19/06/2012by Hanne / LähiömutsiEi kommenttejaPerhe-elämä

Vinkkejä vauva-arjessa jaksamiseen

Vauva herää viistoista kertaa yössä. Joku roikkuu tississä kiinni koko ajan. Aamupalan saa syödyksi iltapäivällä. Suihkussa saa sampoot päähän juuri kun vauva aloittaa parkumisen. Mystisiä itkuraivokohtauksia keskellä metsää, autossa, kaupungilla ja metrossa. Korvatulehdus. Helteessä haisevia likavaippavuoria. Vatsakipuja. Mutsin vartaloksi muuttunut naisen vartalo. Huolia ja murheita, mutta ei hetken rauhaa.
Nämä esimerkit ovat omasta arjestani, mutta meininki on tuttu myös monelle lukijalleni. Mä voisin vannoa, että jokainen mutsi on joskus kokenut sen hetken, kun kelailee vauva sylissään, vieläkö sen katumuspillerin voisi ottaa.
Siksi kyselinkin teiltä tuotepaketin arvonnan ohessavinkkejä vauva-arjessa jaksamiseen. Tässä vastauksistanne koostamani jaksamisen ensiapupankki, joista voit napata itsellesi parhaiten sopivat niksit. Tästä tuli muhkea, joten paketin voi suosiolla jakaa muutamaan palaseen, jolloin uusia niksejä löytyy luettavaksi useamman paskapäivän pelastukseksi.

Hanki jäsenyys salille tai ainakin pumppaa polkupyörän kumit täyteen:

 

Vaikka vauvan kanssa tulee välillä ravattua perse hiessä pitkin päivää, liikunta siihen päälle tekee gutaa. Taikana tässä on nimittäin se, että liikkumaan lähdetään ilman vauvaa.
Monet ovatkin sopineet miehen kanssa omat liikuntapäivät, joista ei tingitä. Joillekin riittää kerta, joku pääsee livahtamaan salille punttia nostamaan kolmekin kertaa viikossa. Lypsykone laulamaan, vauva isälle ja trikoot tai vaikka uikkarit päälle!
”Vähintään kerran viikossa käyn kävelemässä tai muuten liikkumassa ILMAN vauvaa. Vaikka ikävä reilussa tunnissa tuleekin, niin piristää ihan huimasti.”
Settiin voi yhdistää kätevästi tapaamisen ystävien kanssa, jos vaikka varaa sulkapallokentän. Kun aika on kentän varausaikaan rajattu, ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että alkaa vilkuilla kelloa ja pohtia vauvan pärjäilyä yhden tunnin jälkeen.
Mutta tuntuuko, että illoissa ei moiseen riitä aika? Ei se mitään, yöllä on vielä jännittävämpää!
”Vinkiksi sanoisin lenkkeilyn. Yöllä. Kyllä, silloin kun lapsi on nukkumassa ja ulkonakin suurin osa ihmisistä jo kodeissaan. Itse lähdin siinä puolenyön paikkeilla viime yönä pyörällä viilettämään, haistelin puita ja ties mitä muuta. Kyllä oli ihana palata ihan uutena naisena kotiin!”

Pidä kiinni omista harrastuksistasi:

 

