Olen kokenut Flow-festivaalin vuosien aikana neljällä erilaisella kokoonpanolla. Olen seikkailut ympäri Suvilahtea isolla kaveriporukalla, haltioitunut festivaalitaiasta yksinäni, viettänyt pitkän illan treffejä Flow’n luodessa puitteet tunnelmalliselle pussailulle ja festaroinut ilosta kirmaavien lasten kanssa. Mielelläni mahduttaisin pitkään festivaaliviikonloppuun jokaisen näistä kokoonpanoista, mutta jos yksi pitäisi valita – kuten yleensä on olosuhteiden pakosta pitänytkin – valitsisin juhlat lasten kanssa.
Nuo naperot osaavat ottaa Flow’n haltuun jokaisella aistillaan. Ja juuri siinä Flow on parhaimmillaan: kokonaisvaltaisen elämyksen tarjoamisessa. Lapset lähtevät festareille ilman ennakkokäsityksiä ja valmiina innostumaan mistä vain vastaantulevasta. Se pitelemätön onni ja ilopompuiksi eskaloituva täpinä tarttuvat aikuiseenkin.
Flow lasten kanssa
Flow’n päätöspäivää vietettiin eilen, ja edellisten vuosien tapaan sunnuntaina sai halutessaan ottaa lapset mukaan päiväsaikaan. Minä nappasin mukaani omien lapsien lisäksi myös lasten kaverin, vaikka en tiedä, saisiko niin oikeastaan tehdä. Suorastaan kiellettyäkään se ei ole, kai. Oli ihana voida ottaa lasten kaverikin mukaan ja elää yhdessä hänen ensimmäinen Flow-kokemuksensa, etenkin kun näistä kemuista on lasten kesken puhuttu jo monta viikkoa. On samalla huvittavaa että karua, kun lapset jo tässä iässä puhuvat innoissaan festivaaleista, mutta kaikki eivät niille syystä tai toisesta pääse, vaikka tahtoisivatkin.
Saadaankin olla perheen kanssa onnellisia, että voidaan tällaisiakin juttuja kokea blogin ansiosta. Omat muksuni ovat jo melkoisia Flow-konkareita. Esikoinen festaroi nyt viidettä kertaa ja kuopukselle kerta oli toinen. Tai kolmas, jos laskee mukaan sen kesän, kun hän keikkui mukanani ja aisti rytmejä vielä kohdusta käsin. Kuopuksella oli päällään siskon vanha Flow 2013 -paita, jonka tulen taittelemaan tarkasti valittujen vaateaarteiden joukkoon ullakolle. Se toivottavasti pääsee kokemaan Flow’n sitten joskus seuraavan sukupolven päällä. Olisihan se hienoa bailata äidin tai isin vanhassa festaripaidassa kaksivuotiaana.
Lapset mukana festareilla
Sunnuntai sai taas miettimään, olenko tietämättäni tehnyt jonkun diilin auringon kanssa, ja jos olen, mitäköhän siitä oikein olen maksanut. Aamupäivästä taivas suorastaan oksensi vettä ja pisteli ilmoille vielä kiukkuisina ryppäinä salamoita. Pakkasin festarireppuun lapsille kuravaatteita ja mietin, että onkohan tämä nyt ihan hölmä idea. Että ehtivät ne mudassa rämpiä festareilla myöhemminkin niin halutessaan. Iltapäivällä taivas kuitenkin selkeni. Kun pääsimme festareille asti, oli pakko vähentää vaatetta ja nauraa mustille paksuille sukkahousuilleni, joiden pystyi melkein nähdä höyryävän auringossa.
Saatiin siis nauttia Flow pienien festarikavereideni kanssa auringon porottaessa syvän siniseltä taivaalta. Asfaltiin muodostuneet lätäköt haihtuivat silmissä ja nurmikolla istuessa vaatteet kastuivat vain nahkeiksi (ja kuivuivat heti seuraavan villin tanssin aikana). Muksut uivat festaritunnelmassa kuin pikkukalat. He näkivät kiipeilymahdollisuuksia joka puolella, ottivat lungisti smoothiekojulla ja tanssivat raajat villiintyneinä. He tahtoivat käydä katsomassa Flow’n ison teltan sisältä ja sinne sisään päästyään istuivat hartaina vierekkäin ihmetellen näkemäänsä. He ottivat tiimitatuoinnit ja olivat onnesta soikeina ilmapalloista. Skeittipaikalla vedettiin sellainen pitkin seiniä menemä juoksentelunäytös, että mitäs siinä laudalla olisi tehnyt.
