Kolmen kuukauden iässä Minihe:
– Nauraa säästeliäästi. Reilu kuukausi sitten opittua vauvanaurutaitoa on viljelty harkiten. Todennäköisimmin tuota maailman kauneinta ääntä saa huokuteltua ilmoille pöristämällä vauvan vatsaa tai hipluamalla pulleita kylkiä.
– On tarkkaavainen. On valtavan kiinnostunut elosta ympärillään. Niin kiinnostunut, että välillä syömisestäkään ei meinaa tulla mitään, kun kaikki muu on jännempää kuin tissin tuijottelu sentin etäisyydeltä. Pää vispaa joka suuntaan uuteen tilaan saavuttaessa, ja Minihe tutkii kolmikuisen intensiteetillä etenkin suurikuvioiset verhot. Näkee selvästi pidemmälle kuin aikaisemmin ja pystyy bongaamaan toisella puolella huonetta olevan ihmisen. Fanittaa täysin sydämin isosiskoaan, jonka touhujen seurailu on kivointa ikinä.
– Natustaa nyrkkiään. Nyrkit ovat löytäneet tiensä suuhun, ja niitä imeskellään hartaudella. On alkanut hahmottaa yhä paremmin, että edessä vinhasti heiluvat kädet ovat hänen. Sitterin leikkikaari jatkaa voittokulkuaan mielenkiintoisimpana leluna. Nappaa myös kiinni kaikesta mistä voi, suurimmalta osin kai vahingossa.
– Juttelee. Vaikka Minihen ääntelyt ovat vielä pääasiassa yhden vokaalin vauvamölinää, välillä kuullaan jo tavutettua jokelteluakin. Rakastaa vuoropuhelua aikuisten kanssa, ja asiaa poloisella tuntuu riittävän enemmän kuin meillä aikuisilla rauhallisia hetkiä, jolloin keskittyä kuuntelemaan.
– Elää tissivoimalla. Minihe kasvaa komeasti täysimetyksellä, vaikka itse olenkin edelleen ihmeissäni, miten niin lyhyillä ruokailuilla kukaan ehtii saada vatsaansa täyteen. Syö parin-kolmen tunnin välein, mutta joinakin öinä önisee sapuskaa useammin.
– Vetelee menemään epäsäännöllisen vakituisen päivärytmin mukaan. Minihen päivärytmi ei ole juurikaan muuttunut viime kuusta. Mitä nyt päiväunet ovat vähän lyhentyneet. Herää noin kahdeksan aikoihin ja nukkuu ekat unensa apauttiarallaa kympistä eteenpäin ja tokat unensa kiskaisee noin kello 14–15 alkaen. Päiväunet kestävät parista tunnista kolmeen tuntiin. Illalla on virkeimmillään, vaikkakin yleensä nuokkuu esikoisen iltatoimien aikaan tovin sitterissä. Yöunille laitamme hänet noin kello 21–22, riippuen siitä, onko mies kotona vai ei.
– Pitää siniharmaan värin silmissään. Ruskeasilmäinen äiti taitaa saada ruskeasilmäisen tytön jälkeen siniharmaasilmäisen pojan. Minimekin syntyi sinisilmäisenä, mutta ne olivat jo tähän mennessä vaihtaneet väriään syvän ruskeiksi. Näyttää siltä, että Minihen silmät ovat kuin isällään; ne vaihtavat väriä kantajansa mielentilan sekä ympäröivän valon mukaan sinisestä vaaleanharmaaseen ja vihertävästä tummanharmaaseen.
– On jättänyt taakseen silmiensä avaruuden ja varhaisheijasteet. Vastasyntyneenä Minihellä oli silmissään avaruuden syvyys ja maailmankaikkeuden viisaudet. Nyt hänen silmistään on hävinnyt tuo avaruusmatkaajan kaikkitietävyys ja tilalle on tullut vauvan uteliaisuus, rakkaus, ilo ja viattomuus. Myös varhaisheijasteet ovat häviämässä – tai ”sammumassa”, kuten neuvolakorttiin dramaattisen lopullisesti kirjattiin.
– Kannattelee päätään makuullaan ollessaan. Mitä enemmän vauvojen touhuja seurailee, sitä varmempi olen, että joogaan ja pilatekseen on otettu mallia vauvoilta. Niin moni liike ja asana kun on ihan suoraan naperoilta napattuja. Minime kannattelee vatsallaan ollessaan päätään ja vetää vielä kätensä alleen, ihan kuten kobrassa.
– On kääntynyt vahingossa selältä vatsalleen. Kiepsahti joulun aikoihin kaikkien hämmästykseksi selältä vatsalleen. Tähän oli kyllä apuna selän alla mytyssä ollut pyyhe ja kylvyn jälkeinen nakuilu, kun vaipat tai muut vaatehärpäkkeet eivät olleet tiellä. On tehnyt saman tempun sen jälkeen pari kertaa uudelleenkin, mutta aina jonkun asian edesauttamana.
– Sai ensimmäiset rokotukset. Ensimmäistä rota-rokotusta siirrettiin viimeisimpään rokotevalmistajan hyväksymään viikkoon, mutta muut rokotteet (ja toisen rotan) hän sai kolmikuukautisneuvolan yhteydessä.
