Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret

Minulla on ollut aina vähän juureton olo pääsiäisen kanssa. Se on ollut vapaapäivärykelmä, johon ei ole liittynyt perinteitä tai mitään uskontoon liittyvää hartautta. Lapsuudessani vanhemmat olivat aina pääsiäisen töissä, ja kasvettuani siitä tuli minullekin tuplapalkkainen pitkä viikonloppu. Aikuistuttuani pääsiäinen tarkoitti rästitöitä, mämmiä ja mahdollisuutta hilpaista yörilluttelemaan neljän päivän edestä.

Lasten myötä pääsiäiseen alkoi kuitenkin hiljalleen tarttua merkityksiä. Huomaamatta kaikista mahdollisista juhlapäivistä on tullut tärkeitä, sillä ne ovat lapsille tärkeitä. Kun yksi juhlakausi alkaa olla lopuillaan, he tahtovat jo tietää, mitä juhlitaan seuraavaksi. Yhtäkkiä meillä kaivetaan kurpitsalyhtyjä halloweenina ja syödään ystävänpäiväkahvilla vaaleanpunaisia herkkuja. Ja vietetään myös omalla tavallamme pääsiäistä.

Pääsiäistä edeltävänä aikana koti koristellaan keväisillä leikkokukilla ja kotipihan koivunoksilla, joihin alkaa maljakossa ilmestyä pieniä hiirenkorvia. Päiväkodin ja eskarin parhaustyypit yhdessä lasten kanssa hoitavat muut koristelut, minkä ansiosta meillä kasvaa myös pääsiäisohraa itse koristelluissa astioissa. Maalaamme tai värjäämme munia. Mämmiä hankitaan tuokkonen joka ostosreissulla.

Palmusunnuntaina lapset kulkevat saman talon muksujen kanssa kotitalon rapusta toiseen, rimputtavat ovikelloja ja huiskuttavat vitsoilla terveyttä sekä kevättä naapureille. Kaupunkilapsuus ja sen pienet itselleni tuntemattomat nyanssit saavat maalla kasvaneen edelleen hämmästyneen iloiseksi ja onnelliseksi.

Varsinaisena pääsiäisviikonloppuna lähdetään Pohjanmaalle. Jo se tekee pääsiäisestä erityistärkeän tässä elämänvaiheessa. Pitkä viikonloppu ja harrastusten tauolla olo mahdollistaa ihan liian harvinaisen reissun lasten mummilaan.

Mutta tänä pääsiäisenä tajusin yhä tarkemmin sen, että olen pitänyt pääsiäistä ihan liian vähässä arvossa juhlapäiväkartastolla. Yksi naapurinmuijista sai minutkin ymmärtämään sen toteamalla, että pääsiäisessä parasta on se, että se on juhlapyhä vailla mitään odotuksia. Ja toden totta, niinhän se on. Pääsiäinen ei stressaa, tuota pettymyksiä, ylisuorita tai pakota mihinkään. Siihen ei liity mitään vahvoja kansallisia tai perheen sisäisiä traditioita – ainakaan meillä – joten sen voi viettää just niin kuin tahtoo. Vaikka tykkään perinteistä, tällainen odotuksista tyhjä juhlapäivä tekee vuodenkierrolle ja ihmiselle hyvää.

Siihen vapauden ja pakottomuuden tilaan oli taas pääsiäisenä ihana heittäytyä. Kävimme hassuttelemassa ympäri kyliä trulleina, mutta mitään muita suunnitelmia ei ollut. Jos jotain tehtiin, kaikki oli vain kivaa plussaa. Saunaa ei lämmitetty joulusaunan hartaudella, eikä ketään kiinnostanut, vaikka joka nurkka ei ollut imuroituna.

Ehdin laittaa ihania aterioita, mutta olisimme hyvin voineet tehdä vain jättimäisen makaronilaatikon ja syödä pyhät sitä. Näimme sukulaisia, eikä se ollut mikään pyhäpäivän velvollisuus, vaan onni. Nökötimme sisällä katsoen elokuvia ja vietimme aikaa ulkona niin että iltaisin ei unta tarvinnut odotella. Säähän ei liitetty suuria odotuksia, kuten juhannuksena, vaan t-paitakelit olivat vain ihana yllätys.

Komeiden säiden yllyttämä lähdimmekin kevään ensimmäiselle piknikretkelle Vanhaan Vaasaan, jossa postauksen kuvat on otettu. Ihana lisä tämäkin suunnittelemattoman pääsiäisen kulkuun! Jumitamme yleensä Pohjanmaalla ihan liikaa vain mummilan markilla, mihin tietty liittyy myös se, että sieltä vähänkin kauemmaksi liikkuaksemme tarvitsemme aina auton.

