Olisitteko valmiit katselemaan Ruotsia muualtakin kuin Tukholmasta käsin? Näin minulta kysyttiin keväällä, kun mietimme Visit Swedenin ihmisten kanssa, minkälaisia seikkailuja tänä vuonna yhteistuumin tehtäisiin. Olemme käyneet Tukholmassa lukemattomia kertoja, esimerkiksi viime kesänä prinsessakierroksella, mutta muuten Ruotsi on jäänyt aika tuntemattomaksi.
Tottahan toki nappasin haasteesta kiinni. Seikkailuihin meidät kutsui Södertälje, pieni kaupunki, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuulutkaan. Sinänsä sinne ei ole paljon sen kummempi matka reissata kuin Tukholmaankaan, sillä autolla sinne kurvailee Viking Linen Tukholman terminaalista 40 minuutissa. Junakin kuulemma kulkee, mutta kaupungin ulkopuolelle on vähän hankala seikkailla ilman autoa.
Niinpä ne haimme Helsingissä allemme vuokra-auton, mikä luo autottoman perheen lomailulle aina hauskan tunnelman. Kun autossa ei tarvitse istua joka päivä tai edes kuukausi, automatkailu tuntuu eksoottiselta ja omia lapsuusmuistoja peilaten jopa nostalgiselta. Ajoimmekin vuokrakaaran laivan masuun (yksi reissun jännittävimmistä jutuista lasten mielestä), söimme iltapalat laivalla, nukuimme hyteissä ja heräsimme Ruotsissa.
Oli hauska huomata, miten tavallinen Södertälje ihmisineen oli. Se oli ihan kuin mikä tahansa pieni ja itsestään meteliä pitämätön kaupunki Suomessa. Tukholma-kupla monipuolisine kasvisravintoloineen ja kahvin kanssa hifistelevine kuppiloineen näemmä loppuu kuin seinään heti Tukholman rajojen ulkopuolella. Katunäkymät Södertäljessä ovat ihan tavalliset ja vailla kuninkaallista loistoa. Ihmisten keskellä kulkiessa ei tule tarvetta istua alas ja vain katsella livenä ympärillä hyörivää lifestyle-lehden muotiosiota.
Södertälje on hyvä muistutus siitä, että jokaisessa maassa on monta todellisuutta. Yhden kaupunginkin sisällä on monta mahdollisuutta kokea kaupunki ihan eri tavalla kuin toisaalla seikkaillessa. Södertälje ei sykähdyttänyt ja inspiroinut itseäni siinä missä Tukholma, mutta se on hyvä roadtrip-kohde tai mainiota vastapainoa matkalle, johon kuuluu piipahdus Tukholmassa. Sillä seikkailtavaa Södertäljessäkin riittää koko pienen kaupungin edestä.
Vai mitä olette mieltä ruotsalaisesta linnasta, jonka kahvilassa on tarjolla yli 60 erilaista itseleivottua pikkuleipä-, torttu-, ja kakkulaatua? Olimme kuulleet huhua moisen olemassaolosta, ja väitteen paikkansapitävyys piti käydä itse tarkastamassa suupielet sokerissa. Taxingen linnan kahvilassa tosiaan oli notkuva herkkupöytä täynnä klassisia leivoksia. Raakakakuista tai muista nykyajan hömpötyksistä ei ole täällä kuultukaan!
Kahvittelun jälkeen kävimme tarkastamassa linnan tilukset. Kuljimme puutarhassa kuin muina aatelisina ja piipahdimme katsomaan linnan vieressä olevaa hevostallia sekä sen muita elämiä; possuja, kanoja ja pupuja. Kaipaan toisinaan ihan valtavasti hevosen selkään, vaikka heppatyttömenneisyyteni rajoittuu vain yhteen alkeiskurssiin ja talleilla notkumiseen siinä toivossa, että saisi edes harjata hevosen tai satuloida sen tunnille valmiiksi. Ehkä minusta voisi näin aikuisena taas tulla heppatyttö.
Reissumme seuraava päivä omistettiin kummallisuuksille ja ylösalaisin olemiselle. Södertäljessä on Tom Tits Experiment, jolla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä tissien kanssa, vaan se on tiedekeskus, joka on ikään kuin Ruotsin oma Heureka. Tutkimme siis maailman ihmeellisyyksien leikkien sekä sisä- että ulkotiloissa. Kokeilimme esimerkiksi, miltä tuntuu kävellä tai nauraa hirmumyrskytuulessa (kuola lensi pitkin poskia) tai antautua painovoimalle pienessä vapaapudotuksessa (olin pissata housuun). Tykkäsin siitä, että suurin osa asioista tehtiin ja kokeiltiin itse, eivätkä koneet olleet tekemiseen vaikuttamassa.
