Suomenlinnassa sääkin on aina vähän yllättävä ja erilainen kuin mantereella. Tällä kertaa tuuli niin että takahampaat kolisivat, ja samalla aurinko paistoi matalaa ja oranssia joulukuun valoaan. Toisella puolella saarta olisi voinut kuvitella olevansa jossain synkässä ja myrskyisessä ulkosaariston pikkusaaressa, ja kulman takana taas näytti siltä kuin olisi pelmahtanut keskelle Humiseva harju -romaanin nummia kirjan kauneimpina päivinä.

Suomenlinna jouluna

Alun perin lähdimme saarelle bongailemaan satumaisten sääilmiöiden sijaan tonttuja. Suomenlinnassa kun voi tänäkin vuonna seurailla saarella asuvien tonttujen puuhia eri puolilla linnoitusta. Meidän viime vuoden tonttujahdista juttua täällä – jestas miten paljon molemmat lapset ovat kasvaneet vain vuodessa! Omatoimisen linnoitustonttureitin kartan voi noutaa Rantakasarmin matkailuneuvonnasta ilmaiseksi. Tänä vuonna olisi näemmä tarjolla myös opastettuja kierroksia linnoitustonttu Kaarlen johdolla.

Lapsista reitissä hauskinta oli tonttujen etsiminen, kun välillä oikeaa paikkaa ja ikkunaa piti tovin kartan kanssa hakea. Itse ihailin niitä tarkasti tehtyjä minikokoisia tilpehöörejä, joita tontuilla oli ympärillään kertomassa kunkin tontun ominaispiirteistä. Etenkin kuopus arvosti kovasti myös tonttureittiläisiä varten järjestettyjä korokkeita ja rappusia, joilla sai kiipeillä. Hanhenkakatkin luultavasti ansaitsisivat erikoismaininnan yksivuotiaan Parhaat palat Suomenlinnassa -listalla.

Kierroksen päätteeksi oltiin huomaamatta kävelty hyvä lenkki, ja koko sakilla posket olivat punaisenaan ulkoilusta ja tuulen puhureista. Ennen lauttamatkaa olikin hyvä käydä tankkaamassa vähän lämmintä glögiä kahvilassa. Kuten syksyllä ounastelinkin, Suomenlinna taitaa tosiaan olla parhaimmillaan juuri tällaisenään, hiljaisena ja vähän rujonakin turistisesongin ulkopuolella.