Tänään alkoi Vaatevallankumous-viikko. Varsinainen päivä on tulevana sunnuntaina, bangladeshilaisen Rana Plaza -ompelutehtaan romahduksen vuosipäivänä. Mä osallistuin kampanjaan avaamalla vaatekaappini kertakäyttökulttuuria vastaan kapinoivalle Outi Pakariselle, jolla on oma Kude Design -vaatemerkki ja joka pitää vaatevalmennuksia.
Tapasin Outin kaksi kertaa. Ensimmäisellä parin tunnin tapaamisella kävimme läpi tyylini ja pukeutumiseni punaista lankaa. Toisella kerralla Outi tuli meille kotiin kylään, ja neljän tunnin aikana kävimme yhdessä läpi koko vaatekaappini. Vaatevalmennuksen pointtina on, että valmennettava saisi oivalluksia omasta tyylistään ja näkee vaatekaappinsa uusin silmin.
Outi kertoi, että monesti vaatevalmennukseen hakeudutaan, kun vaatekaappi tuntuu pursuilevan vaatteita, mutta silti joka aamu päätyy tuskailemaan, ettei ole mitään päälle laitettavaa. Monesti apua kaivataan myös elämänmurroksissa, kuten työpaikan vaihtamisen yhteydessä tai painonpudotuksen jälkeen. Kun vaatekaappi on kunnossa ja oma tyyli hallussa, säästää aikaa, rahaa, hermoja ja myös ympäristöä.
Ennen valmennusta odotin innolla vinkkejä ekologisemman ja eettisemmän vaatekaapin koostamiseen, ja kerroinkin saamistani vinkeistä ja oivalluksista aikaisemmassa postauksessa. Tyylipuolella en sen sijaan odottanut saavani suuria ahaa-elämyksiä. Mä olen sinut vaatekaappini ja rönsyilevän tyylini kanssa. Ainoa etukäteen miettimäni ongelma oli nykyinen elämäntilanne, joka välillä haastaa vaatekaapilla: miten yhdistää työminä ja (imettävä) perheenäiti.
Mutta kummastipa vain oman tyylinsä näkee selkeämmin, kun sitä joutuu ihan pakon kanssa pohtimaan. Aluksi lähdimme keskustellen etsimään oman tyylini pääsanaa, johon sitten voi yhdistää useampia mausteita. Yleensä suomalainen on kuulemma klassinen, johon yhdistyy mausteeksi vaikkapa sporttinen, eurooppalainen, veistoksellinen tai vaikka rock. Itsestäni tuntui ihan mahdottomalta löytää yhtä pääsanaa, sillä tykkään niin moninaisesta tyylistä.
Lopulta monien tyylikuvausten joukosta alkoi hahmottua neljä sanaa: klassinen, urbaani, juureva ja boheemi. Kun vielä viilattiin, tyylini pääsanaksi valikoitui lopulta urbaani, jonka sisälle kuuluu myös graafisuus. Maustesanana on juureva, jonka sisälle taasen kuuluu myös vintage. Tyylisanojen taika pätee siihen, että kun on hankkimassa vaatetta, asustetta tai kenkäparia, niiden pitäisi mätsätä tyylisanojen kanssa. Silloin ei tule tehtyä virheostoksia, vaan vaatehankintoja, jotka sopivat omaan tyyliin ja jo olemassa olevaan vaatekaappiin. Näin vaate pääsee ahkeraan käyttöön.
Seuraavaksi kävimme läpi kroppani mallia. Mä olen aina pitänyt itseäni laatikkomallisena ja tasapaksuna, mutta Outin mittanauha kertoi muuta. Kuulemma rinnanympärys ja lantionympärys ovat melko samoissa luvuissa keskenään ja vyötärö taas kapoisempi. Se tekee kulkaa musta hivenen tiimalasimallisen. Enpä olis ikinä uskonut tällä vatsaröllykällä! Outi kuitenkin muistuttaa, että vartalomallien pohtiminen on aina vähän ristiriitaista puuhaa, sillä eihän ihminen voi olla vääränmallinen.