Jos pää ei ollut Tom Titsin jälkeen vielä tarpeeksi pyörällä, kävimme iltasella kieppumassa kaupungin rakentamassa ilmaisessa parkour-puistossa. Siinä on mahtava esimerkki siitä, miten vähäisellä vaivalla ja budjetilla saadaan aikaiseksi koko kaupungin käytettävissä oleva harrastusmahdollisuus, joka on sekä kivaa että hikistä. Iltauinneilla ja -pesuilla kävimme kaupungin uimahallissa, jossa on myös kylpyläpuoli. Olimme kuitenkin sen verran myöhään liikenteessä, että pääsimme pärskimään vain uimahallin puolelle. Ihan hyvä niin, sen verran väsynyttä sakkia alettiin siinä vaiheessa jo olla.
Södertäljessä ollessamme kallistimme päämme Quality Hotel Park Södertälje Cityssä, joka on ihan kaupungin ytimessä. Meillä oli näppärä hotellihuone, jossa oli kaksi erillistä pientä makuuhuonetta, mikä mahdollisti hengailun vielä lasten mentyä nukkumaankin. Aamupalalla ihastelin, miten lähes jokainen noutopöydän ruoka-aine oli luomua. Tarjolla oli myös vegaanisia tuotteita, kuten erilaisia kasvismaitoja ja -jukurtteja.
Viimeisenä päivänä ajoimme kaaramme kaupungin reunalla kohoaville kalliolle, jossa sijaitsee Södertäljen ulkoilmamuseo Torekällberget. Olin kuullut sen olevan kuin Helsingin Seurasaari, mutta täpinöimme ilosta, kun tajusimme sen olevan paljon enemmän. Vanhojen rakennusten fiilistelyn lisäksi alueella oli myös elämää ja tekemistä.
Moniin alueen rakennuksiin pääsi kurkkaamaan sisälle, mikä sai mielikuvitukseni liikkeelle. Keidenköhän askelien alla ovien kynnyksiin on kulunut syvennys? Mistä tässä pajassa työskennellyt seppä on haaveillut? Minkälaisen taistelun tämä yli sata vuotta sitten valokuvaajana työskennellyt nainen on joutunut tehdä voidakseen harjoittaa ammattiaan yksin? Talot oli sisustettu vastaamaan niiden alkuperäistä ilmettä, mikä saatteli mielikuvituksen vielä lennokkaampaan laukkaan.
Talojen ja muiden rakennusten lisäksi alueella oli myös monenlaisia kotieläimiä, joiden sielunelämää koitimme tavoittaa seurailemalla niiden laiduntamista historiallisessa miljöössä. Välillä kävimme syömässä lounaan ja kahvittelemassa museoalueen tunnelmallisissa ravintoloissa. Sitten palattiin taas tutkimaan historiaa. Lapset olivat riemuissaan muun muassa vanhan ajan mökistä ja navetasta, jotka oli tehty lastenkokoisiksi ja joissa he saivat vapaasti leikkiä. Aivan kertakaikkisen valloittava paikka tuo Torekällberget – ja vielä täysin ilmainen!
Päivä alkoi hiljalleen kääntyä iltapäivään, kun ajoimme auton taas laivan vatsaan ja lähdimme kotimatkalle. Laivamatkailussa hitaus on etenkin paluumatkalla ihanaa. Vaikka tavallaan matka on jo ohi, laiva mahdollistaa reissutunnelmissa keikkumisen vielä yhden yön yli.
Pilkulliset naistenhousut saatu Nansolta.
Kiitos muistutuksesta, että naapurissa on todellakin paljon muutakin nähtävää kuin vain pääkaupunki 😀 Miten monta kertaa sitä onkaan matkustanut Ruotsiin ja automaattisesti ajatellut, että Tukholmaan tietenkin. Tästä sai monta vinkkiä paitsi suoraan Södertäljeen, mutta myös muistutuksen, että lappuja silmien edessä kannattaa laajentaa! 😀
Oi, ihana postaus! Todellakin hyvä muistutus siitä, että Ruotsissa on muutakin, kuin Tukholma. Itse kävin joskus vuosia sitten ikuisena Pekka Töpöhäntä -fanina Uppsalassa ja yllätyin, miten lähellä Tukholmaa sekin oli ja junia meni jatkuvasti. Eli ihan siis päiväretkiainesta. Nyt ei kyllä ole tullut käytyä Tukholmassakaan pariin vuoteen, mutta joskus on tullut käytyä melko usein ja aika lailla samoja kohteita vaan pyöritellyt listallaan.
