Puolitoista kuukautta sitten olimme ansainneet pienen loman. Nelihenkinen perhe oli vihdoin löytänyt balanssin, ja samaan aikaan postista kolahti tarjous kylpylälomasta Saimaan rannalla. Kun vielä VR:ltä löytyi kerrankin sopivaan aikaan kulkeva tarjouslähtöjuna molempiin suuntiin, olimme valmiit pakkaamaan pesueemme junan kautta kylpylähotelliin.

Ja olipas positiivinen yllätys! (Ainakin jos ei lasketa lomatarjouksen ehtona ollutta lomaosake-esittelyä, joka hoidettiin pöyristyttävän epäammattimaisesti ja ”mä olen täällä vain töissä” -meiningillä.) Kylpyläalue oli kompakti ja lapsiperheelle sopiva. Vauvakin pääsi liottamaan varpaitaan kahluualtaassa, kun kylpyläosaston trooppinen ilmanlämpötila mahdollisti oleilun vähissä vaatteissa ilman palelua. Minä laskin kiljuen kiemuraisista vesiliukumäistä ja istuin välillä altaan reunalla imettämässä jättimäiseen kylpytakkiin kietoutuneena.

Kävimme yllättymässä positiivisesti myös kylpylän vieressä olevassa Angry birds -teemapuistossa. En tiedä miksi olen niihin aikaisemmin suhtautunut niin nuivasti – etenkin kun tätä ennen niistä ei ollut minkäänlaista kokemusta – mutta jopa sain syödä mutinani. Lapsi oli totaalisen pähkinöinä, ja niin vain minäkin innostuin ryömimään tunneleissa ja liukumaan mäissä. Päivän päätteeksi polveni olivat mustelmilla ja kolhuilla niin kuin kakarana.

Aamupalarakastajana on annettava kiitosta hotelliyöpymiseen kuuluneesta aamupalasta, jonka sai kruunata paistamalla itse jälkkäriksi vohveleita. Muuten lomamme ruokailu meni tarjolla olevissa ravintoloissa pääasiallisesti pizza- ja ranskislinjalla, mutta kerrankos sitä. Iltapalat syötiin hotellin sängyssä kikatellen.

Kaikista kivointa taisikin olla hotellihuoneessa köllöttely ilman kiirettä mihinkään. Luettiin, laulettiin (sori huonenaapurit!), katseltiin telkkaria, hypittiin ja kutiteltiin varpaita. Ja miten ihana oli nukahtaa samaan sänkyyn koko poppoo. Pitäisi vissiin hankkia kotiinkin valkoiset lakanat, kun sellaisissa oleilu ja nukkuminen saavat aikaan niin rentoutuneen olon.

Jaa