Sisältää alennuksella saatuja tuotteita

Kun on rakennustaitoinen puoliso ja 12 neliön tölli, pikkumökin remontti edistyy siihen tahtiin, että minä ja kamerani ei meinata pysyä mukana. Mutta koitan nyt kiriä hieman kiinni kesämajamme raksatyömaalla viime aikoina tapahtunutta.

Yksi ihanimmista asioista oli, kun purkuhommien jälkeen mökin pihapiirissä kohonnut purkujätekasa saatiin viedyksi sorttiasemalle. Nyt piha ei enää ole niin hasardi lastenkaan kanssa, kun joka paikassa ei törrötä naulaisia lautoja ja tikkuisina irvisteleviä listoja.

Kun viimeksi mökistä puuttui palasia niin ulkoseinästä, sisäseinästä kuin katostakin, nyt mökki on kursittu ja paikattu kasaan. Alkuperäisen ja noin 70 vuoden ajan merituulissa seisseen mökin ulkopaneelit vaihdettiin alkuperäistä vastaavaan siskonpaneeliin. Samalla puoliso nikkaroi mökille myös uudet ikkunanpielet sekä kulmalistat.

Jälkikäteen rakennetun varastorakennuksen laudoitus oli vielä hyvässä kunnossa, joten sitä ei tarvinnut vaihtaa. Mökin huopakatto on uusittu aiemmin, joten se on pesua vailla hyvä. Uusimista eivät kaivanneet myöskään räystään alla olevat laudat tai mökin sekä varaston ovet.

Pikkuruiset rännit ovat vähän yhtä turhan kanssa tällä hetkellä, mutta niiden aika remonttilistalla on sitten joskus. Mutta sadeasioissa porstuan ikkunarivistö kaipaa pian kunnon ikkunapellit. Niitä ei ole aikaisemmin ollut lainkaan, mikä varmasti on osasyy siihen, että jouduttiin lopulta purkaa lahoina valtaosa merelle päin katsovasta päädystä.

Ulkopintojen kanssa maalaushommiin ryhdytään sitten myöhemmin kesällä, kun Kivinokan kesähiljaisuus on alkanut. Yhteisöllisellä mökkialueella juhannuksesta loppukesään kestävä aika on hiljennetty remontointimökältä, joten nyt on tärkeintä saada kaikki työkoneita ja vasaran heiluttelua vaativa työ tehdyksi. Sitten on aikaa nauttia kesäauringosta maalipensseli kädessä!

Sisällä seinän purkamisen ja ikkunan siirtämisen jäljiltä osa seinäpaneeleista ja kattolaudoista piti vaihtaa. Niiden kohdille nakuteltiin ihan samanlaista saunapaneeli-nimellä menevää kuusipaneelia kuin mökin muutkin laudat. Uusien ja vanhojen lautojen värierot tietenkin huomaa, mutta sisällä on sittemmin jo aloitettu maalauspuuhat. Takaseinään puoliso nakutteli kiinni havuvanerin, jotta seinä saatiin tasaiseksi sille tulevaa tapettia varten.

Porstuan puolella – koska tietenkin rehvakkaasti kutsun 12 neliön torpan eri osia porstuaksi ja tuvaksi – seinät paneloitiin upealla mäntyisellä sormipaneelilla, josta saimme alennusta Domus Classicalta. Se on niin kaunis, että olen vain istunut mökin lattialla seiniä tuijotellen ja huokaillen. Sormipaneeli sopii 50-luvun mökin ilmeeseen, ja samalla paikkaa haavettani rintamamiestalosta sormipaneloituine verantoineen. Sormipaneelit myös käsitellään vielä, mutta palaan niihin hommiin vähän myöhemmin.

Tuvan puulattia on luultavasti alkuperäinen ja hyvässä kunnossa. Toki vinossa vähän joka suuntaan, eikä mökin tukipaalujen fiksailu asiaa paljon auttanut, mutta sellaista se on vanhojen rakennusten kanssa: elämä näkyy. Lattia tullaan vielä hiomaan ja lipeäkäsittelemään.

Porstuan lattian kanssa olikin sitten enemmän tekemistä. Porstuan puolella oli mökin ostettaessa kellastunut parketti, ja kun seinien purun yhteydessä lattiapinta-ala laajeni, oli hyvä syy vaihtaa lattiamateriaali eteistilaan ja mökin ilmeeseen paremmin sopivaksi. Meillä on kotona hyviä kokemuksia eteisen laatoituksesta, joten samalla ajatuksella mentiin myös nyt, etenkin kun hiekkaa ja mutaa on odotettavissa kulkeutuvaksi lattialle vielä enemmän.

