Puolet vauvavuodesta on nyt takana, ja vauvamme on puolivuotias. Hän on niin rakas ja ihana, että ei toista poikaa moista. Kuluneen kuukauden aikana hän on karistanut päältään loputkin rippeet vastasyntyneestä, ja kotonamme on nyt tarmokas ja tarkkaavainen vauva.

Kuuden kuukauden iässä Minihe:

– Pyörii, peruuttaa ja ryömii kuin rapu. Sellaista tyylipuhdasta ryömimistä vauvamme ei harrasta, mutta vipeltää menemään kuin rapu. Hän pyörii napansa ympäri, peruuttaa itsensä jumiin lipaston alle ja könyää kuin hidastuksella puikkelehtien paikasta toiseen. Voin kuitenkin edelleen luottaa siihen, että hän pysyy noin parin metrin säteellä siitä, mihin hänet lasken.

– Nousee konttausasentoon. Viime kuussa ilmaantunut ”lankuttaminen” on siirtynyt asteella eteenpäin, sillä nuorimmaisemme on nyt parin viikon ajan noussut konttausasentoon. Taidot nelivedon käyttöön eivät ole vielä löytyneet, mutta hän tapittaa koko ajan pidempiä aikoja kontillaan. Tämä tuntuu todella omituiselta sellaisen vauvan jälkeen, joka jaksoi innostua konttaamisesta yksitoistakuisena.

– Pyrkii istumaan. Taidot istumiseen tukematta eivät vielä riitä, mutta intoa kyllä piisaa. Sitterin aika alkaa olla lopussa ja syöttötuolissakin siirryttiin vauvakaukalon sijaan istumaan.

– Nukkuu kahden päiväunet. Päivärytmi on pysynyt samana, mitä nyt päiväunien pituus on vähän lyhentynyt. Nukkuu ensimmäiset unensa yhdeksältä, toiset yhden jälkeen. Päikkärit kestävät noin pari tuntia, välillä puolitoista, välillä mennään vanhojen aikojen malliin jopa kolmen tunnin unia. Tarpeen vaatiessa ottaa lyhyet tirsat vielä ennen yöunia, mutta normaalisti pärjää ilmankin.

– Herää öisin pari kertaa. Hulinointiyöt ovat tältä erää ohi, mutta seuraava vaihe hulinoineen voi olla nurkan takana. Menee nukkumaan yhdeksän aikaan, minkä jälkeen imetän hänet vielä mennessä itse nukkumaan puoliltaöin. Herää syömään tämän jälkeen yleensä kaksi kertaa, kolmen tunnin välein. Heräilee aamulla 7–8 aikaan. Välillä jokeltelee vieressä jo kuudelta, mutta ei ole moksiskaan, vaikka muut vielä vähän torkkuisivat vieressä.

– On ihan pähkinöinä musiikista. Kai kaikki vauvat musiikkia rakastavat, mutta Minihe tuntuu olevan siitä aivan erityisen pähkinöinä. Tuntuu hengittävän musiikin rytmin mukaan. Laulua hän keskittyy kuuntelemaan tarkkaavaisesti, ja aivan kuin kaikki kropan pingotukset sulaisivat säveliin.

– Vie jalkoja suuhunsa. Kun kädet on jo niin perusteellisesti tutkittu, on aika keskittyä ihmettelemään tarkemmin jalkoja.

– Sai kaksi hammasta. Jo teki tiukkaa, mutta sieltä ne tulivat ne ekat kaksi hammasta alaleukaan. Nyt tuloillaan on samanmoisia ylös, mutta ainakaan vielä hampaiden tekeminen ei ole ollut vauvalle yhtä tuskaista.

– Laajentaa makuelämyksiään. Puolenvuoden täysimetyksen jälkeen aloitti makumatkailun avokadolla. Tuntuu selkeästi tykkäävän, kun saa olla osa perheen yhteisiä ruokailuhetkiä. On alkanut ymmärtää yhä paremmin myös imetyksen päälle, eli että sillä saa poistettua sen ikävän tunteen mahassa. On kuitenkin edelleen pikasyömäri, mitä tulee imetykseen.

– Ei tykkää, jos ei pääse nukkumaan, vaikka kuinka jo väsyttäisi tai jos elo alkaa käydä liian tylsäksi.

– Rakastaa musiikkia, laulua, isosiskon kanssa leikkimistä, maukkaita päiväunia, hyppykeinussa pomppimista, iltapesuja, satujen kuuntelua, haleja ja pusuja, nukkumista yhdessä perheen kanssa, tavaroiden paukuttamista, soittorasioita, asioiden tutkimista suullaan, hieromista, sylissä oloa, tanssimista ja sitä, että ollaan koko perhe yhdessä.

Kuusikuinen Minime ei arvostanut ajatusta ryömimisestä, vierasti, siirtyi kuukausien vaunuyritysten jälkeen kulkemaan ainoastaan kantorepussa ja rakasti kaikkea mihin liittyi menoa sekä meininkiä.