Kropan mittailun jälkeen lähdettiin tutkimaan mulle ominaisia sävyjä. Hiusten sekä ihon perusteella mä olen väriperheeltäni voimakas ja lämmin, ja mulle sopivat murretut sekä lämpimät syksyn sävyt. Sellaisten pariin mä olen hakeutunutkin, vaikka toisaalta tykkään myös puuterisävyistä. Sävyoppejakaan Outi ei suosittele ottamaan niin vakavasti, vaan miettimään niitä lisäymmärryksenä siihen, miksi vaikkapa poltetun oranssi näyttää päälläni paremmalta kuin viileä lavanteli.
Vaatekaappini on Outin mukaan kokonaisuudessaan tasapainoinen, mistä olen samaa mieltä. Hän kuitenkin huomasi, että mulla ei ole juurikaan t-paitoja ja toppeja. Syy siihen on se, että olen kuluneeen viiden vuoden periodin ajan ollut koko ajan joko raskaana tai imettänyt. Nuhjuisiksi tehokäyttämäni topit ja t-paidat ovatkin siis olleet joko vatsalle reilusti kasvunvaraa antavia tai rintavarustuksen helposti paljastavia. Sain Outilta yllätyksekseni kehotuksen miettiä laadukkaan tummansinisen ja kauniisti laskeutuvan t-paidan hankintaa. Sillä saisin useamman vähemmällä käytöllä olevan vaatteeni paremmin mukaan pukeutumiseen.
Toinen puute on klassiset farkut. Mulla on kyllä farkkuja, mutta ne ovat kaikki vähän liian rentoja ja teinejä. Olen itsekin huomannut kaipaavani tyylikkäitä ja palaverikelpoisia farkkuja tai ihan jopa mustia housuja. Risoissa housuissa kulkeva farkkulikkakin näköjään aikuistuu joskus.
Outi vinkkasi, että tällaiselle kirahvikokoiselle istuvia housuja voisi löytyä ruotsalaisilta merkeiltä. Mun ongelma kun on se, että täydellisiä farkkuja ei vain ole tähän mennessä ollut olemassa. Korkeat vyötäröt jäävät juuri navan alapuolelle tursottaen vatsan vyötärökaitaleen yli. Pituus jää lyhyeksi tai vaihtoehtoisesti vyötärö on liian löysä ja peppuun jää kangasta pussittamaan. Outi suositteli tutkimaan etenkin Filippa K:n valikoimaa, sillä mun vartalotyypille todennäköisesti sopivien vaatteiden lisäksi he tekevät pioneerityötä ekologisuuden ja eettisyyden kanssa.
Täydellisesti istuvien housujen metsästykseen Outi suositteli myös suomalaista Your Face -merkkiä, jolla on kattava housumallisto. Erityismaininnan sai niinikään suomalainen Voglia, jolla on otettu hyvin huomioon erimalliset vartalotyypit. Outi kehotti tsekkaamaan myös Very Nice ja Lee Cooper -farkut, jotka nekin ovat suomalaisen yrityksen merkkejä. Samaten Flashin housumallisto saattaisi olla tällaiselle kilometrisäärelle kiinnostava. Järjestään merkkejä, joita mä olen ennen tätä pitänyt liian mummoina omaan tyyliini!
Samalla kun Outi kävi läpi vaatekaappiani, hän nosteli sivuun vaatteita, jotka tarvitsevat lisätoimia. Viime viikot ovatkin kuluneet huoltaessa vaatteita. Kävin viemässä muutamat vaatteet ompelijalle korjattavaksi ja muokattavaksi. Nukkaisia villavaatteita olen käynyt läpi yksi vaate kerrallaan nukkaleikkurin kanssa. Muutama harmaaksi kulunut musta vaate odottaa, että värjään ne uuteen kukoistukseen mustan pesukonevärin kanssa. Olen myös yrittänyt kiinnittää paremmin huomiota siihen, tarvitseeko vaate pestä, vai riittääkö pelkkä tuuletus. Ja mikä ihmeellisintä, välillä olen myös löytänyt aikaa silittää vaatteita.