Laatoituksen eduksi kertyi myös se, että kamiina tulee sijaitsemaan porstuan puolella, ja laatoitukselle sijoitettuna sen alla olevaa lattia ei enää tarvitse erikseen suojata. Se tuo pikkuiseen mökkiin yhteneväisyyttä ja harmoniaa.

Laatoitukseksi valitsimme Pukkilan laattojen Hexagon lattialaatan, värisävyssä heritage rose himmeä. Siinä on ihanan murrettu sävy, joka ei toistu missään laatassa samanlaisena. Laatta on kaunis kuusikulmainen, mikä sekin vie ajatuksia mökin rakennusvuosikymmeneen. Niin nätti, että seinien lisäksi olen nyt tuijotellut lattiaa ihastuksesta huokaillen.

Laattalattian rakentaminen talvikylmälle mökille vaati tarkasti mietityn pohjatyön, sillä jos laattojen alla oleva pohja elää ilmojen mukaan, laatta saattaa haljeta. Tässä asiassa puoliso konsultoi niin rautakauppojen asiantuntijoita kuin rakennusinsinööri-isäänsä. Ohjeita tuli laidasta laitaan; suositeltiin koivuvaneria, havuvaneria ja kipsivaneria. Joku suositteli kivilevyä, mutta se painaa tolkuttomasti ja pieni levy olisi maksanut monta satasta. Siitä kaikki olivat yhtä mieltä, että laattojen alle ei kannata laittaa peruskipsilevyä, sillä se voi kärsiä kosteudesta.

Puoliso päätyi neuvojen jälkeen valitsemaan märkätiloihin tarkoitetun kipsilevyn. Se kestää tietenkin märkätiloihin suunniteltuna kosteutta, mutta tärkeintä on se, ettei se elä lämpötilavaihteluissa. Märkätilakipsilevyn alle jäi vanha pohjalaudoitus, joka oli hyvässä kunnossa. Siihen päälle puoliso nakutteli uudet raakalaudat, jotta lattiaa saatiin nostettua 5 senttiä ja samalle tasolle tuvan lattian kanssa.

Levyn päälle levitettiin tartuntapohjuste parantamaan märkätilakipsilevyn ja päälle tulevan laatoituksen tartuntapintaa. Laattojen kiinnityslaastiksi valikoitui Ardex X 77 Microtec -laasti, joka on kalliimpaa perussaneerauslaasteihin verrattuna, mutta se kestää kosteutta ja pakkasta.

Saumauslaastia emme olleet kaikessa hässäkässä muistaneet edes miettiä, mutta onneksi niin, sillä kysyin apua Lähiömutsin IG Stoorien seuraajilta, enkä ikinä olisi osannut itse miettiä saumalaastisävyä, joka lopulta valittiin. Saatiin vaikka mitä hyviä idiksiä metsänvihreästä vaaleanpunaiseen (ja monta kokemusta siitä, että puhdas valkoinen ja musta ovat horroria siivoamisen kannalta), mutta sitten:

Maiju ihanan myjuw-tilin takaa vinkkasi Weberin rapid grout -saumauslaastista sävyssä mahogany. Aivan upea lämpimän mahonkinen sävy! Että kiitos vielä kerran Maijulle spesifistä vinkistä, jonka kanssa tehdä ostokset! Oli lähellä, että olisimme vetäneet laattojen välit tummanharmaalla, mutta onneksi on Lähiömutsin IG-raatilaiset, josta löytyy osaamista ja näkemystä asiaan kuin asiaan.

Huolsin pikkuapulaisen kanssa talvikengät talviteloille ja välikausikengät kevätminttiin. Harva kotityöpuuhastelu on niin tyydyttävää kuin nahkakenkien helliminen! Työnjäljen näkee heti, ja joka kerta hämmästyy, miten raihnaisemmatkin kengät vetristyvät kunnon huollon jälkeen.

Hyvällä huollolla kengät pysyvät hyvänä vuosikymmeniä. Vaikka muuten vältän eläinperäisten tuotteiden käyttöä, villan lisäksi kenkien nahalle en vain ole löytänyt yhtä mukavaa, huollettavaa ja kestävää kasvisperäistä vaihtoehtoa.

Esimerkiksi yli kymmenen vuotta sitten perintönä saamani lapikkaat ovat käsittääkseni jostain 1960-luvulta, mutta edelleen aktiivikäytössä ja päheät kuin mitkä! Retkikengissä taas seikkailujen tuoma patina tuo vain lisää mielenkiintoa.

