Kaupallinen yhteistyö: Myssyfarmi. Postauksen lopussa alekoodi!

Marraskuun ensimmäisenä päivänä kaivoin esiin kutimet, kerällisen unelmalämmintä villalankaa ja Myssy-ohjeet. Marraskuun toisena päivänä minulla oli valmiina omin kätösin tehty muhkea Myssy, joka päässä marraskuukin tuntuu heti paljon pehmeämmältä.

Tässä kaikessa on niin monen monta asiaa, josta olen täpinässä. Antakaas kun kerron.

Kaikki alkoi Varsinais-Suomesta Pöytyältä, jossa toimii maatilalähtöinen designyritys Myssyfarmi. Farmin isännän saappaissa on entinen ammattipurjelautailija Janne ja emäntänä aikaisemmin mainosalalla työskennellyt Anna. Maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen pariskunta tahtoi palata kotikonnuilleen Pöytyän maalaismaisemiin, jonne syntyi lasten lisäksi Myssyfarmi.

Niinpä sieltä viljapeltojen keskeltä ovat lähtöisin ne monien päissä viime vuosina näkyneet Myssyt, jotka ovat yksinkertaisia mutta samalla kieron kivalla tavalla omalaatuisia. Myssyjä tekevät ihka oikeat Myssymummot, paikalliset eläkeläisrouvat. Myssymummojen ja kutimien yhteispeli näkyy jokaisessa Myssyssä, jotka toki valmistetaan tarkkojen ohjeiden mukaan, mutta joissa silti näkyy aina tekijänsä uniikki kädenjälki – ja tietenkin pesulapusta löytyvä signeeraus.

Olen ihastellut Myssyfarmin menoa useamman vuoden ajan: siinä on yritys, joka nostaa perinteisen käsityön ja suomenlampaan villan takaisin arvoonsa luomalla siitä haluttua designia, jolla ei kuitenkaan ole tekemistä muodin kanssa siinä mielessä, että Myssy ei menetä arvoaan, kiinnostavuuttaan tai tarpeellisuuttaan. It’s not cool, it’s warm, kuten myssyfarmilaiset osuvasti sanovat.

Erityisen iloinen olen Myssyfarmin valinnasta käyttää nimenomaan luomutiloilla vapaasti laiduntavien suomenlampaiden villaa. Itse olen syyskuusta huhtikuuhun kuin villaan kääritty burrito, eikä esimerkiksi kesäisillä telttaretkilläkään ole villan voittanutta. Mutta käyttämäni villa on suurimmilta osin tuontivillaa, vaikka kotimaassakin lampaita on.

Homma on siitä nurinkurinen, että villa on kotimaisille lampoloille melko arvoton sivutuote. Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin. Villalla ei ole kysyntää, eivätkä siitä saadut maksut kata kustannuksia. On taloudellisesti järkevämpää polttaa villa kuin myydä se. Ja näin arviolta puolet suomalaisesta villasta päätyy hävitykseen. Järjetöntä.

Myssyfarmilaiset kuitenkin tahtovat käyttää juurikin suomenlampaiden villaa, ja kertovat maksavansa lammastiloille reilun hinnan heidän työstään. Jokaisen Myssyn materiaali onkin 100 prosenttisesti suomenlampaan luomuvillaa. Villan pesee ja kehrää Pirtin Kehräämö Mikkelissä ja Virtain Villa Virroilla, ja villavyyhdit värjätään käsityönä pienissä erissä Myssyfarmilla.

Urbaanimarttailija minussa arvostaa tällaista paluuta materiaalien juurille, tekemisen hidastamista ja määrän sijaan panostamista laatuun. Ja sitä, että nyt minäkin voin olla oman elämäni Myssymummo!

Myssyfarmin nettiputiikin vakiovarustukseen kuuluvat nimittäin nykyään MyMyssy-paketit, joissa on kaikki tarvittava omaan myssymummoiluun ja aidon Myssyn neulomiseen: muhkeaa Myssyfarmin hahtuvalankaa, ohjeet joko Muffi-, Orginal- tai Farmester-Myssyyn, linkit kokemattomille neulojille, Myssymerkki, kangasmerkki signeerattavaksi, merkkien kiinnityslanka, silmäneulaa ja päättelyneula.

