Tänään alkoi Vaatevallankumous-viikko. Varsinainen päivä on tulevana sunnuntaina, bangladeshilaisen Rana Plaza -ompelutehtaan romahduksen vuosipäivänä. Mä osallistuin kampanjaan avaamalla vaatekaappini kertakäyttökulttuuria vastaan kapinoivalle Outi Pakariselle, jolla on oma Kude Design -vaatemerkki ja joka pitää vaatevalmennuksia.

Tapasin Outin kaksi kertaa. Ensimmäisellä parin tunnin tapaamisella kävimme läpi tyylini ja pukeutumiseni punaista lankaa. Toisella kerralla Outi tuli meille kotiin kylään, ja neljän tunnin aikana kävimme yhdessä läpi koko vaatekaappini. Vaatevalmennuksen pointtina on, että valmennettava saisi oivalluksia omasta tyylistään ja näkee vaatekaappinsa uusin silmin.

Outi kertoi, että monesti vaatevalmennukseen hakeudutaan, kun vaatekaappi tuntuu pursuilevan vaatteita, mutta silti joka aamu päätyy tuskailemaan, ettei ole mitään päälle laitettavaa. Monesti apua kaivataan myös elämänmurroksissa, kuten työpaikan vaihtamisen yhteydessä tai painonpudotuksen jälkeen. Kun vaatekaappi on kunnossa ja oma tyyli hallussa, säästää aikaa, rahaa, hermoja ja myös ympäristöä.

Ennen valmennusta odotin innolla vinkkejä ekologisemman ja eettisemmän vaatekaapin koostamiseen, ja kerroinkin saamistani vinkeistä ja oivalluksista aikaisemmassa postauksessa. Tyylipuolella en sen sijaan odottanut saavani suuria ahaa-elämyksiä. Mä olen sinut vaatekaappini ja rönsyilevän tyylini kanssa. Ainoa etukäteen miettimäni ongelma oli nykyinen elämäntilanne, joka välillä haastaa vaatekaapilla: miten yhdistää työminä ja (imettävä) perheenäiti.

Mutta kummastipa vain oman tyylinsä näkee selkeämmin, kun sitä joutuu ihan pakon kanssa pohtimaan. Aluksi lähdimme keskustellen etsimään oman tyylini pääsanaa, johon sitten voi yhdistää useampia mausteita. Yleensä suomalainen on kuulemma klassinen, johon yhdistyy mausteeksi vaikkapa sporttinen, eurooppalainen, veistoksellinen tai vaikka rock. Itsestäni tuntui ihan mahdottomalta löytää yhtä pääsanaa, sillä tykkään niin moninaisesta tyylistä.

Lopulta monien tyylikuvausten joukosta alkoi hahmottua neljä sanaa: klassinen, urbaani, juureva ja boheemi. Kun vielä viilattiin, tyylini pääsanaksi valikoitui lopulta urbaani, jonka sisälle kuuluu myös graafisuus. Maustesanana on juureva, jonka sisälle taasen kuuluu myös vintage. Tyylisanojen taika pätee siihen, että kun on hankkimassa vaatetta, asustetta tai kenkäparia, niiden pitäisi mätsätä tyylisanojen kanssa. Silloin ei tule tehtyä virheostoksia, vaan vaatehankintoja, jotka sopivat omaan tyyliin ja jo olemassa olevaan vaatekaappiin. Näin vaate pääsee ahkeraan käyttöön.

Seuraavaksi kävimme läpi kroppani mallia. Mä olen aina pitänyt itseäni laatikkomallisena ja tasapaksuna, mutta Outin mittanauha kertoi muuta. Kuulemma rinnanympärys ja lantionympärys ovat melko samoissa luvuissa keskenään ja vyötärö taas kapoisempi. Se tekee kulkaa musta hivenen tiimalasimallisen. Enpä olis ikinä uskonut tällä vatsaröllykällä! Outi kuitenkin muistuttaa, että vartalomallien pohtiminen on aina vähän ristiriitaista puuhaa, sillä eihän ihminen voi olla vääränmallinen.

Kropan mittailun jälkeen lähdettiin tutkimaan mulle ominaisia sävyjä. Hiusten sekä ihon perusteella mä olen väriperheeltäni voimakas ja lämmin, ja mulle sopivat murretut sekä lämpimät syksyn sävyt. Sellaisten pariin mä olen hakeutunutkin, vaikka toisaalta tykkään myös puuterisävyistä. Sävyoppejakaan Outi ei suosittele ottamaan niin vakavasti, vaan miettimään niitä lisäymmärryksenä siihen, miksi vaikkapa poltetun oranssi näyttää päälläni paremmalta kuin viileä lavanteli.