Äitien lempiharrastuksia yhdistää yksi asia: aika, jonka saa laittaa vain omaan itseensä. Mutsilandiassa tarpominen on sen verran raskasta, että monien lemppariharrastukseen liittyy lasillinen tai mukillinen hyvää juomaa, tarpeen vaativa rivimäärä suklaata ja lukemien – oli se sitten kirjoja, lehtiä tai blogeja. Lukuharrastusta kannattaa pitää yllä myös vauva-arjen keskellä, kun vauva roikkuu kiinni tississä.
Tämä maaginen oma harrastusaika järjestyy parhaiten, jos ne on sovittu puolison kanssa kalenteri kädessä.
”Molemmat on ok asian kanssa että toinen häipyy maisemista just silloin ja jos miehen vuorotyö haittaa harrastuksia, niin yhdessä ollaan sitten kyselty lapsenvahteja että ei toisen tartte kynsin hampain pitää kiinni omasta ajastaan ja toinen vain on levitellyt käsiään että koita itte järjestää oma aikas.”
Mutsin nauttivat myös kaupungilla kiertelystä vailla varsinaista päämäärää. On se vaan niin siistiä olla hetki vastuussa vain omasta nälästä, fiiliksestä ja pissahädästä. Myös leffassa käynti ypöyksin on täydellistä vastapainoa vauva-arjelle.
”Pari kertaa olen käynyt yksin leffassa, kun on ollut niin äitihommissa intensiivisesti ja ei ole saanut hetkenkään rauhaa. Tylsäähän leffassa on yksin, mutta siellä ei kukaan vaadi sulta mitään, saat olla ihan rauhassa ja parissa tunnissa kerkee jo tulla lapsia ikävä.”
Vaikka kanssamutsit käyvät hevostallilla, valokuvaavat ja pyöräilevät, joskus voi olla hyväksi skipata illan suunnitelmat ja luottaa jäätelön voimaan.
”Jos töissä on raskaampaa, olen jättänyt menemättä harrastukseen. Tokihan harrastukset voivat virkistääkin, mutta aina ei jaksa. Jos jumppa tai lenkki tuntuu suorittamiselta, niin skipataan se ja syödään vaikka jäätelöä kotisohvalla sen sijaan.”

Tee arjesta lapsen kanssa seikkailu:

 

Mutta eihän sitä arkea pidä elää vain odottaen Nukkumatin saapumista ja omaa aikaa. Siksi arjesta kannattaa opetella nauttimaan. Kanssamutsit neuvovat ottamaan nautinnon irti jostain arjen pakkopaidasta. Joillekin se on ruuanlaitto, joillakin musiikki siivittää mutsin, vauvan ja samalla pölyrätin tanssimaan.
”Olen yrittänytkin tehdä kotityöhetkistä itselleni mieluisia: kuuntelen äänikirjoja tai radio-ohjelmia YLE Areenasta – joskus vaan huudatan musaa ja jammaan, mikäli jaksan. Mietin, että tää nyt on sitä mun omaa aikaa ja tästä voi kai myös nauttia. Auttaa ainakin vähän.”
Jotkut ovat niin onnekkaita, että heillä ei ole edes tarvetta omaan aikaan. Tähän asenteeseen kikka on yksinkertainen: keksi mukuloiden kanssa vaihtelua arkirutiineihin. Jännän äärellä ei kitisytä mutsia tai lasta. Joskus auttaa, kun arkea katsoo lapsen silmin.
”Käsin tiskaamisesta tuli yhteinen hauska puuha, kun hokasin ottaa vuoden ikää lähestyvän vauvan huuhtelualtaaseen istumaan ja läiskyttelemään.”
Jos silti tuntuu, että päivät kulkevat samaa rataa kuukaudesta toiseen, pistä pyörä pyörimään toiseen suuntaan ja tee joka viikko jotakin, mitä et ole aikaisemmin tehnyt. Kävele vaikka vaunulenkki toisin päin.
Ja hei, käyhän ihmeessä kodin ulkopuolella. Piristys päivään voi löytyä vaikka kirjastosta.
”Meidän kirjastossa ainakin lasten puoli on ihan ykkönen. Siellä on suht hiljaista, värikästä ja sinne saa tuoda aikuisten puolelta lehtiä luettavaksi. Kuitenkaan kukaan ei katso pahalla, jos vauva vähän pillittää, tissi vilahtaa tai karkkirasia rapisee. Sitten on mukava tulla kotiin ja aatella, että tulipa käytyä tänään edes jossain.”
Ota myös riemulla vastaan illalliskutsut kavereiden kotiin.
”Lapsen kanssa on helppo mennä ja on se vaan niin ihanaa saada herkullinen illallinen valmiiksi katetussa pöydassä ja tiskitkin voi jättää muiden hoidettavaksi.”
Jos jonain päivänä äässi ei irtoa sohvasta, onneksi piristyksen voi tilata myös sähköpostiin.
”Minun vinkkini on Positiivareiden Ajatusten aamiainen. Kyseessä siis päivittäin e-mailiin lähetettävä posti, jossa erilaisia sitaatteja, lasten letkautuksia, elämänohjeita ja muuta piristävää – eikä lukeminen vie paljoa aikaa.”