Jos kotoa ei löydy sopivia pyöröpuikkoja, ne voi napsauttaa DIY-neulontapakettiin lisämaksusta. Kotoa tarvitsee löytyä vain sakset ja jos haluaa tehdä sentilleen aidon Myssyn, myös mittanauhaa tarvitaan. Farmesterin kaventamiseen tarvitsee lisäksi sukkapuikot, ja itse vaihdoin sukkapuikkoihin myös Muffia kaventaessa.

Minä valitsin myssymummoiluun puolukanpunaisen MyFarmesterin sekä offlilan MyMuffin. Ne molemmat tulivat Myssyfarmin kauniissa ja palkintojakin voittaneissa tuotepaketeissa. Myssy onkin ihana lahja, ja nyt sellaisen voi antaa kolmella erilaisella tavalla: tee se itse -neulontapakettina, antajan valmiiksi neulomana tai Myssymummojen valmiiksi neulomana.

Otin puikoille ensimmäisenä paksusta hahtuvalangasta valmistuvan Muffin. Miten paljon olenkaan kaivannut puikkojen rauhoittavaa kilkettä! Sytytin pikkumökin takkaan tulet ja asetin marraskuun hämärään muutamat kynttilät tuomaan tunnelmaa sekä valoa. Ja sitten silmukka kerrallaan lanka alkoi muodostaa Myssyä.

Hahtuvainen villa tuntui käsissä suloisen pehmeänä ja ihan hengitti ympärilleen lämpöä. Käsin värjätyn langan sävyt vaihtelivat samettisina ja eläväisinä lankakerän pyöriessä ja pienentyessä kierros kierrokselta. Välillä langan joukosta tipahti pieni palanen olkea kuin muistutuksena villan alkuperästä ja vähäisestä käsittelystä. Myssylangan villat pestään vain kevyesti, jotta niiden luontainen rasva, lanoliini, säilyisi. Näin villa pysyy pehmeänä ja luonnostaan vettä- ja likaahylkivänä.

Koska Muffi tehdään paksusta Myssylangasta, se valmistui nopeasti myös kaltaiseni harvakseltaan neulovan käsissä. Valmista oli parissa illassa, mikä oli melkein liian nopeasti, kun tekeminen on niin iso osa nautintoa. Onneksi on vielä toinen MyMyssy tikuttavaksi, jotta saan kuunnella neuloskelun lomassa aloittamani Muumilaakson Marraskuu -äänikirjan loppuun, puikot käsissä.

Marraskuuta vastaan ei kannata rakentaa kovaa panssaria. Villanpehmoinen toimii paljon paremmin.

Pstt! Sain teille ja joulutontuille käyttöön alekoodin Myssyfarmin nettiputiikkiin. Koodilla HANNE15 saatte 15 prosenttia alennusta Myssyfarmin tuotteista (paitsi lahjakortit ja yhteistyömallistot) Alekoodi on voimassa 8.11.2020 asti.

Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä lokakuusta mieleen jääneet:

– Kaivoin pitkästä aikaa esiin saumurin ja ompelukoneen ja tein kuopukselle housut.

– Tein yhdessä esikoisen ja siskoni Susannan kanssa kirppiskierroksen Itä-Helsingissä. Reissun tarkoitus täyttyi, ja esikoiselle löytyi mahtava kattaus vaatteita. Ei pitäisi hetkeen kuulua mutinaa siitä, että ei ole mitään (sopivaa) vaatetta.

– Kävin Kansallismuseossa katsomassa Rohkeus, rakkaus, vapaus! -muuminäyttelyn, yhdessä lasten ja Susanna-siskoni kanssa.

– Kävin leffassa puolison kanssa katsomassa kutsuvieraana Nimby-elokuvan. En edes muista, koska olisin viimeksi katsonut jonkun aikuisille kohdennetun elokuvan. Eikä siinä vielä kaikki, katsottiin puolison kanssa myös yksi jakso Sorjosta. Koska viime jakso katsottiin kesällä ja sitä edellinen jouluna, meni jakso lähinnä muistellessa, että mitä, kuka ja miksi. Mutta josko ensi jouluna loput!

– Kävin esikoisen kanssa kutsuvieraana katsomassa Risto Räppääjä ja väärä Vincent -elokuvan.

– Koin ensimmäisen takapuoli ja reidet -jäässä lenkin sitten viime talven. Meinasin jo kaivaa merinovillaiset pyöräilyshortsit esiin, kun säät taas lämpenivät ja takkikin oli välillä liikaa.

– Olin onnellinen Spotifyn minulle luomista soittolistoista, joista kuuntelukavalkadiini löytyi Arppa. Rakastan! Ihana fiilis, kun pitkästä aikaa löytää bändin, josta innostuu ihan hulluna.