Outin vierailun jälkeen mä olen osannut katsoa vaatekaappiani vähän eri kantilta. Muinoin häitä varten hätäpäissään ostamani jakku on päässyt ulkoilemaan useasti, kun Outi etsi vaatekaapistani sille sopivia kavereita. Ja mä jo meinasin myydä tuon poloisen jakun! Paitamekkojani olen Outin vinkkaamana käyttänyt myös auki takkityyliin. Mulla on kahdet farkuista leikkaamani farkkushortsit, joiden kanssa vähän pähkin, ovatko ne jo liian teinit tällaiselle kolmekymppisille appelsiinireidelle. Outi vinkkasi testaamaan niitäkin auki olevan paitamekon kanssa, jolloin niistä heti häviää se hitusen liikaa ihoa paljastava elementti. Nerokasta!
Muistathan, että sinäkin voit osallistua Vaatevallankumoukseen pukemalla vaatteen päällesi nurinpäin, ottamalla itsestäsi kuvan ja jakamassa sen jollain somekanavalla hastageilla #whomademyclothes ja #vaatevallankumous. Lähetä kuvasi myös vaatteen valmistajalle ja kysy, kuka vaatteen on tehnyt. Vaatevallankumoukseen sivuilta sekä Facebookista löytyvät tarkemmat tiedot sekä Vaatevallankumoukseen liittyvät tapahtumat.
Katsoin toiseksi viimeistä kuvaa kännykällä ja luulin ensiksi, että siinä on tyttösi! Ihan samalta näytätte 🙂
Pukeutumisasiat on vähän hankalia. Olen 35 vuotias äitee, 156 cm, kengänkoko 34, eli juuri toista laitaa pituuden suhteen kuin sinä. Mä en osaa kantaa itseäni vieläkään ylpeydellä ja olen aika pihalla oman tyylini suhteen. Jotain klassista sportilla lisättynä, ehkä. Liikaa sinistä väriä. Olisi mielenkiintoista kuulla tuollaisen ammattilaisen (eikä vaan jonkun vaatekaupan myyjän) mietteitä mm. vartalosta ja mittasuhteista, sopivista väreistä ja ekologisuudesta.
Varustelekan valikoimiinhan on nyt tulleet ne naisten farkut, joista olen kuullut paljon hyvää. Perus siniset, ei mitään kulutuspesuja, normikorkuinen vyötärö ja mikä parasta, pituudessa tuumia 36″ asti. Itse ajattelin honkkelina perusfarkkuja etsivänä kokeilla nitä seuraavaksi. Tällä hetkellä monet koot näyttivät olevan lopussa, mutta eiköhän niitä pian tule lisää.
Mielestäni tyylisi on hauska, iloinen ja sopivasti aikuinen. Etkä näköjään ole saanut traumoja 501 leviksistä! Minä jätän ne ihan suosiolla sinne yhdeksänkymmenluvulle! Ala-asteen hiihtotraumasta sentään olen päässyt jo aikaa sitten yli.
Kuvia katsoessani pistin merkille, että käytätkö ollenkaan hameita, sellaisia polvipituisia tai vähän alle? Sen mittaisia mekkoja käytät useinkin. Onko tämä tietoinen valinta vai ihan sattumaa?
Voisitko vielä kirjoittaa erikseen postauksen suosimistasi vaatemerkeistä, varsinkin niistä kotimaisista vähemmän tunnetuista? Itseä kiinnostaisi kovasti, kun hyvälaatuiset vaatteet on niin hakusessa.
Hihi, ihana jos ollaan tyttären kanssa samiksia 🙂
Tyylijutut ovat tosiaan hankalia – ja niin mielenkiintoisia! Ja just nämä kokoerot, ja sitten mulle ja sulle tehdään kuitenkin samanlaisia vaatteita. Ei ihme, että esimerkiksi housujen kanssa on ihan mahdotonta löytää täydellisiä.
Mä luulin olevani ihan sinut vaatekaappini kanssa, mutta silti vaatevalmentajan ratsaus toi ihan uutta ajatusta ja kulmaa pukeutumiseen ja siihen miten ylipäätään mietin tyyliäni ja vaatekaappiani.