Pyri syömään sekä haarukalla ja veitsellä – tai ainakin pala suklaata joka päivä:

 

Keittiön jemmakaapeista pitää aina löytyä energiajuomaa ja suklaata. Äidit ovat myös aikamoisia kahvinarkomaaneja. Kätköistä pitää aina löytyä kahvia – mitä tummapaahtoisempaa, sen parempaa. Ekstaasiin mutsi pääsee, jos kahvin saa juotua jossain oman kodin seinien ulkopuolella.
”Kahvilassa käyminen piristää aina. Iso maitokahvi, vielä isompi korvapuusti ja päivän lehti (mikäli muksu suostuu vaikkapa kantoliinassa kuosimaan) auttavat akuuttiin ankeuteen.”
Ruuanlaitossa kannattaa harrastaa suurkeittiölogiikkaa. Mutsit valmistavat iltaisin suuria ruoka-annoksia, joita sitten lämmitetään mikrossa päivisin. Ihanteellisin tilanne on tietenkin silloin, jos jääkaapin täyttääkin hyvän ruuan päälle ymmärtävä mies.
Mutta miten ruuat saa siirrettyä lautaselta omaan napaan, jos vauva vaatii mutsinsa täyden huomion ja sylipaikan koko ajan?
Äidit vinkkaavat, että vauva kannattaa opettaa olemaan sitterissä edes sen hetken, että äiti saa lapattua ruoka-annoksen suuhunsa. Jos teillä asuva minityyppi ei vielä osaa kääntyä, hänet voi myös nostaa makuupussin päällä pötköttelemään paraatipaikalle ruokapöytään.
Jos menossa on mukana myös vanhempia lapsia, homma hieman mutkistuu. Mutta ei se mitään, helpotus tulee digiboksin ja television hinnalla.
”Aamuisin istutan esikoisen telkkarin ääreen katsomaan kakkosen lastenohjelmia ja juon aamukahvini rauhassa; Hesarissakin pääsen useimmiten C-osaan asti. Lapsen isä on esikoisen ruokkinut ennen töihin lähtöään.”
Vauvan syömingitkin voivat keventää äidin toimenkuvaa.
”Helpotti, kun lopetti imettämisen ja siirryttiin täysin pulloon.”

Muista hyvien unien elämänlaatua parantava vaikutus:

 