– Ei tykkää jos ei pääse nukkumaan uniaan ulos, jos on liian kuuma tai jos äiti yrittää tyrkyttää rintaa, vaikka ei olisi yhtään nälkä.
– Rakastaa hiplausta, peilikuvansa ihmettelyä, Mikko Mallikas -soittorasiaa, nyrkkinsä natustamista, laulamista, isosiskon toilailujen seurailua, pakkassäällä nukkumista, ympäröivän maailman tutkimista, sylissä pötköttelyä, yöaikaan syömistä, varpaiden kutittelua, pupu-soittorasiaa, kylpemistä, sitterin lelukaarta, satujen kuuntelemista, hieromista ja sitä kun jollakin on hetki aikaa uppoutua kunnolla ja keskeytyksettä juttelemaan hänen kanssaan.
Kaikki kuukausipostauspäivitykset täällä.
Pakko kommentoida, kun meilläkin kuopus söi tissiä vain ja ainoastaan, kun oli nälkä. Isosisko olisi taas ollut tissillä koko ajan. Meni kyllä aikaa tällä äidillä tajuta mikä vialla, kun poika suuttui, jos tarjosi väärään aikaan tissiä. Vanhasta muistista sitä pitkään yritti mm. imettää varmuuden vuoksi aina ennen lähtöä jonnekin, mutta eipä se niin mennytkään toisella kertaa. 🙂
Helmi
Joo, just sama kuvio täällä. Aluksi jännitin, kun ei voinut imettää varmuudeksi ennen jonnekin lähtemistä, mutta onneksi tällä tuoreimmalla kaverilla ei myöskään tule kiljuva nälkä puolentunnin välein 🙂
🙂 SAMA TUNNE TUO ”VAROIKS” SYÖTTÄMINEN 😀
MarjoKoo
Apua, mistä saa Mikko Mallikas -soittorasian? Haluan! 🙂 Mikko-kamaa kun ei ihan joka kaupasta löydä. 🙂
Juu, niin on maar erilaisia nämä samojenkin vanhempien lapset.
Yritän muistaa kysyä ystävältä, jolta se saatiin. On hänen lapsensa vanha 🙂
Söpö pikkuinen!
Silmien väri voi muuttua myöhemminkin. Meillä esikoisen silmät alkoivat tummua heti miten. Yhdellä lapsella väri muuttui vasta noin kolmevuotiaana.
Meillä tyttö on ollut tuollainen että viihtyi sen 5-10 min tissillä ja imi todella intensiivisesti. Hyvin kasvoi vaikka neuvolassakin yrittivät että jos nyt vähän pidempään kerralla viihtyisi. Mutta kun maitoa tuli kunnolla eikä toinen pitänyt taukoja niin hyvin sai vatsantäytettä.
Kun sitten alettiin siirtyä pikkuhiljaa maistelemaan kiinteitä (n. 4kk) niin ne upposivatkin niin hyvin että ei meinannut tissi enää kiinnostaa ja maha olisi täytetty vaan soseilla. Nyt (vajaa 8kk) syö tissiä yöllä ja aamulla. Päivällä käy pari kertaa nopeasti tissillä ja illalla on iltarutiinina tissille, mutta eipä tuo oikein jaksa imeä kun pohjalla on hyvä satsi iltapuuroa. Lienee tapaus joka vieroittaa itse itsensä tisiltä kun aika on kypsä. Äidin mielestä ehkä jopa liian aikaisin.
Kuten jossain kommentissa aiemmin mainitsinkin, minulla on tismalleen samana päivänä syntynyt poika. Siksi näitä kuukausipäivityksiä on erityisen hauska lukea! Teillä on hurjan suloinen vauva.
Hei! Mitä tarkoitat pakkaspojalla? Onko Hän saanut alkunsa pakastealkiosta/koeputkihedelmöityksessä? Jos niin mielelläni lukisin enemmänkin aiheesta 🙂
En tiennyt, että pakkaspoika voi tarkoittaa myös koeputkihedelmöitystä. Itse kun tarkoitin ihan vain sitä, että poikamme on selvästi talvi-ihmisiä – viihtyy parhaiten pakkassäässä, niin valveilla kuin nukkuessaakin 🙂
Joo, näin olen kuullut. Äitini siniset silmät muuttuivat vasta kouluiässä vihreiksi. Saas nähdä!
Mä luulen myös, että meillä vauva päättää vieroituksesta ennen mua. Toivoisin imettäväni häntäkin yli vuoden vanhaksi, pidempäänkin kuin esikoista, mutta saattaa vauva itse olla eri mieltä.
Hihi, hauskaa! Ja hurjan suloinen hän tosiaan on <3
Hei. Ok, ajattelinkin että varmaan tarkoitat jotain muuta, nyt kun tutustuin blogiisi paremmin. Juu pakkaspoika, huurunenä ja mitä muita niitä mahtaakaan olla, usein näkee puhuttavan kun kyse koeputkihedelmöityksen pakaste alkiosta 🙂 löysin blogiisi kun googlettelin pakkaspoikaa lapsettomuushoito aiheista blogia etsiessäni. Jään kyllä seuraamaan sinunkin blogia, osaat niin hyvin pukea ajatukset sanoiksi!
Joka päivä oppii uutta, kiitos sivistämisestäni 🙂