Yhtä metromatkaa, yhtä kolmen ja puolen tunnin junamatkaa ja yhtä automatkaa myöhemmin me olemme perillä. Ehdimme nähdä, miten aurinko paistoi viimeisiä säteitään saaden Pohjanmaan ylle sataneen ohuen lumipeitteen kimaltelemaan. Sitten tuli pimeys, jota katuvalot eivät halkaise.

Nyt alkaa joululoma. Tosin vähän eritavalla kuin ajattelin. Käytiin kumpparit jalassa, hiukset märkinä ja yövaatteet päällä sotkemassa Vaasan keskussairaalan päivystyksen lakanoita vereen. Toinen muksuista veti silmäkulman halki mummilan rappusissa. Tikkien kanssa joulusaunat ja mökkipaljut jäävät väliin, mutta tärkeintä on, että lapsella on silmät, pää ja luut ehjänä. Pieni rakas potilas, joka on niin reipas, että ei edes kuuluisi olla.

Seuraavaksi runoilen sähköpostiin lomaviestin ja täällä blogissa säädän kommentit julkaistavaksi vasta tarkastukseni eli lomani jälkeen. Kolme vuotta sitten viimeksi moista, joten jo on aikakin. Kuullaan taas viikon päästä tai ehkä vasta vuodenvaihteen jälkeen. Katsotaan, kuinka paljon lomailuttaa. Mielenkiinnolla odotan, mihin mieli vie.

Sen tiedän, että ainakin aion ulkoilla valoisaan aikaan, neuloa takkatulen lämmössä ja lukea sivukaupalla sekä satuja että romaaneja. Joulun toivelistalla on myös nukkua paljon päikkäreitä sekä pötkötellä vierivieressä sohvalla perheenjäsenten kanssa. Meitä on täällä lapsuudenkodissamme nyt kymmenen!  Lisäksi suunnitelmana on mennä (heti huomisesta lähtien) ajoissa nukkumaan.

Mitä kivointa, lempeintä ja just teidänlaistanne joulua teille ihanat!