Hymysilmäinen pakkaspoikamme on nyt kolme kuukautta vanha. Elo nelihenkisenä perheenä on tasaantunut uomiinsa, ja aika tuntuu kuluvan liiankin rivakkaan tahtiin. Vauvalla on kiire ehtiä isosiskon tekemisiin mukaan, kun minä taas tahtoisin pitää aina tuon suloisen pulloposkisen vauvan.

Kolmen kuukauden iässä Minihe:

– Nauraa säästeliäästi. Reilu kuukausi sitten opittua vauvanaurutaitoa on viljelty harkiten. Todennäköisimmin tuota maailman kauneinta ääntä saa huokuteltua ilmoille pöristämällä vauvan vatsaa tai hipluamalla pulleita kylkiä.

– On tarkkaavainen. On valtavan kiinnostunut elosta ympärillään. Niin kiinnostunut, että välillä syömisestäkään ei meinaa tulla mitään, kun kaikki muu on jännempää kuin tissin tuijottelu sentin etäisyydeltä. Pää vispaa joka suuntaan uuteen tilaan saavuttaessa, ja Minihe tutkii kolmikuisen intensiteetillä etenkin suurikuvioiset verhot. Näkee selvästi pidemmälle kuin aikaisemmin ja pystyy bongaamaan toisella puolella huonetta olevan ihmisen. Fanittaa täysin sydämin isosiskoaan, jonka touhujen seurailu on kivointa ikinä.

– Natustaa nyrkkiään. Nyrkit ovat löytäneet tiensä suuhun, ja niitä imeskellään hartaudella. On alkanut hahmottaa yhä paremmin, että edessä vinhasti heiluvat kädet ovat hänen. Sitterin leikkikaari jatkaa voittokulkuaan mielenkiintoisimpana leluna. Nappaa myös kiinni kaikesta mistä voi, suurimmalta osin kai vahingossa.

– Juttelee. Vaikka Minihen ääntelyt ovat vielä pääasiassa yhden vokaalin vauvamölinää, välillä kuullaan jo tavutettua jokelteluakin. Rakastaa vuoropuhelua aikuisten kanssa, ja asiaa poloisella tuntuu riittävän enemmän kuin meillä aikuisilla rauhallisia hetkiä, jolloin keskittyä kuuntelemaan.

– Elää tissivoimalla. Minihe kasvaa komeasti täysimetyksellä, vaikka itse olenkin edelleen ihmeissäni, miten niin lyhyillä ruokailuilla kukaan ehtii saada vatsaansa täyteen. Syö parin-kolmen tunnin välein, mutta joinakin öinä önisee sapuskaa useammin.

– Vetelee menemään epäsäännöllisen vakituisen päivärytmin mukaan. Minihen päivärytmi ei ole juurikaan muuttunut viime kuusta. Mitä nyt päiväunet ovat vähän lyhentyneet. Herää noin kahdeksan aikoihin ja nukkuu ekat unensa apauttiarallaa kympistä eteenpäin ja tokat unensa kiskaisee noin kello 14–15 alkaen. Päiväunet kestävät parista tunnista kolmeen tuntiin. Illalla on virkeimmillään, vaikkakin yleensä nuokkuu esikoisen iltatoimien aikaan tovin sitterissä. Yöunille laitamme hänet noin kello 21–22, riippuen siitä, onko mies kotona vai ei.

– Pitää siniharmaan värin silmissään. Ruskeasilmäinen äiti taitaa saada ruskeasilmäisen tytön jälkeen siniharmaasilmäisen pojan. Minimekin syntyi sinisilmäisenä, mutta ne olivat jo tähän mennessä vaihtaneet väriään syvän ruskeiksi. Näyttää siltä, että Minihen silmät ovat kuin isällään; ne vaihtavat väriä kantajansa mielentilan sekä ympäröivän valon mukaan sinisestä vaaleanharmaaseen ja vihertävästä tummanharmaaseen.

– On jättänyt taakseen silmiensä avaruuden ja varhaisheijasteet. Vastasyntyneenä Minihellä oli silmissään avaruuden syvyys ja maailmankaikkeuden viisaudet. Nyt hänen silmistään on hävinnyt tuo avaruusmatkaajan kaikkitietävyys ja tilalle on tullut vauvan uteliaisuus, rakkaus, ilo ja viattomuus. Myös varhaisheijasteet ovat häviämässä – tai ”sammumassa”, kuten neuvolakorttiin dramaattisen lopullisesti kirjattiin.

– Kannattelee päätään makuullaan ollessaan. Mitä enemmän vauvojen touhuja seurailee, sitä varmempi olen, että joogaan ja pilatekseen on otettu mallia vauvoilta. Niin moni liike ja asana kun on ihan suoraan naperoilta napattuja. Minime kannattelee vatsallaan ollessaan päätään ja vetää vielä kätensä alleen, ihan kuten kobrassa.

– On kääntynyt vahingossa selältä vatsalleen. Kiepsahti joulun aikoihin kaikkien hämmästykseksi selältä vatsalleen. Tähän oli kyllä apuna selän alla mytyssä ollut pyyhe ja kylvyn jälkeinen nakuilu, kun vaipat tai muut vaatehärpäkkeet eivät olleet tiellä. On tehnyt saman tempun sen jälkeen pari kertaa uudelleenkin, mutta aina jonkun asian edesauttamana.

– Sai ensimmäiset rokotukset. Ensimmäistä rota-rokotusta siirrettiin viimeisimpään rokotevalmistajan hyväksymään viikkoon, mutta muut rokotteet (ja toisen rotan) hän sai kolmikuukautisneuvolan yhteydessä.

– Ei tykkää jos ei pääse nukkumaan uniaan ulos, jos on liian kuuma tai jos äiti yrittää tyrkyttää rintaa, vaikka ei olisi yhtään nälkä.

– Rakastaa hiplausta, peilikuvansa ihmettelyä, Mikko Mallikas -soittorasiaa, nyrkkinsä natustamista, laulamista, isosiskon toilailujen seurailua, pakkassäällä nukkumista, ympäröivän maailman tutkimista, sylissä pötköttelyä, yöaikaan syömistä, varpaiden kutittelua, pupu-soittorasiaa, kylpemistä, sitterin lelukaarta, satujen kuuntelemista, hieromista ja sitä kun jollakin on hetki aikaa uppoutua kunnolla ja keskeytyksettä juttelemaan hänen kanssaan.

Kaikki kuukausipostauspäivitykset täällä.

Jaa