Ajattelin kirjoittaa kommentin juuri tämän postauksen perään, koska en ole ihan satavarma, seuraatko aiempien postausten perään tulevia kommentteja.
Kirjoitit jokin aika sitten super osuvan postauksen siitä, kuinka avioerojen taustalla voi olla pohjimmiltaan halu saada huilitaukoa lapsista. Kun lapsista ei kuitenkaan saa ”eroa”, moni pari päätyy eroamaan, saapahan eron edes yhdestä vuorovaikutussuhteesta.
Tämä tuli mieleen, kun kirjoitit tällä viikolla, että uutta vauvaa ei ole tulossa nyt kun kuopus on esikoisen isosisareksi tulon ikäinen, resurssit eivät riittäisi, mutta joskus aina on haikea olo.
Itse olen pyöritellyt mielessäni ajatusta kolmannesta lapsesta hyvinkin tunteellisesti aina silloin tällöin. Olen googlannut satoja kertoja kokemuksia kahdesta vs. kolmesta lapsesta ja pähkäillyt pääni puhki. Olen myös miettinyt, miksi ehdoin tahdoin haluan lisää menoja, lisää univelkaa ja lisää huoliakin, toki myös iloa. Mitä tavoittelen kolmannella lapsella?
Ja nyt luulen keksineeni itselleni sopivan ratkaisun. Olen kaivannutkin vastasyntyneestä sitä symbioosia. Kahdenkeskistä aika kunkin perheenjäsenen kanssa.
5- ja 8-vuotiaiden lasten kanssa tavallinen arka saattaa olla ohivaluvaa ja kiireistä. Ei sellaista symbioottista tuijottelua silmiin.
MUTTA: se voi olla toisin. Vauvakuumeeni loistaa poissaolollaan aina, kun lähden vain yhden lapsen kanssa johonkin. Sukeltamaan snorkkelilla, metsäretkelle, mitä milloinkin. Silloin, kun saa keskittyä yhteen lapseen ihan rauhassa, se sama symbioosi palaa! Jopa 8-vuotiasta voi nuuhkia hiuksia kuivatessa. Ja huomaa, että en välttämättä kaivannut tähän vauvaa, vaan juuri sitä symbioosia.
En tiedä sainko tämän kuvailtua riittävän hyvin, mutta siis pointti oli että ”ero lapsista” -kirjoituksesi oli tosi viisas oivallus, ja uskon, että kahdessa lapsessa on meille monille tarpeeksi – ja siitä saa silti sitä symbioosia vielä pitkään.
-anna
Joo, itsekin selkeästi tarvitsin sellaisen muistutuksen. Vaikka Tukholmasta tykkäänkin, olisi mahtava kokea Ruotsin saaristoa, lappi ja maaseutua jossain ihan eteläisessä Ruotsissa. Ehkä seuraavaksi lähdetään telttojen kanssa Ruotsiin, mistäs sitä tietää 🙂
Kiva kuulla, että tykkäsit, kiitos! Voi joo, olisi hauskaa käydä Uppsalassa! Toivoisin myös joskus pääseväni käymään Gotlannissa, vaikka se taitaakin aika turistipaikka olla. Mutta siellä olisi mukavaa tehdä pyöräretki ja käydä ainakin Peppi Pitkätossun talossa – Peppi kun on mulle se fanituskohde lapsuudesta lähtien.
Niin mahtava kuulla, että kirjoitukseni ovat saaneet ajatuksia liikkeelle 🙂
Niin totta, ehkä se on kaipuuta siihen symbioosiin. Vaikka nyt olenkin maailman onnellisin, että napanuorat alkavat olla jo aika pitkät ja varsinaista vauvakuumetta en pode. Asian lopullisuus vai mietityttää, ja
vastasyntyneet saavat pintaan jonkun alkukantaisen vietin pitää huolta, olla lähellä. Sellaiseen rauhalliseen oleiluun ei tosiaan isompien lasten kanssa oikein ole mahdollisuuksia, kun lapsia on useampi.
Mä olen huomannut myös, miten tärkeää itselleni ja myös lapsille on viettää välillä kahdenkeskistä aikaa, käydä treffeillä. On aikaa keskittyä lapseen, kuunnella ja jutella. On myös huojentavaa huomata, miten leppoisaa meno on, kun on matkassa vain yhden lapsen kanssa. Silloin kykenen olemaan ponnistelematta sellainen äiti, kun tahtoisin.