Jos minulta kysytään, mikä on paras aika vuodesta, se on tämä tässä. Kesä on syvimmillään ennen taittumista syksyyn, ja luonto tulvii ja pullistelee vihreän eri sävyjä. Kaikkialla on pakahduttavan kaunista. Pohjolan satokausi saa vatsan ja mielen hykertelemään onnesta. Niin paljon tuoretta, värikästä ja hyvää ruokaa!

Me saavuimme lasten ja ystäväperheen kanssa nauttimaan tästä kaikesta Pohjanmaalle, vanhempieni luo. Täällä oleillessa luontaisetuihin kuuluu maalaislumon lisäksi mahdollisuus popsia suoraan vanhempieni marja- ja vihannestilan pellosta muun muassa mansikoita, herneitä ja porkkanoita. Tiedän olevani jäävi sanomaan, mutta missään muualla marjat ja vihannekset eivät ole yhtä hyviä kuin täällä, äitini ja isini viljeleminä, pellon laidassa paljain varpain syötynä.

Eräänä iltana laitoimme grillikotaan tulen, poimimme ojanpientareelta kukkakimpun ja katoimme illallispöydän kesätuulessa aaltoilevan viljapellon laitaan. Laitoimme grilliin perinteisiä kasvisherkkuja, mutta myös jotain, mitä emme olleet aikaisemmin koittaneet grillata: porkkanaa.

Idean sain jostain päin sosiaalista mediaa, jossa hiljan näin kuvan naatteineen grillatuista porkkanoista. Sen tarkemmin en lähdettä valitettavasi muista, mutta idea jäi mieleen. Porkkana on lempijuurekseni, ja syön sitä lähes päivittäin läpi vuoden: raakana, keitettynä, paistettuna, höyrytettynä, muussattuna ja raastettuna. Mutta silti en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että tokihan sitä voi myös grillata!

Päädyimme tekemään ystäväni ja keittiöguruni Outin kanssa grillatusta porkkanasta kaksi erilaista versioita. Toiset porkkanat Outi pilkkoi paksuiksi tikuiksi ja marinoi oliiviöljyssä, mustapippurissa, suolassa, hunajassa ja sitruunassa ennen paistoa. Toiset porkkanat laitoimme sellaisenaan tekeytymään hiilloksen päälle, ja vasta tarjoiluvaiheessa ripottelimme päälle suolaa ja sipaisimme kylkeen voita.

Yllätyksekseni kokonaisena naatteineen ja ilman etukäteismaustamista grillatut porkkanat olivat selkeästi parempia ja maukkaampia. Keittiöguruni tiesi kertoa, että se johtuu siitä, että kuivana porkkanoiden pinta paahtuu, ja koko juureksen maku sekä suutuntuma on ihan eri maailmasta kuin öljyn kanssa lotratessa. Pintaan paahtuu sitkeä kuori ja sisuksesta tulee pehmeä ja mehevä.

Sama paahtamiskikka pätee kuulemma myös uunissa kokkailuun, ja uunijuureksia valmistaessa juurekset kannattaisi aina heittää uuniin sellaisinaan paahtumaan ja öljytä sekä maustaa vasta jälkikäteen (tuolla samaisella öljy-mausteseoksella, jolla Outi marinoi toisen satsin porkkanoista). Ja minä olen aina säheltänyt öljyt ja mausteet sekaan jo uuniin! Onni on oma keittiömestari, jonka kanssa ruokaa laittaessa tai jonka ruokia syödessä opin lähes joka kerta jotain uutta.

Sen lisäksi, että tästä edespäin valmistan uunijuurekseni päinvastaisessa järjestyksessä kuin kaikki ne sadat kerrat tähän mennessä, grilliporkkanoista tulee varmasti loppukesän vakigrilliherkku. Kaunista, yksinkertaista ja niin hyvää, just kuten ruuan kuuluukin olla.

Jaa