Mutta tuona päivänä hurautimme Vanhan Vaasan raunioille, jotka ovat ex-vaasalaiselle vähän samanlainen juttu kuin koko Vaasa. Entisen kotikaupungin retkimahdollisuudet, puutalokorttelien söpöys ja upeat saaristomaisemat alkavat hahmottua vasta nyt, kun en ole asunut siellä tai sen lähimailla pian kahteen vuosikymmeneen.

Vanhan Vaasan raunioalueeseen kuuluu Pyhän Marian kirkon sekä sen kellotapulin lisäksi raatihuoneen ja trivaalikoulun rauniot. Niiden arvellaan tuhoutuneen Vaasan palossa 1859. Palon jälkeen kaupunki siirrettiin vetäytyneen merenrantaviivan perässä seitsemisen kilometriä nykyiselle paikalleen. Me löysimme vanhan kirkon raunioiden siimeksestä tuulensuojaisen paikan, johon levitimme piknikviltin. Siellä täällä oli vielä sulamattomia kinoksia, mutta edellisen kesän ruohonkorsien joukosta pilkotti jo ujostellen uutta vihreää.

T-paitakelejä juhlistaaksemme – vaikka tuona pääsiäiloman päivänä sitten olikin pilvistä ja tuulista – lapset saivat korkata käyttöönsä yhteistyökumppaniltani Polarn O. Pyretiltä saamamme t-paidat. PO.P:lla on nyt paraikaa käynnissä kampanja, jossa kolme teepparia tai toppia ostaessaan maksaa vain kahdesta. Edullisin tuote tulee kaupanpäälle. Lapsetkin saivat valita kumpainenkin kolme t-paitaa, joita piknikin lomassa mallailtiin. Sovituskoppina toimi raunioista löytyvä kalteroitu pikkuhuone, joka vaikutti ihan tyrmältä. Liekö sellainen ollutkin?

Lasten valinnat t-paidoikseen olivat nämä:

• Koirasta haaveilevan pinkki koirapaita
• Tämän päivän lasten hittiasu, joka muistetaan vielä vanhoinakin, eli t-paita käännettävällä paljettiaplikoinnilla
• Raiteilla kulkevan mukulan junapaita
• Rooliasuja rakastavan t-paita, jonka mukana tulee kolme irrotettavaa naamiota, jotka saa puettua niin itselle kuin t-paidan leijonalle
• Pitsiä ja röhelöä yhdistelevä toppi, johon sekä lasten mutsi että mummi ihastuivat niin kovin, että vaativat siitä mutsi- ja mummikokoa
• Raitapaita, jossa on 70-luvun kuumien kesäpäivien tunnelmaa

Nämä kaikki t-paidat on valmistettu luomupuuvillasta, ja junapaidan 5 prossan elastaania lukuun ottamatta kaikki ovat 100 prosenttista luomupuuvillaa. T-paitojen kaveriksi kuopus valitsi nämä kesäfarkut ja esikoinen tämän hörselötörselöhameen, jonka vyötäröä jouduin kuroa ommellen, että siitä saatiin sopiva.

Kesän vilpakoita päiviä varten takeiksi tai lisälämmikkeeksi kuoritakin alle lapset saivat vielä valita college-takit. Kuopus tykästyi tähän vaaleansiniseen eläintakkiin ja esikoinen taas valitsi vaaleanharmaata ja roosaa yhdistelevän hörselötakin, jota ei näemmä ole netin puolella myynnissä. Lisäksi esikoisella on valkoiset pitsisukkahousut ja kuopuksella tummansininen lippis.

Pääsiäinen oli retkineen kaikkineen niin kertakaikkisen rennon onnellinen, että tiistaina vähän tihkaisi, kun oli lähdettävä takaisin Helsinkiin. Mutta kun juna lipui Töölönlahden viertä, mieli hypähti taas ilosta ja rakkaudesta kotikaupunkia kohtaan.

Herttoniemessä luonto oli ottanut vajaassa viikossa ison harppauksen kohti keväänvihreää sävyä, ja istutin Pohjanmaalta tuliaisena tuomani perennat ja kasvit taloyhtiömme kukkapenkkiin. Kotona ikkunaremontti oli edennyt siihen vaiheeseen, että näemme taas ulos ja valo pääsee sisään.

Ihana, ihana, ihana kevät.