Reissuamme sponsoroi muun muassa Reykjavik Excursions

Vastakohtien sanotaan täydentävän toisiaan, ja Islannissa ei voi olla kuin samaa mieltä asiasta. Jo saarelle saapuessa mykistyy. Jäätikkö näyttää ihan vatkatulta marengilta, jolla tulivuorenpurkauksessa syntynyt saari on kuorrutettu. Jäisen sinisenä hehkuvat joet mutkittelevat mustan laavapellon seassa.

Islanti on kaunis. On vähän outoakin, miten jokin niin karu maa voi saada perhosia lepattelemaan vatsaan vähän samalla tavalla kuin olisi ihastunut. Vuoret kohoavat lumihuippuisina, mutta toisaalla maa on pannukakku niin pitkälle kuin silmä kantaa. Varpaitaan voi lilluttaa kuumissa lähteissä ja yleisissä uimaloissa, mutta pipo on käypä päähine kesälläkin.

Me kävimme tutustumassa Islannin luonnonihmeisiin Golden Circle -kierroksella. Se on se retki, jonka lähes jokainen ensimmäistä kertaa Islantiin matkaava tekee. Kyseisellä reitillä onkin kuulemma kesäisin aikamoinen turistiralli, mutta ymmärrän kyllä miksi. Lyhyessä ajassa ehtii nähdä paljon Islannin ihmeellisyyksiä ja kauneutta, ja useiden pysähdysten ansiota lapsillakin säilyy seikkailuinto koko päivän.

Meille retken tarjosi Reykjavik Excuorsions, mutta kierroksen voi vetää myös vuokra-autolla, jolloin ei tarvitse seurata tarkkaa aikataulua. Tosin se olisi saanut meidän reissumme venymään paripäiväiseksi, sillä olisimme jääneet haahuilemaan joka nähtävyydelle moneksi tunniksi. Autolla matkatessa olisi voinut pysähdellä myös silloin, kun lapset tai maisema sitä vaativat. Pikkubussin kyydissä sai kuitenkin keskittyä lasten viihdyttämiseen matkojen ajan, ja oppaan kertomukset toivat retkeen ymmärrystä ja tarinaa. Teki reissun sitten miten tahansa, retkeä seuraava päivä kannattaa pitää taukoa isommista retkistä, että kaikkea kokemaansa ehtii mutustella rauhassa.

Aloitimme kierroksen Gullfoss-vesiputuokselta, jonka kuohuntaa katsellessa voi tuntea veden voiman. Yli 30 metrinen vesiputous saa lapsetkin hiljenemään ja seuraamaan mietteliäinä putouksen yllä tanssivia vesipisaroita. Veden jylinä tuntuu resonoivan jossain selkärangan tietämillä ja aivojen takaosissa, sillä kroppa rentoutuu ja unohtaa kaiken muun – melkein jopa ympärillä selfietikkujen kanssa häärivät muut turistit. Putous hyppää parin askeleen kautta syvään rotkoon, jonka pohjalle ei näe, vaikka kuinka kurkottelee. Kylmäävä ajatus, että 1920-luvulla läheisen maatalon omistajan tytär uhkasi tehdä jopa itsemurhan hyppäämällä putoukseen, elleivät putouksille vesivoimalaa suunnitelleet ulkomaiset sijoittajat luopuisi suunnitelmistaan. Maatalon tyttären sisukkuudesta on kiittäminen, että Gullfoss saa edelleen kuohua vapaana.

Golden Circle -kierrokselle kuuluu myös piipahdus Haukadalurin kuumilla lähteillä. Maan geoterminen lämpö saa lähteet pulppuamaan kiehuvankuumana, mikä vetää rillit huuruun innostuksen lisäksi myös ihan konkreettisesti. Ilmassa leijuu eriskummallinen sekoitus lämmintä vesihöyryä, pohjoiselta Atlantilta puskevaa hyistä merituulta ja rikin kananmunapierua muistuttavaa hajua. Kantorepussa nukkunut nuorimmaisemmekin heräsi tähän omituisuuteen. Alueen tunnetuin lähde purkaantuu ilmaan korkeana vesihöyrypatsaana reilun viiden minuutin välein, mikä näyttää ihan siltä kuin noidan jättimäinen pata räjähtäisi.

Kävimme välillä tasaamassa hengitystä ja jäsentelemässä kaikkea näkemäämme Fontana-kylpylässä ja päätimme kierroksen paikkaan, jonka maisemat saivat etenkin miehen sydämen hypähtämään muutaman ylimääräisen kerran. Thingvellir-kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde ja paikka, josta Islanti on saanut alkunsa. Alueella voi periaatteessa sanoa patikoivansa Euroopasta Amerikkaan, sillä siellä toisensa kohtaavat Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat. Tai oikeastaan mannerlaatat eroavat siellä, ja tuosta mannerlaattojen välisestä repeämästä pulppusi miljoonia vuosia sitten laavaa, josta Islanti muodostui keskelle Atlanttia. On kutkuttava ajatus, että samaiseen paikkaan viikingit päätyivät perustamaan maan ensimmäisen parlamentin.

Thingvellir on kuin juliste, maalaus ja elokuvalavaste. Epätodellisen kaunis. Sinisenä hohtava on Thingvallavatn-järvi on niin kirkasvetistä, että se luo pelikortti-illuusion, jossa maisema jatkuu sekä horisontin ylä- että alapuolella. Maaperä on täynnä mannerlaattojen eroamisen synnyttämiä railoja ja repeämiä, joissa osassa virtaa kristallista vettä. Kivenmurikat ja kalliolohkareissa olevat kolot saavat islantilaisista peikoista innostuneen esikoisen mielikuvituksen liikkeelle. Kun kiipeää alueen korkeimmalle näköalapaikalle, ympärillä levittäytyvä kauneus on jotain, mille ainakaan Suomessa ei ole sanoja.

Islanti on tosiaan kuin salmiakkia ja kermajäätelöä, päärynää ja sinihomejuustoa, hunajaa ja chiliä. Yllättäviä ja toimivia vastakohtia, jotka saavat aistit hekumalliseen tilaan.