Suuri osa vauvojen mutseista paahtaa menemään päiväunien voimalla. Ne otetaan samaan aikaan vauvan kanssa, mutta joku malttaa – tai useamman lapsen mutsina pakon edessä joutuu – säästää nokkaunensa siihen hetkeen, kun lapset on saatu nukkumaan. Puolentunnin koomailun jälkeen jaksaa loppuillan puuhastella.
Lapsen päikkärimeininki on mutkattomampaa, jos hänet totuttaa nukkumaan unensa sekä ulkona että sisällä. Yöunien kohdalla muppelo kannattaa taasen totuttaa rytmiin, jolloin hän tietää, että esimerkiksi iltapesua seuraa syöminen, jonka jälkeen luetaan satua, josta seuraavaksi onkin vuorossa Nukkumatin vierailu.
Jotkut mutsin vannovat perhepedin nimeen, toiset taas siirtävät lapsen mahdollisimman nopeasti omaan sänkyynsä. Joidenkin mielestä paras ratkaisu kaikille on pedata pikkutyypin peti hänen omaan erilliseen huoneeseensa.
”Meillä kakrut muutti lastenhuoneeseen nukkumaan 4kk:n ikäisinä. Ja suosittelen samaa muilleki herkkäunisille äideille. Ite menin tuon alun 4kk samoilla silmillä. Öisin heräsin pienimpäänki liikkeeseen joka pienen sängystä kuului. Oon muutenki aina ollu tosi herkkäuninen, mutta vauvaaikana se lisäänty vaan. Ja muuttojen jälkeen elämään palasi virkeä äiti, joka sai syöttöjen välillä nukkua.”
Useampi äiti vinkkasi, että koko perheen unia voi parantaa helposti hankkimalla mustan rullaverhon eli pimennysverhon.
”Laps vetää pimennysverhoilla varustetussa huoneessa 13 tunnin yöunia (toimii täydellisesti myös päikkäreillä), mutta ”tavisverhohuoneessa” herätään aina kun huoneessa on valoisaa. Eli pimennysverho on todellakin ollu avain meiän lapsen hyviin uniin ja sitä kautta myös meiän vanhempien jaksamiseen. Myös omat unet on aina ollu selkeästi paremmat pimennetyssä huoneessa. Suosittelen lämpimästi!!”
Välillä on mahdotonta, että koko perhe nukkuisi hyvin. Siksi unipäivystysvuorot voidaan jakaa, jolloin edes joku nukkuu yönsä kohtalaisesti. Joissakin perheissä työssäkäyvät nukkuvat arkena erillisessä huoneessa. Viikonloppuna taas kotona oleva saa yhden ikioman yön ilman keskeytyneitä unia. Joskus pelkästään aamurutiinien jakaminen antaa mahdollisuuden nukkua vähän pidempään.
”Viikonloppuisin ollaan jaettu miehen kanssa aamut, lauantaina minä nousen tytön kanssa, mutta sunnuntaina saan nukkua pitkään. Itselle ainakin aamun unitunnit on erittäin tärkeitä, joten tämä on ollut ehdottomasti hyvä ratkaisu.”

Pyri näyttämään ihmiseltä, älä mutsilta:

Miltä näyttää kotimutsi? Verkkareissaan hiihtävältä väsyneeltä rasvalettipäältä? Ihan oman itsensä takia kannattaisi kaivaa ihminen esiin kotimutsikuoren alta.
”Tukka likaisena yöpuvussa hiihtely ei ainakaan paranna mielialaa, niinpä edes yritän ainakin pestä hampaat, kammata tukan ja pukea edes jotain muuta(kin), kuin sen yökkärin. Jos on muutama minuutti aikaa niin naaman pesu, värillinen päivävoide ja edes huulirasva tekevät usein ihmeitä. Jos aikaa on ruhtinaallisesti niin ripsari piristää kummasti, vaikkei sitä näkisikään kukaan muu kuin lapsi. Ehkä pinnallista, mutta toimii.” 

Kaveeraa pölykoirien kanssa:

 

Äitiys on erinomainen kurssi stressinhallintaan. Anna pölykoirien lisääntyä nurkissa ja ikkunoiden olla tahmatassun jälkiä täynnä.
”Mä olen puolitoistakuukautisen kanssa yrittänyt soveltaa mainiota ohjetta: ensin huvi ja sitten työ. Kun vauva nukkuu, juon kahvin, luen lehteä tms. ja vasta sitten käyn kotitöiden kimppuun, jos aikaa jää.”
Joillekin äideille moinen kikka ei vain toimi. Sotku saa aikaan vielä pahemman sterssin.
”Käytännössä oon siis ollut varsin kiukkuinen, kun siivota ei vaan ehdi tai jaksa. Jos ois varaa, ostaisin siivouspalveluja. Siinä vois hyvinkin olla mun arjen pelastus!”
Mutsit vinkkaavatkin, että pienellä huijauksella kodin saa näyttämään siistiltä.
”Skippaan imuroinnin ja pölyjen pyyhkimisen, mutta järjestelen tavarat paikalleen. Silloin olo on sisäisestikin paremmassa järjestyksessä ja huolet tuntuvat pienemmiltä. Notkuvat tavararöykkiöt saavat kaiken tuntumaan paljon kaoottisemmalta kuin onkaan.”
Perusteellisemman siivous vaikka kerran viikossa onnistuu näppärämmin volyymit kaakossa ja makoisa palkkio mielessä.
”Siivoamisen voi hoitaa vaikka kerran viikossa kunnon raivolla, hyvää musiikkia kuunnellen ja päälle saa todellkin ottaa siivousviiniä lasillisen tai pari.”