No nyt! Vaikuttaa ihan törkeen hyvältä! Ja nuo Lekan esittelytekstit, gotta love! Mustakin tuntuu, että jahka ehdin mittailla kroppaa ja verrata Lekan taulukoihin, mäkin laitan tilauksen vetämään. Jos eivät istu, palautan. Iso kiitos vinkistä!
Levis 501 -traumat on tosiaan selätetty :DD Ja onneksi hiihtotraumat myös.
Hyvä havainto, että en juuri käytä hameita. Mulla on kolme hametta, mutta ne ovat kaikki kesäisiä. Mielelläni hameita käyttäisin, mutta niiden kanssa on sama ongelma kuin housujen; hyvin istuvia tuntuu olevan mahdoton löytää. Mulla oli ennen lapsia yksi kirpparilta ostettu nahkainen kynähame. Se oli TÄYDELLINEN. Mutta se ei vain yksinkertaisesti sovi nykyiselle kropalle. Mä kun sain äitiydyttyäni lantion 😀 Mekot on siksi iisejä, että niiden istuvuus lantiolta ja vyötäröltä ei ole niin milleistä kiinni.
Ja kiitos postaustoiveesta. Mun vaatekaappi nojaa oikeastaan kahteen: kirppislöytöihin ja Marimekkoon. Kotimaisia (edes jollain osin) merkkejä tässä postauksessa näkyvissä asukokonaisuuksissa on VAI-KO, IvanaHelsinki, Juhani Mutka, Muhoksen Villa, Poola Kataryna, Töysän Kenkätehdas, Nurmi Clothing, Makia ja Uhana Design. Niin no oho, onhan noita merkkejä näemmä! Että ehkä vaatekaappia pemistämällä postauksen saisikin aikaiseksi 🙂
Minulla on vähän ennakkoluuloja sen suhteen että tuollaiset tyyliopastajat olisivat oikeasti hyödyllisiä. Tiedän olevani outolintu kun en harrasta edes kampaajalla käyntiä. Viimeksi kävin kampaajalla kun minulle tehtiin hääkampaus. Sitä ennen edellisestä käynnistä oli vuosia. Enkä kerro tätä nyt siksi että yrittäisin käännyttää ketään tai esiintyä parempana kuin muut. Kunhan tässä samalla taivastelen ja ihmettelen sitä mistä moinen ajatus on omaan päähäni iskostunut.
Minullekin olisi varmaan oikeasti hyötyä jos joku katsoisi läpi kaappini, kertoisi minkä mallisia ja millaisia vaatteita tällaisen sopivasti tietyistä paikoiosta pyöristyneen paatintapin ylle saisi istumaan kauniisti. Minä jos kuka varmaan kaipaisi neuvoja, mutta sitten iskee se asenne että hemmetti minä halua maksaa siitä että joku kertoo minulle miten minun tulisi pukeutua ja kuka edes päättää mikä sopii ja mikä ei. Ehkä tämä asenne on lähtöisin joidenkin vuosien takaisista tyyliohjelmista missä otettiin ihminen joka mukamas pukeutui huonosti ja väärin ja hänet vähän puolipakolla opetettiin pukeutumaan eri tavalla. Näissä ohjelmissa kun minusta tuntui monesti että ne ihmiset olivat niin paljon aidompia ja omalla tavallaan kauniimpia ennen muodonmuutosta. Kyse on omasta asenteestani jota kummastelen, ei yrityksestä mollata tai vähätellä kenenkään muun ajatusmallia.
Näitä sinun kuvia kun katselee niin yleisesti minusta on hauska bongailla mitä sinulla on kuvissa päällä. Siellä on hauskoja ja värikkäitä vaatekappaleita. On paljon sellaisia jotka voisin itsekin pukea päälle tai toivoisin voivani jos olisin vähän eri mallinen, mutta on paljon myös sellaisia joita en oikeastaan ikinä pukisi päälleni ellei ole pakko. Eikä kyse ole siitä että kyseinen vaate tai tyyli olisi oikeasti huono, vaan se ei vaan istu minun makuun.
