
Kaipuuni nahkaiseen kamerahihnaan juontaa juurensa lapsuuteeni. Paappani oli innokas valokuvaaja, joka lypsytilallisen ja maanviljelijän ammatin sivussa teki siivun elantoa myös harrastuksellaan. Kun kameroita ei vielä löytynyt joka talosta tai edes kylästä, hän kävi ottamassa kuvat koululuokista, häistä ja muista juhlista. Mummilan ullakolla oli hänen rakentamansa taitelijakammio sekä pimiö, jossa hän kehitti kuvat itse. Muistan edelleen tarkasti kehiteaineiden tuoksun ja villasukkien alla narisevan lautalattian, kun pääsin seuraamaan paappaa työssään.
Välillä paapan kaulassa roikkui yhtä aikaa kolme kameraa. Yhdessä oli värifilmi, toisessa mustavalkofilmi ja kolmannella kuvattiin dioja. Vaikka hän antoi kameroita eteenpäin, häneltä jäi jälkeensä iso kirstullinen kameravälineistöä: runkoja, objektiiveja, salamalaitteistoja ja vempeleitä, joiden käyttötarkoitusta tällainen digikameratyyppi ei edes tiedä.
Ollaan vanhimman pikkusiskoni ja äitin kanssa yritetty selvittää, saisiko esimerkiksi niitä vanhoja objektiiveja liitettyä meidän nykyisiin digikameroihin. Olisi ihana saada palanen paappaa mukaan valokuviini hänen vanhojen kameralaitteidensa kautta. Paappaa kun on kiittäminen, että äitini on kulkenut lapsesta lähtien kamera kädessä, kuten sitten seuraavassa polvessa myös minä ja sisarukseni. Vanhojen ja erimerkkisten välineiden yhdistäminen nykyisiin kameroihimme olisi kuitenkin hankalaa, kallista ja osittain kuulemma mahdotontakin.
Nahkaisen kamerahihnan kanssa tuntuu, että palanen sukupolven välistä valokuvausperinnettä kulkee kaulallani. Paappani monissa vanhimmissa kameroissa kun oli nahkaiset hihnat. Vaikka en haikaile menneiden aikojen perään, kyllä esimerkiksi kamerat ja niiden välineet vaan olivat muotoilultaan ja materiaaleiltaan niin paljon kauniimpia ja aikaa kestävämpiä kuin nykyään. Nahkaisella kamerahihnalla nykyaikaisen peilittömän järjestelmäkamerani ilme muuttui heti ajattomammaksi ja juurevammaksi.
Kamerahihnani on suomalaisen Field day -asustemerkin valmistama. Se on valmistettu kasviparkitusta naudannahasta käsityönä täällä Suomessa. On annettava jättimäiset kiitokset hyvästä ja asiaan paneutuvasta asiakaspalvelusta sekä Field dayn pyörittäjälle, muotoilija Iina Kettuselle, että Postitalon Rajala Pro Shopille, josta hihnan ostin. Koska mun Canon EOS M3 -kameraan ei ollut valmiina hihnaa, sellainen hoidettiin mulle mittatilaustyönä. Iina soitteli vielä perään, että olihan hihna varmasti oikean kokoinen. Hän kyllä tietää, miten tyytyväisiä asiakkaita tehdään. Hihna on täydellinen!
Hieno on!
No eikö <3
Toi on kyllä niiiiiin upee, kuolasin sitä jo sun Instassa aiemmin! Tekisköhän tommonen hihna mustakin kertaheitolla superisti paremman valokuvaajan? Salettii!
Nätti 🙂
Pohdin tässä että jos paapaltasi olisi jäänyt yksikin kamera niin voisi olla seikkailu kokeilla kuvata ja kehittää sillä otettuja kuvia.
No niin on upee! Kyllä vain materia voi tehdä ihmisen onnelliseksi haha! Mä ainakin koen olevani superpro, kun kamera tässä hihnassa kaulalla roikkuu 😀
Se on nätti 🙂 Paapalta on jäänyt moniakin kameroita. Oon kans miettinyt, josko jollain niistä kokeilisi kuvata. Musta tuntuu kuitenkin, että mun taidot ei riitä, kun ei voisi testaamalla etsiä oikeaa valotusta yms kuten digikamerassa, vaan pitää tietää justiinsa, mitkä asetukset kameraan säätää ennen kuin kuvan nappaa 🙂 Mutta oispa kiva vaikka joku lomamatka tallentaa filmille paapan vanhalla kameralla <3