Ja noi poseeraukset, joita mulle ja kameralla tarjoiltiin. En kestä! Pikkutyyppien linssille ilveilyt ja teatraaliset heilumiset saivat muunkin festarikansan hymyn herkälle. Kaverusten on ihan pakko ottaa nämä kuvat uusintaotoksina sitten joskus 16 vuoden kuluttua, jos Flow’n vietäväksi saadaan yhä antautua noilla samoilla kulmilla.
Aivan ihanaa!! <3 joku päivä munkin lapsista (sit kun niitä on) tulee kyllä tuommosia super flowaajia :D
”On samalla huvittavaa että karua, kun lapset jo tässä iässä puhuvat innoissaan festivaaleista, mutta kaikki eivät niille syystä tai toisesta pääse, vaikka tahtoisivatkin.”
Kuten minun lapset. Mutta meillä maalla on sitten taas omat hupimme. Erilaisia maalaismarkkinoita on luuhailtu, pääsee nukkumaan teltassa takapihalla ja niiden kahden kesän aikana jotka lapsi on keikkunut kuvioissa on viimimarjapuskat ja omenapuut pihalla saaneet tuottaa satoa suoraan suuhun.
Tuo festarifiilistely kuulostaa niin hienolta, mutta toisaalta se ei kuulosta yhtään meiltä. Toki omat lapset saavat lähteä festareille joskus aikanaan jos tahtovat, mutta en itse koe tarpeelliseksi viedä kun ne eivät ole minulle luontevia paikkoja pyöriä. Ehkä heiltä jää lapsuudesta jotain kokematta, mutta toisaalta toivottavasti voin tarjota heille muun laisia elämyksiä. Hienoa joka tapauksessa lukea miten elävästi osaat kuvata tunnelmia tällaisissakin paikoissa. Näiden tekstien kautta pääsen nauttimaan näistä ilman että tarvitsee itse mennä väkijoukkoon, meluun ja hälinään stressaantumaan.
Minuakin pisti silmään sama kommentti kuin edellisellä. En ihan ymmärrä, mitä karua siinä on, että kaikki eivät voi tai halua viedä lapsiaan festareille. Luulen, että olennaista on perheen iloinen ja onnellinen yhdessäolo riippumatta siitä minne mennään. Festareita lapsi tuskin osaa kaivata, ellei siitä(kin) tehdä perheessä isoa numeroa ja onnellisuuden mittaa. Perheillä on erilaisia tapoja viettää vapaa -aikaa ja ne voivat olla lapselle hyvinkin antoisia, vaikka eivät trenditietoisimpien vanhempien seulaa läpäisisikään.
Päivä oli kyllä ihana ja seura mitä mainiointa 🙂
Eri perheillä ja eri kaveripiireillä on tietenkin erilaiset mieltymykset ja vapaa-ajat. Meidän lapset eivät edes osaa kaivata niitä maalaislapsuuden asioita, joita itse maalta kotoisin olevana joskus harmittelen, etten voi lapsilleni antaa. Mutta sovellutaan kuitenkin paremmin kaupunkiympyröihin kuin maalle, joten hyvä näin 🙂 Maalaismarkkinoilla luuhailu on muuten ihanaa! Mä olen lapsuudessani ja nuoruudessani kiertänyt niillä myymässä perheeni kanssa muun muassa mansikoita ja jäätelöä – se oli paras duunis se!
Ja niin kiva kuulla, että tekstieni kautta pääsee nauttimaan tunnelmista, vaikka ei itse olisikaan käynyt paikanpäällä <3
Totta kai on tärkeintä, että perhe voi viettää onnellista aikaa yhdessä, oli se sitten missä vain. Ja tietenkään kaikki eivät koe omakseen sellaisia paikkoja ja kokemuksia, joita toinen taas rakastaa. Ihmiset ovat erilaisia, ja se on parasta se. Tämä oma kokemukseni kumpusi siis ihan omasta elämästäni, eikä ollut mikään yleistys. Lapset puhuivat festareista keskenään, ja molempia harmitti, kun toinen ei pääsekään. Se oli söpöä, mutta myös karua. Siksi oli ihana voida ottaa koko kolmikko mukaan – sain minäkin vielä yhden ihanan extrafestarikaverin mukaan kokemaan Flowta 🙂
Voi tuota nallea, joka tuntuu olevan tyttäresi kainalossa lähes joka kuvassa. On tainnut nähdä ja kokea jo vaikka mitä. Olisipa hauska jos haluaisit esitellä senkin blogissasi. 🙂
Hih, no ihan totta, nalle tosiaan kulkee mukana joka paikkaan 🙂 Pitääkin kysyä esikoiselta, josko hän tahtoisi itse sen jollain tavalla esitellä blogissa. Tytär kun niin kovasti tahtoisi myös kirjoittaa blogia, vaikka taidot ei ihan vielä riitäkään 🙂