Se mihin ihan vakavastiottaen tarvitsisin apua olisi siisti arkipukeutuminen. minulla on arkivaatteita ja sitten on juhlavaatteita, mutta sellaisia ns. virkavaatteita tai toimistovaatteita en juurikaan omista. Enkä ole koskaan omistanutkaan. Se on aika usein ajanut minut pulaan. Tiedän että syy tällaisten vaatteiden puuttumiseen on ajatukseni siitä että ne ovat epämukavia päällä. En tahdo puristavia farkkuja vaan rentoja kollareita tai reisitaskuhousuja, en tahdo jäykän näköisiä ja/tai tuntuisia kauluspaitoja, vaan pehmeitä ja mukavia. Talvella tarvitsen lämmintä päälle ja kesällä kulkisin mieluusti pelkässä mekossa. Kenkäostoksia inhoan ja olen kenkien suhteen todella ronkeli. Tyylillisesti tykkään raskaista vaelluskengistä ja maihareista, mutta käytännössä ne ovat liian raskaita ja jäykkiä ja lompsinkin välikaudet paljasjalkakengillä ja talvet kuomilla. Kesällä käytän kenkiä vain pakon edessä.
Nyt vasta oikeastaan huomaan että minulla on jonkinlainen asenneongelma kaikkea vaatetta kohtaan. Enkä nyt tarkoita että tahtoisin lompsia alasti vaan jotenkin väkisin tahdon taistella muotivirtauksia vastaan riippumatta siitä pitäisinkö siitä muuten vai enkö. Jotenkin annan liioitellun paljon arvoa sellaisille asioille kuin luonnollisuus ja mukavuus ja vieroksun hirmuisesti vaatteita jotka tuntuvat olevan olemassa vain ulkonäön vuoksi. Jos ymmärrätte yhtään mitä haen takaa. Esim. kengissä kaipaan puhtaasti käytännöllisyyttä ja tahdon että kenkä antaa jalalle tilaa liikkua kuten se on tarkoitettu liikkumaan ja jalanlihaksille mahdollisuuden oikeasti tehdä töitä eikä niin että ne on keinotekoisesti tuettu tiettyyn asentoon joka usein on jalalle luonnonvastainen. Tai joku talvitakki joka on niin lyhyt että kyykistyessä selkä tulee paljaaksi. Mitä hyötyä sellaisesta oikeasti on?
Olen ihan positiivisella ja avoimella asenteella kuitenkin kertomassa ajatuksiani. Tiedän että valtaosa on kanssani eri mieltä ja ymmärrän heidän kantansa myös. Siitä en ole varma mistä oma kantani juontaa, mutta hankaluuksia se aina välillä aiheuttaa kun pitäisikin pukeutua jonkun normin mukaan. Esim. työhaastatteluihin tai joihinkin vähän parempiin ravintoloihin.
Tuskin olisin minäkään tähän lähtenyt mukaan. ellei olisi Vaatevallankumouksen tiimoilta pyydetty. Koska ajattelin, että akuuttia tarvetta ei ole. Mutta kivasti tuli idiksiä ja ahaa-elämyksiä etenkin sinne ekologisuuden ja eettisyyden suuntaan, ja toivon, että lukijatkin saivat tästä mietittävää omaan tyyliinsä ja vaatekaappiinsa 🙂
On muuten totta, että ne telkkarin stailausohjelmat ovat pilanneet tällaisten vaatevalmennuksien mainetta. Että hyi kun ruma oot, nyt laitetaan koko tyyppi uusiksi! Kun Outinkin vaatevalmennuksessa ajatuksena on juurikin OMAN tyylin selkeytyminen ja jo olemassa olevan vaatekaapin parempi haltuunotto.
