Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Piparkakun tuoksuiset terveiset viikkojen takaa! Viime vuoden arkikuvaprojekti laahaa julkaisuissa vasta joulukuun alussa – sen siitä saa, kun nykyään pitää lomansa ja sairaanakin ymmärtää irrottaa otteensa työpöydästä. Mutta nyt siis joulukuun tunnelmiin eräässä perheessä vuonna 2021.

Meille on perheen kanssa hivenen vahingossa syntynyt perinteeksi tehdä jouluksi pieni piparkakkukylä. Tämä oli nyt muistaakseni neljäs joulu, kun piparinen kyläkeskittymä rakentui ruokailutilan vitriinikaapin päälle. Lapset alkavatkin nykyisellään jo hyvissä ajoin marraskuussa kysellä, että eikös piparkakkutalot voisi jo rakentaa.

Yhä edelleen piparkakkutaloihin liittyy myös pieni ripaus jouluntaikaa: me aikuiset kun annoimme joskus aikoinaan lapsien mielikuvituksen pureksittavaksi ajatuksen siitä, että mistäs tietää, jos piparkakkutaloihin muuttaa asumaan pieniä tonttuja. Ehkäpä juuri ne tontut, jotka myös jonain iltana marraskuun lopussa tuovat ulko-oveen kiinnitettyyn joulukalenteriin rapisevat pussukat. Emme väittäneet mitään, olimme itse enemmänkin epäileväisiä näiden pohdintojen ääressä, mutta lasten mielikuvitus ja halu uskoa jouluntaikaan hoiteli loput.

Yritetään siis edelleen pitää piparkakkutalkoot hyvissä ajoin marraskuussa, jotta saadaan pienille tontuille muuttovalmiit tuvat ennen kuin odotettavissa on joulukalenterin pussukkatoimitus.

Piparkakkutalokylän rakentamiseen saa varata kokonaisen viikonlopun. Tai enemmän, sillä rakennushommissa on tapana tulla yllätyksiä aikatauluihin, joten joskus työmaalla ei tapahdu mitään moneen päivään ja makeita harjakaisia päästään viettämään suunniteltua myöhemmin. Yksi päivä menee talopaketin osien valmistamiseen – siitäkin huolimatta, että käytetään valmistaikinaa. Sitten tulee pääpäivä, eli koristelupäivä:

Pöytään kannetaan monen väristä sokeripikeeriä, strösseleitä, nonparelleja ja karkkeja. Kaikki neljä saavat työn alle oman tupansa ja sitten glögiä hörpäten hommiin! Yleensä käy niin, että lopulta pöydässä piperretään enää minä ja puoliso, mutta silti tahdotaan tehdä just ne neljä taloa; jokaiselle oma, joista muodostuu kokonaisuus.

Koristeluhommien jälkeen seuraa rasittavin osuus, pystytys. Polttavan kuumasta sokerista palovammoja saaneena käytetään suosiolla elintarvikeliimaa, jossa pienen pienet ja vänkyrät talopakettiosaset yritetään saada kokoon. Onneksi pikeerillä voi paikata sen, mikä ei ole jiirissä.

Kuivuneet talot nostetaan varovasti vitriinikaapin päälle. Pihalle laitetaan pienet puiset tontut, ja tupiin sisälle sujautetaan led-tuikut. Piparkakkujen tuoksu leijuu koko kodissa, ja minä pysähdyn aina ohi kulkiessa jouluasetelmamme äärelle hymyillen, iloa ja epämääräistä haikeutta suupielessä.

Kun sitten joulukuun loppupuolella joulukalenterin pussukat on avattu ja pienet tontut ovat lähteneet joulutuvistaan, piparkakkutalot tuhotaan. Tämän vastuun lapset ovat ottaneet mielissään vastaan. Sen verran hommaa neljän piparkakkutalon purkutöissä on, että yleensä talkoisiin on kutsuttu myös pöydänympärystän täydeltä lasten kavereita.