– Pidin IG stooreissa suunnittelemattoman ja sekavan monologin palkkahäpeästä, kokemistani someuupumuksista sekä tykkäyksien merkityksestä algoritmille ja sitä kautta näkyvyydelle. Se sai aikaan valtavan vyöryn kommentteja, viestejä, tykkäyksiä ja jakoja, joista lähes kaikki ympäröivät minut ymmärryksellä ja kiitoksilla. Vau.

– Iloitsin kurpitsakauden aloituksesta keittiössä. Oi ja satsumakausi, aina yhtä iloinen jälleennäkeminen!

– Joogasin yksin ja joogamarakattieni kanssa. Huomasin kehittyneeni, kun sain kehoni taivutuksiin, joihin se ei ole koskaan yltänyt. Niin vain rautakankikin taipuu, kun sitä tarpeeksi kauan lämmittää ja hiljalleen kuukausien aikana vääntää.

– Jatkoin luonnonvesissä uimista. Tätä kun voisi suoda keholleen vaikka kerran viikkoon vuoden läpi.  

– Olin iloinen suloisista ja kivoista ulkosynttärijuhlista, jotka kuopus sai viettää ystäviensä kanssa Kivinokan kesämajallamme.  

– Mietin miten alas edes varas voi mennä. Meiltä pöllittiin pyörästä satulan lisäksi kaksi kertaa takavalo. Siis takavalo, turvallisuusväline. Vähän kuin veisi lapselta tikkarin lisäksi heijastimen. Lisäksi minulta varastettiin iso palanen turvallisuudentunnetta, kun Vastaamo-keissin yhteydessä sain tietää myös minun tietojeni vuotaneen.

– Nautin parvekkeesta, jonka puoliso laittoi syksyyn.

– Käytin kotipihan kasvulaatikon viimeisen salaatit.

– Kuivasin parvekkeen ja kotipihan kasvuloodan viimeiset mintut käytettäväksi haudukkeena. Hurisutin muutenkin hyötykasvikuivuria harva se päivä kuivaten sillä muun muassa sieniä, kunnes kuivuri lähes puolen vuoden käytön jälkeen vietiin taas lepäämään varastoon.

– Viikkasin vaatekomeron keveät helmat ja liehuvat helmat varastoon ja nostin tilalle pehmeät, muhevat ja lämpimät talvivaatteet.

– Olin pökrätä onnesta koko perheen syyslomalla vuokramökillä. Sain kiinni luksuksen vähäglamourisesta olomuodosta, johon kuuluvat esimerkiksi sienestys, aamusaunat, pulahdukset höyryävään järveen ja unet mökin luomassa pesäkolossa.

– Vietin syysloman päätteeksi perunannostolomaa ja nostin pottujen lisäksi ylös myös loput muusta palstan sadosta. Istutin yhdessä kuopuksen kanssa talvivalkosipulia ja yli 200 kukkasipulia.

– Kärsin pitkästä aikaa niin pahoista menkkakivuista, että olin vuorokauden ajan lähes toimintakyvytön.

– Luin tai kuuntelin nämä neljä kirjaa, joista niteet olen saanut arvostelukappaleena: Satu Vasantolan Kaikki kadonneet, Antti Holman Kaikki elämästä(ni), Kate Elizabeth Russelin Vanessa ja Tiina Katarina Tikkasen Toinen silmä kiinni. Niiden arvostelut löytyvät Lähiömutsin IG:n Luettua 2020-kokokohtapallerosta.

– Fiilistelin kirpparilta löytynyttä sieniveistä, joka on paras koskaan käyttämäni; eikä siinä edes ole varsinaista veistä. Lähiömutsin IG-seuraajien avulla sain selville, että veitsi on sokeaintyötä, ja Annansilmät-Aitta valmistaa pajupuista sieniveistä yhä.

– Aloin yhdistää juoksulenkkeihin lihaskuntotreenin ulkokuntoiluvälineillä.

– Vietin pikkumökillä ihania viikonloppupäiviä, etätyöpäiviä ja arki-iltoja.

– Juhlin perheen ja yökylään tulleen ystäväperheen kanssa sadonkorjuujuhlaa, kekriä.

– Ehdin soittaa pianoa aivan liian vähän. Mutta aloitin joululaulutreenit!

– Juhlin perheen ja ystävien kanssa Halloweenia.