Mulla itselläni on onnekseni sellainen ala työssäni, että pukeutuminen saa olla rentoa. Siksi mullakaan ei ole mitään varsinaisia työvaatteita. Mutta jännä, miten olen alkanut kaivata tyylikkäitä ja eleettömiä farkkuja – tai jopa niitä mustia housuja! 😀
Sitähän nekin ohjelmat toitottavat että etsitään sinulle oma tyyli. Ero on vaan siinä että siellä ei lähdetä niinkään ihmisen omien vaatteiden pohjalta vaan katsotaan vain vähän millaisia vaatteita tämä suostuu päälleen pukemaan ja sitten koitetaan saada hänet etsimään stylistille mieleisiä vaatteita. Ehkä jonkun tällaisen ”oikean” konsulti pitäisi tehdä oma ohjelmansa 😉
Minun työssäni vaatteiden pitää olla nimenomaan sellaisia että niissä voi kontata, kieriä ja uskaltaa myös tarvittaessa sotkea itsensä. Eli työvaatteistakaan ei löydy sellaisia perus ravintolailtaan sopivia vaatteita.
Konkreettisia ongelmatilanteita oli esimerkki häämatkalta. meille oli varattu pöytä hienosta ravintolasta, mutta jouduimme perumaan sen, koska koko kaupungista ei löytynyt kenkiä joilla olisin sekä päässyt ravintolaan sisään että suostunut käyttämään joskus uudestaankin. Varsinkin kun kyseisessä maassa naisten kengänkoko alkoi sieltä reilun kokoisesta 37 ja oma jalkani on 36.
Juhlavaatteeksi ostin aikoinaan kansallispuvun, koska se käy kaikkii juhliin ja tilaisuuksiin hautajaisia lukuunottamatta. Nyttemmin minulla on myös hääpuku jonka eri osia käytän joskus juhlatilaisuuksissa. Esim. häämekon päälle lyhythihainen pellavamekko tai hääpuvun liivi eri paidan kanssa. Mutta nämä ovat yleensä liian juhlavia sellaiseen mitä kutsun siistiksi arkipukeutumiseksi/kaupunkivaatteiksi/virkavaatteiksi.
Mutta niin se ihmisen maku muuttuu. Joitakin vuosia sitten en olisi voinut kuvitella pitäväni yleisesti mekkoja ja nyt rakastan niitä.
Kansallispuvut ovat i h a n i a ! Tulevana lauantaina on blogigaala, ja vähän olen miettinyt, josko voisin sinne pukea äidin vanhan kansallispuvun. Eikö se ihan etikettiin menisi? Olisipa siinä upea juhla-asu!
Hyvinkin sopisi 🙂
Kansallispukukeskus kertoo pukujen käytöstä seuraavaa
”Kansallispukujen käyttö
Kansallispuku sopii kaikkiin juhlatilaisuuksiin:
juhlapukuna perhe-, koulu-, kotiseutu- ja perinnejuhlissa, vuotuisjuhlissa kuten jouluna ja juhannuksena sekä erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen juhlavissa tapahtumissa, joissa kansallispuku voi olla myös tarjoilijoiden asuna,
kirkkotilaisuuksissa, mm. kirkollisissa juhlissa, häissä ja joskus myös hautajaisissa,
ylioppilasjuhlan pukuna ja vihkipukuna,
esiintymisasuna mm. kansantanssi- ja pelimanniryhmillä sekä kuoroilla.
Tärkeää on, että kansallispuku on kokonaisuus siihen kuuluvine päähineineen, sukkineen, kenkineen ja koruineen.”
Tosin jostain muualta luin että enää nykyään ei ole niin tarkkaa että puvun osia käytetään yhtenä kokonaisuutena, kunhan niitä käytetään asua kunnioittaen ja muut asusteet ovat asianmukaiset. Itse käytin esimerkiksi joskus kansallispuvun liiviä häämekon päällä.
Tuolla blogikirjoitus kansallispuvun käytöstä http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2014/05/missa-kansallispukua-saa-kayttaa.html
Mä mietin tosissani, josko pukisin kansallispuvun, mutta päädyin nyt tällä kertaa ihan perusmekkoon. Mutta arvelin, että tällä kertaa voi mennä niin bailaukseksi, että jätetään kansallispuku vähemmän drinksuisiin juhliin 🙂