Vaatekaappini on Outin mukaan kokonaisuudessaan tasapainoinen, mistä olen samaa mieltä. Hän kuitenkin huomasi, että mulla ei ole juurikaan t-paitoja ja toppeja. Syy siihen on se, että olen kuluneeen viiden vuoden periodin ajan ollut koko ajan joko raskaana tai imettänyt. Nuhjuisiksi tehokäyttämäni topit ja t-paidat ovatkin siis olleet joko vatsalle reilusti kasvunvaraa antavia tai rintavarustuksen helposti paljastavia. Sain Outilta yllätyksekseni kehotuksen miettiä laadukkaan tummansinisen ja kauniisti laskeutuvan t-paidan hankintaa. Sillä saisin useamman vähemmällä käytöllä olevan vaatteeni paremmin mukaan pukeutumiseen.

Toinen puute on klassiset farkut. Mulla on kyllä farkkuja, mutta ne ovat kaikki vähän liian rentoja ja teinejä. Olen itsekin huomannut kaipaavani tyylikkäitä ja palaverikelpoisia farkkuja tai ihan jopa mustia housuja. Risoissa housuissa kulkeva farkkulikkakin näköjään aikuistuu joskus.

Outi vinkkasi, että tällaiselle kirahvikokoiselle istuvia housuja voisi löytyä ruotsalaisilta merkeiltä. Mun ongelma kun on se, että täydellisiä farkkuja ei vain ole tähän mennessä ollut olemassa. Korkeat vyötäröt jäävät juuri navan alapuolelle tursottaen vatsan vyötärökaitaleen yli. Pituus jää lyhyeksi tai vaihtoehtoisesti vyötärö on liian löysä ja peppuun jää kangasta pussittamaan. Outi suositteli tutkimaan etenkin Filippa K:n valikoimaa, sillä mun vartalotyypille todennäköisesti sopivien vaatteiden lisäksi he tekevät pioneerityötä ekologisuuden ja eettisyyden kanssa.

Täydellisesti istuvien housujen metsästykseen Outi suositteli myös suomalaista Your Face -merkkiä, jolla on kattava housumallisto. Erityismaininnan sai niinikään suomalainen Voglia, jolla on otettu hyvin huomioon erimalliset vartalotyypit. Outi kehotti tsekkaamaan myös Very Nice ja Lee Cooper -farkut, jotka nekin ovat suomalaisen yrityksen merkkejä. Samaten Flashin housumallisto saattaisi olla tällaiselle kilometrisäärelle kiinnostava. Järjestään merkkejä, joita mä olen ennen tätä pitänyt liian mummoina omaan tyyliini!

Samalla kun Outi kävi läpi vaatekaappiani, hän nosteli sivuun vaatteita, jotka tarvitsevat lisätoimia. Viime viikot ovatkin kuluneet huoltaessa vaatteita. Kävin viemässä muutamat vaatteet ompelijalle korjattavaksi ja muokattavaksi. Nukkaisia villavaatteita olen käynyt läpi yksi vaate kerrallaan nukkaleikkurin kanssa. Muutama harmaaksi kulunut musta vaate odottaa, että värjään ne uuteen kukoistukseen mustan pesukonevärin kanssa. Olen myös yrittänyt kiinnittää paremmin huomiota siihen, tarvitseeko vaate pestä, vai riittääkö pelkkä tuuletus. Ja mikä ihmeellisintä, välillä olen myös löytänyt aikaa silittää vaatteita.

Outin vierailun jälkeen mä olen osannut katsoa vaatekaappiani vähän eri kantilta. Muinoin häitä varten hätäpäissään ostamani jakku on päässyt ulkoilemaan useasti, kun Outi etsi vaatekaapistani sille sopivia kavereita. Ja mä jo meinasin myydä tuon poloisen jakun! Paitamekkojani olen Outin vinkkaamana käyttänyt myös auki takkityyliin. Mulla on kahdet farkuista leikkaamani farkkushortsit, joiden kanssa vähän pähkin, ovatko ne jo liian teinit tällaiselle kolmekymppisille appelsiinireidelle. Outi vinkkasi testaamaan niitäkin auki olevan paitamekon kanssa, jolloin niistä heti häviää se hitusen liikaa ihoa paljastava elementti. Nerokasta!

Muistathan, että sinäkin voit osallistua Vaatevallankumoukseen pukemalla vaatteen päällesi nurinpäin, ottamalla itsestäsi kuvan ja jakamassa sen jollain somekanavalla hastageilla #whomademyclothes ja #vaatevallankumous. Lähetä kuvasi myös vaatteen valmistajalle ja kysy, kuka vaatteen on tehnyt. Vaatevallankumoukseen sivuilta sekä Facebookista löytyvät tarkemmat tiedot sekä Vaatevallankumoukseen liittyvät tapahtumat.

Jaa: