Pinna on kireällä. Sen ihan vinkuu ja paukkuu pienestäkin vastoinkäymisestä. Kun saumuri hajoaa, raivoan itsekseni kuin vesikauhuinen koira. En tiedä, mistä ailahteleva mieleni pahiten kiehuu. Mutta ainakaan huonosti nukutut yöt, päänsäryt, huimaukset, tunnottomat raajat ja norsumainen turvotus eivät sitä laimenna.
Tykkään raskausvatsastani, mutta muuten peilikuva alkaa näyttää hylkeelle. Eikä söpöllä tavalla. Turvotuksen lisäksi kropassa alkaa tosissaan näkymään kuukausien hikiliikuntatauko. Kaksoisleuka tunkee näytille ja makkaraa puskee niin lantiolle, reisiin kuin selkäänkin. Jösses, kun pääsisi jo salille rehkimään paidanselkämyksen hikeen!
Ulkonäkötuskailua ei auta vaatekaappi, joka koostuu lähinnä helleaikaan tarkoitetuista raskausmekoista. Puen kosteita vaatteita päälleni suoraan kuivaustelineestä, kun en ehdi parin vaatteen kierrossa odottaa niiden kuivumista. Seksikkäissä raskauskalsareissa on reikiä, mutta en kyllä ala enää uusia ostamaan. Yritän nostattaa fiilistä käyttämällä korkokenkiä, nyt kun epäkäytännöllisiä popoja vielä voi käyttää. Kostoksi moisesta elostelusta alaselkä sätii ja jalkojen turvotus pahenee entisestään.
Vaikka viime kuukausina supistukset eivät ole onneksi olleet enää sikiöasentoon pakottavia, olen ottanut varovaisesti ja pelästynyt jokaista kroppani naksahdusta, muljahdusta ja vihlaisua. Tämä viikko on viimeinen, kun vauva laskettaisiin syntyessään ennenaikaiseksi. Se on huojentavaa, ja annan itselleni luvan vähän revitellä. Paksuustilassani se siis tarkoittaa niin villejä juttuja kuin esimerkiksi imuroimista vauhdikkaasti ja reipasta kävelyä bussin sijaan.
Sitten tulee kuudennen äitiysneuvolakäynnin aika. Normaaliarvoihini verrattuna korkeahkojen verenpainelukujen sekä tavallisina raskausvaivoina pitämieni oireiden perusteella terkkari ottaa esille raskausmyrkytysmahdollisuuden. Vaikka se on vain epäily ja toivottavasti hyvän neuvolajärjestelmän varotoimenpide, olen taas pelko persiissä. Juuri kun ennenaikaisen synnytyksen pelko alkoi hälvenemään. Olen jollain hölmöllä tavalla vihainen kropalleni, joka ei osaa olla raskaana ilman ongelmia ja pelkoja aiheuttavia vaivoja.
En voi tehdä raskausmyrkytysepäilyn suhteen mitään, verenpaineen ja oman oloni seuraamisen lisäksi. Yritänkin olla ajattelematta sitä (, minkä Googlen avulla itseni lääkäröinniltä ehdin). Teen asioita, joille ei varmasti tule olemaan aikaa tai mahdollisuuksia pitkiin pitkiin aikoihin. Viemme miehen kanssa lapsen paria tuntia ennen töiden alkamista päiväkotiin ja käymme aikavarkaissa päiväleffassa. Harvinaisesta luksuksesta tulee niin riehakkaan hyvä mieli, että harmittaa, miksemme ole kehdanneet ottaa kahdenkeskeistä aikaa päiväkodin avulla aikaisemmin.
