyvät nokkosessa.

Nokkonen sisältää rautaa, kaliumia, mangaania ja kalsiumia sekä litanian erilaisia vitamiineja; C-, E-, A-vitamiinia. Lisäksi se on parempi proteiinin ja ravintokuidun lähde kuin monet kaupanlaarista saatavat vihervihannekset.

Nokkosta saa vapaasti poimia esimerkiksi kaupungin mailta, kuten itse teimme. Tietenkin varomatkaa teihin ja koiranpissatuslenkkimaastoihin kannattaa pitää. Huomioida kannattaa myös se, että nokkonen kerää itseensä nitraattia, joka ihmiskehossa muuttuu karsinogeeneiksi. Runsasravinteisessa maassa kasvaessaan nokkonen jemmailee eniten nitraattia, joten vaikkapa kompostin ympärillä kasvavia nokkosia ei kannata kerätä. Paras nokkosia on kerätä aurinkoisen päivän jälkeen, sillä silloin niissä on vähemmän nitraatteja.

Jos nokkosta kerää koko kesän samasta puskasta ja vaikka tarpeen vaatiessa vetää aina matalaksi koko puskan, saa loppukesään asti tuoreita pieniä nokkosenversoja. Loppukesän kukinnan jälkeen muodostuvia nokkosensiemeniä en ole koskaan kerännyt, mutta luultavasti pitäisi, sillä ne kun ovat kasvin ravintorikkain osanen. Nokkosensiemeniä voi kuulemma ripotella vaikka myslin mukaan, puuroon tai smoothieen.

Nokkosenlehtiä taasen käytetään ruuanlaitossa pinaatin tapaan. Meidän perheemme suosikit ovat nokkoslätyt ja -pannari sekä nokkospesto. Lapsuudessani äiti teki nokkosesta voimasämpylöitä. Lisäksi nokkosesta voi tehdä esimerkiksi keittoa tai muhennosta. Tahtoisin kokeilla nokkosta myös pinaatin tilalla tässä jukoliste-hyvässä vihersmoothiessa. Meidän blenderi vain on huollossa paraikaa.

Nokkonen on valmista käytettäväksi sellaisenaan, mutta poltinkarvat pitää ensin hoidella pois iskukunnosta. Me olemme nitistäneet nokkosen poltinkarvat kolmella tavalla: kuivattamalla, surrauttamalla blenderissä tai ryöppäämällä.

Kasvikuivurissa kuivatetuista nokkosista saa blenderissä tehtyä nokkosjauhetta, jota olemme ripotelleet esimerkiksi smoothieen ja puuroon. Nokkosjauhe säilyy ihan huoneenlämmössä. Nokkoslettutaikinan ja peston voi taas tehdä blenderillä, joka leikkaa nokkosen poltinkarvat tehottomiksi. Silloin heittelen siis kaikki reseptin ainekset ja tuoreen nokkosen suoraan blenderiin.

Mutta koska blenderi on huollossa, tällä kertaa ryöppäsin nokkosen ennen kokkailuja. Toisin sanoen laitoin nokkoset kiehuvaan veteen noin 30 sekunniksi. Se riittää tuhoamaan poltinkarvat ja samalla myös vähentää nokkosen nitraattipitoisuutta. Tietenkin keittäminen myös samalla vähentää nokkosen hyvisaineita. Pikaisen ryöppäyksen jälkeen nostelin nokkoset reikäkauhalla siivilään, huuhtelin ne kylmällä vedellä ja painelin niistä kaiken ylimääräisen veden pois. Sen jälkeen nokkonen oli valmista käytettäväksi ja pakastettavaksi.

Nokkosen keitinveden voi käyttää hiushuuhteena. Vanhan kansan kauneusvinkkien mukaan nokkonen tuuheuttaa hiuksia ja rauhoittaa kutisevaa ihoa. Keitinvettä voi käyttää myös lannoitteena puutarhassa. Martat tietävät kertoa, että nokkoslannoite sisältää paljon hyviä kivennäisaineita ja vitamiineja ja sillä on myös todettu olevan tuholaisia karkoittavaa vaikutusta. Samaten nokkosvettä voi puutarhahommissa käyttää biohiilen lataamiseen.

Minä pullotin keitinveden lannoitusta varten. Ryöpätyistä nokkosista laitoin puolet pakkaseen ja lopusta tein ison pannukakun sekä purkillisen pestoa leivän päälle laitettavaksi. Pakkasin ne seuraavana päivänä mukaan evääksi, kun taas lähdettiin Kivinokkaan. Oli mukava mutustella eväitä mökin pihassa miettien, että vielä eilen valtaosa ruuasta kasvoi villinä samoilla kulmilla kuin missä nyt sitä söimme.

Lähde: Wannus, Nyman, Toivanen, Huotari Victorzon: Villiyrtit, Hyvinvointia kotikulmilta, WSOY 2017