Tässä ohjeeni siihen, miten nahkakengille voi tehdä hemmotteluhoidon. Jos asiantuntevammat ja pikkutarkemmat vinkit kiinnostavat, suosittelen tsekkaamaan Arkivé Atelierin kenkienhuoltovinkit. Heillä on myös myynnissä kenkien, asusteiden ja vaatteiden huoltoon superlaadukkaita tuotteita ja välineitä.

Näin teen nahkakenkien huollon ja hoidon:

Avaan kenkien soljet ja irrotan nauhat. Kunnon martta vielä pesisi nauhat pesupussissa pesukoneessa ja vaihtaisi tarvittaessa nauhat uusiin.

Puhdistan kenkien irtolian kenkäharjalla. Luonnonharjaksisiin investoiminen kannattaa!

Pesen kengät nahanpesuaineella.  Siihen tarvitaan vesiastia, puuvillaliina (harso on tosi hyvä), sieni ja nahanpesuainetta. Itse olen ostanut nahanpesuaineen Arkivé Atelierilta, mutta jos tökötille on tarvetta enemmän, kannattaa tsekata hevostarvikeliikkeet ja satuloiden ynnä muiden huoltoon tarkoitetut aineet. Jotkut käyttävät myös marseille-saippuaa, mutta tätä en ole itse uskaltanut kokeilla.

Kuuraan kengän läpi saippualla ja nihkeällä sienellä, jota välillä huuhtaisen puhtaaksi vesiastiassa. Saippuan pyyhin pois kostealla puuvillaliinalla ennen kuin se ehtii kuivua.

Nahkasaippuaa ei tarvita aina, vaan välillä kenkäharjalla harjaus ja nihkeällä kangasliinalla pyyhintä riittää.

Kun on puhdasta, alan hoitamaan ja kosteuttamaan. Levitän hoitavaa voidetta sienellä pyöritellen. Itse käytän Collonilin Organic creamia, jota saa ihan perustavarataloista ja kenkäkaupoista. Mokkanahkaisiin, kuten itsellä vaikka Soreleihin, laitan hoitoaineen suihkeena. Sekin on samaa Collonil Organic -sarjaa, johon tutustuin aikoinaan yhteistyön kautta.

Kun voide on kuivunut, otan taas kenkäharjan ja pyörittelen kengät kevyesti läpi. Näin hoitoaine saadaan syvemmälle nahkaan.

Hoidon jälkeen alan suojata ja kiillottaa kenkiä. Suojaukseen käytän erilaista kavalkadia rasvoja, voiteita ja vahoja. Näissäkin voi hyvin tsekata hevostarvikeliikkeiden annin. Jos minulta kysytään, mitä luonnollisemman aineet, sitä parempi. Pikkujalat-nettiputiikista ostamani Effekt-nahkavoide on maaginen, jos talven jäljiltä kenkiin on tullut valkoiset suolarannut – tällä voiteella ne häviävät. Samassa nettiputiikissa – jonka kanssa olen myös muinoin yhteistyötä tehnyt – on myös hyvä valikoima laadukkaita värillisten kenkien väriä eheyttäviä kenkävoiteita.

Mikä suojaukseen tarkoitettu aine sitten onkaan, levitän sen harsolla pyörivin liikkein. Kuivumisen jälkeen pyörittelen kengät taas harjalla kiillottaen.

Viimeisenä osuutena on se kaikkein veemäisin nakki, kun nauhat pitää pujotella takaisin paikoilleen. Mutta sen jälkeen valmista on!

Toki tarvittaessa vien kengät vielä suutarille. Siellä vaihdatan korkolaput sekä puolipohjalliset ja tarvittaessa ompelutan / liimautan repeämät. Ammattilainen osaa tehdä (laadukkaalle) kengälle ihmeitä!

Oma suosikkisuutarini löysin muuttaessani reilut 11 vuotta sitten kimppakämppään Helsinkiin, Hakaniementorin laidalle. Olin opiskelujen viimeisessä harjoittelussa Olivia-lehdessä, ja lehden muotitoimittaja suositteli Sörnäisten Kurvissa olevaa Kinaporin suutaria. Vaikka muuttojen jälkeen Kinaporin suutari ei enää ole ollut lähisuutarini, sinne olen kenkäni lähes aina roudannut huollettavaksi kaikki nämä kuluneet vuodet. Niin upeita kenkätaikoja siellä osataan tehdä!

Sitten saakin vain ihailla kiiltäviä ja hyvinvoivia kenkiä, ah! Melkoisen aikaa vievä projekti kunnon huolto on, ja siksi se on myös käytännön rakkaudenteko. Kun huoltaa puolisonkin retkikengät, on se samalla viesti siitä, että mä tykkään susta ihan hurjasti.