Viikonloppuna vietämme opiskeluaikaisten ystävien kanssa pitkästä aikaa tyttöjen iltaa. Yhdistelmä tapaksia ja tunnelmallista ravintolaa sekä loppuillan karaokebaaria ja naapuripöydän Kallion piripäitä on just hyvä tähän tilanteeseen. On upeaa voida syödä ja jutella rauhassa useamman tunnin ajan ilman puhelimen vilkuilua. Tällaista on tehtävä ehdottomasti useammin (vaikkakin pikaversiona ja kera puhelimen vilkuilun sitten vauvan synnyttyä)! Karaokessakin saan fiiliksestä kiinni, mutta lähden silti mahoineni kotiin ennen menon totaalivilliintymistä. Vaikka baarien tahmeissa lattioissa ja selkäytimeen ulottuvassa bassojytkeessä on hämyinen loisteensa, on vielä tuhannesti mukavempaa kömpiä lämpimän suihkun jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn. Muut perheenjäsenet tuhisevat jo uniaan. Hymyilyttää. Ihan pian saan vielä yhden pienen tuhisijan viereeni!
Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Onko tuo bebes -alekoodi voimassa vielä huomisen päivän ajan vai loppuuko tänään? Voisi olla aika mennä ostamaan imetysliivit kun viikkoja on jo 38+6 😀
On voimassa vielä huomisen 🙂
Piti tulla vielä kiittämään Bebesin koodista! Pari sataa euroa meni että hujahti.. Sain ihanan trikoomekon, hupparin, t-paidan ja järkyttävän hyvät Bravadon tisselit! Miksi oi miksi meinasin lähteä toisellekin imetyskierrokselle niissä menkkahaukan kylkiluut halkovissa liiveissä. Taitaa Britteihin lähteä tilaus pariin toiseenkin pariin..
Muistan tuon pinnan kireyden niin hyvin.. Kun poika putkahti maailmaan ja eloa kahden lapsen äitinä tässä pari viikkoa opeteltu niin ihanasti olo, mieli ja kroppa ovat keventyneet ja pinnakin palannut vanhoihin uomiinsa. Sulle toivotan hyvää mieltä ja parempaa oloa! 🙂
Komea on masu 🙂
Selvä poikavauvamaha 🙂
Pakko rustata taas anonyymina, mut kommentoin ehkä sun raskausviikkopostaukseen ”14.viikko” ja kerroin et sun blogi oli saanu mussa sellasen fiiliksen aikaan et vois ehkä yrittää tulla raskaaks. Ja aiemmin en koskaan ollut edes lapsia halunnut.
Noh, jätettiin ehkäisy pois ja puummpaamm kävi nopeesti vaik 3kymppinen muikkeli oonki. Nyt rv 18. Eiks oo ihmeellistä! 😉
Kiva kuulla, että koodi tuli tarpeeseen! Kunnon vermeet imetysaikaan parantavat elon mukavuutta ihmeesti.
Toivottavasti pinna palannee entisiin uomiinsa, vaikka en minä mikään pitkäpinnainen ole aikaisemminkaan ollut. Mutta että joku roti sentäs.
Yhtäkkiä se pieni ja sievä vatsa on kyllä just tota, komea 😀
Sitä olen kuullut – nyt ja myös esikoisen aikana 🙂
Vau, onnea! Aikamoista – siis sekä mahdollinen pieni vaikutukseni asiaan että vauva on tosiaan tulossa sinnekin 🙂 Toivottavasti olet voinut hyvin!
Sun vaikutus on ollut aikas suuri 🙂 ilman sun kirjotuksia ja blogia (jonne eksyin yhden ystävän blogin kautta) en olis ikinä alkanut miettimään lapsijuttuja. Sun kirjotukset on antanu mulle kokeilunhalua elämän tälläkin saralla.
Alkuraskaudessa asuttiin viel afrikassa ja siel voin tosi huonosti, mut suomeen päästyäni oon voinu hyvin ja ruoka on maistunut njaam!
Kovasti tsemppiä loppuun saakka ja voimii! Oot ihana!
Kokeilunhalua tähän hommaan lähtiessä pitääkin olla :))) Mukava kuulla, että pahoinvointi on helpottanut ja ruokakin maistuu. Tsemppiä myös sinne, sitä me tarvitaan molemmat!
Okei 🙂
Ihana masu! Mun raskausrutiineihin on alusta saakka kuulunut tasaviikoilla ensin käydä lukemassa vau.fi, sitten Salamatkustaja ja viimeiseksi sun blogi. Kiitos tästä sarjasta! Tänään 36+0, ei ole enää pitkä aika