Pidimme pienet Halloween-kekkerit meillä kotona viime viikonloppuna. Oli jännittäviä asuja, disko välkkyvine valoineen, ällöttävän hyviä ruokia ja pieni naapureista sekä muista ystävistä koostuva juhlajengi. Täydellistä!
Me olemme juhlistaneet Halloweenia epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta viimeistään lapset ovat juurruttaneet kurpitsajuhlan osaksi meidänkin kemukalenteriamme. Ja onhan se nyt mahtavaa saada karnevaalitunnelmaa – syksyinen vappu – keskelle marraskuun pimeyttä ja muuten aika rauhaisia ja jopa hartaita juhlapäiviä.
Halloween-juhlien koristeet löytyivät pääasiallisesti koristelaatikosta valmiina. Kekri-juhlista kattoon jääneet tunnelmavalot sekä syksyisen sävyiset paperiset hunajakennopallot saivat rinnalleen vähän lisää mustaa, kun kieputtelin mukaan paperisen lepakkoviirin sekä Pop Up kemuista saadulla lahjakortilla hankitut mustat paperipallot.
Hankin myös läjän oransseja ilmapalloja, mutta ne unohdettiin puhaltaa. Lisäksi jossain höveliyspuuskassani hankin pienen pussillisen tekohämähäkinseittiä, kun tajusin, että samaa seittiä voi käyttää seuraavinakin vuosina. Kekrinä koverretut kurpitsalyhdyt olivat olleet viikon parvekkeella, joten ne juuri ja juuri jaksoivat vielä yhdet kemut.
Biletunnelmaa luovan diskolampun saimme lainaan ystäviltämme. Sen seinille kieppuen heittämät värivalot saivat heti aikaan hervotonta pomppimista ja hyörimistä sekä minussa että lapsissa. Onko diskovalojen kimallus ehtinyt jo painua ihmislajin dna:han ärsykkeeksi, joka herättää tanssirefleksin?
Sapuskoissa mentiin näyttävyys edellä. Avasin siis Pinterestin ja hain sieltä inspiraatiota helppoihin, mutta kammottavan hauskoihin Halloween-tarjottaviin.
Pinterst-kuvien perusteella kokatessa on aina erittäin suuret mahdollisuudet epäonnistua, mutta tällä kertaa vain pakastetut ja valkosuklaaseen kastetut banaanit, eli haamut epäonnistuivat – no ja näyttivät siltä, että ne voisivat olla sapuskana myös, köh, toisenlaisissa juhlissa. Riemua niistäkin riitti, ei siinä!
Muut Halloween-herkut sen sijaan onnistuivat omalla asteikollani vallan hyvin. Keksien päälle suklaapalleroista rakentuneet ötökät olivat söpöjä. Kekseistä ja irtosilmistä rakentuneet lepakot olivat etenkin lasten mielestä super hienoja. Tein lisäksi kuorituista klementiineistä minikokoisia kurpitsalyhtyjä piirtämällä niille kasvot suklaalla. Lopun suklaan käytin upottamalla siihen viinirypäleitä, joista tuli näin pieniä pökäleitä.
Lisäksi haettiin Arnold’sista Halloween-donitseja. Laatikoiden mukana tullut tuoksu heitti heti lukiovuosiin, jolloin olin töissä Arnold’sissa. Noilta ajoilta sainkin alun perin idean ensimmäisiin Halloween-juhliini joskus viime vuosituhannella, kun marraskuun keppostelujuhla ei ollut vielä kovin laajassa suosiossa Suomessa.
Ruokaisammat eväät meinasin tilata lähipizzeriasta, mutta puoliso päätti kuitenkin leipoa itse lajitelman pizzoja juhlia edeltävänä iltana. Niitä oli sitten kätevä lämmittää pala tuota ja pala tätä uunissa ja kantaa sitä mukaa pöytään kun tarjoiluastia tyhjeni.
Halloween-asut löysin koko perheelle kirpputorilta; kolme luurankoasua just oikean kokoisina sekä puolison naamion ja kardinaalin asun, jotka yhdessä muuttivat hänet ihmissudeksi. Esikoinen ei sitten lopulta laittanut asua ollenkaan, mutta kasvoihinsa hänkin tahtoi meksikolaisista kuolleiden päivän juhlista tutun koristeellisen luurankomeikin.
Hankin kasvomaalauksia varten uudet kasvomaalit kökkäreiksi kuivuneiden tilalle. Juhlamaailmasta löytyi Eulenspiegelin kasvoväripaletti, joilla on kuulemma voitettu bodypaintingin maailmanmestaruuksiakin. Tällainen kaltaiseni amatöörikin huomasi eron kyllä heti, mutta samaa sanoi myös Maija, joka heiluttelee sivellintä työkseen – tosin paperille – loihtiessaan meille pääkallokasvomaalaukset.
Ja vähänkö tuli päheät luurangot! Ja miten ihanaa oli voida ihan kunnolla laittautua tässä ajassa, kun en muista, milloin viimeksi olisin laittanut mihinkään juhliin ripsiväriä kummempaa. Tuli ihan sellainen vanha kunnon kihisevän kupliva bailausinto. Että kun aletaan, niin laitetaan sitten kunnon pakkelit!
(Tai jos on isä tai äiti, helpon Halloween-asun saa pukeutumalla zombieksi, kuten Anssi tässä alla olevassa kuvassa. Siinä ei juuri mitään meikkiä edes tarvitse, etenkin jos on kolmen lapsen isä.)
Ja niin ilta kului bailaten ja herkutellen. Osa sakista lähti saunavuorolle, mutta itse en malttanut pestä meikkejä ihan vielä pois, joten tapahtui jotain poikkeuksellista, kun vapaaehtoisesti jätin saunan väliin. Saunan jälkeen laitettiin vielä pyörimään jo nähty, mutta kertakaikkisen upea ja juhlien teemaan sopiva Coco-elokuva ja nostettiin popcorn-kattila tulille.
Juhlissa lasten mielestä hauskinta taisi olla neljällä raajalla laahustavalta ihmissudelta karkuun juokseminen ympäri kotiamme. Tämän leikin perässä meille tuli pieniä kavereita kylään vielä seuraavanakin päivänä. ”Voisitko sä taas laittaa naamarin päähän ja jahdata meitä?”
Että tätä saattanee joutua selittelemään päiväkodissa, kuten naapuri juhlissa jo nauroi.