Muista, että lapsella on myös toinen vanhempi:

 

Lapsen aikaansaamiseksi tarvitaan kaksi, vaikka vain yksi hänet synnyttääkin. Konkreettisella tasolla se tarkoittaa sitä, että lasten hoidosta vastaavat molemmat vanhemmat.
”Meilläkin paras jaksamiskeino on toi arjen ja rutiinien jakaminen tasan miehen kanssa. Päivät olen tietenkin yksin lasten kanssa, mutta iltaisin lastenhoitonakit menevät fifty-fifty.”
Sama homma pätee myös kotihommiin. Lisäksi kannattaa välillä muistuttaa itseään siitä, että myös se toinen vanhempi on tasaveroinen kasvattaja. Anna isälle aikaa lapsen kanssa ja oma vastuunsa kasvatuksesta. Sivutuotteena saat itse aikaa ihan oman ihanan itsesi kanssa.
”Voin luottaa siihen, että viikonloppuisin mies itse haluaakin ottaa vastuuta yksin lapsesta ja viettää kaksistaan aikaa. Silloin on minun vastuullani poistua tieltä pois, antaa heille tilaa, yrittää olla huolehtimatta ja neuvomatta, ja suksia siis tieheni viettämään omaa aikaa. Ei aina ole helppoa, mutta mitenpä muuten mieskin oppisi hoitamaan lasta yksin, paitsi viettämällä aikaa hänen kanssaan kahdestaan? ”
Lasten koisiessa kannattaa välillä jättää vessanpytyn jynssääminen ja kerhorepun pakkaaminen sikseen ja keskittää tarmonsa siihen naperon toiseen vanhempaan. Viisi minuuttia halimistakin riittää.
Pahimpien päivien ja kausien läpi kannattaa välillä puskea läpi vain tahdon voimalla.
”Miehen kanssa ollaan päätetty että tämä vahvistaa meitä kokemuksena.”

Ota lapsetonta aikaa:

 

Silloin tällöin äidit tarvitsevat yksinkertaisesti vain lapsetonta aikaa. Silloin ei tarvitse välttämättä tehdä mitään hyödyllistä. Tärkeintä on saada hetken vain olla, ilman että mutsituntosarvet ovat koko ajan pystyssä.
”Olen itse huomannut,  että vaikka kuinka pahalta tuntuu, lapsi vaan isänsä huomaan ja kaupoille (tai mikä nyt sua rentouttaakin, mua shoppailu). Vaikka mies muutenkin hoitaa tosi paljon,  ei siinä kuitenkaan pysty rentoutumaan, kun aistit on herkillä kaikille inahduksille ja itkuille. Ei niille hormoneille vaan mitään voi, joten musta ainakin paras on, kun sulkee oven ja jättää ne äänet hetkeks sinne neljän seinän sisään.”
Välillä taas voisi olla hyväksi rauhoittaa koti vain äidin käyttöön. Joku nauttii, kun saa tehdä kotitöitä rauhassa ilman keskeytyksiä. Mutta koitapas joskus vain olla ja ihmetellä.
”Mua ainakin suuresti rentouttaa se, että välillä saan ajettua miehen ja lapsen ulos talosta ja jään koiran kanssa kaksin kuuntelemaan täyttä hiljaisuutta.”
Jos sinusta tuntuu, että irrottautuminen tississä roikkuvasta tyypistä on mahdotonta, aloita oman ajan ottaminen muutamasta minuutista.
”Kaupassa käynti yksin, lenkki tai vaikka pelkkä roskien vieminen yksin oli vauva-aikana aika kovia juttuja. Ihan alkuaikoina kerkes tulla ikävä jo pelkästään roskien vienti matkalla, mutta toimi siis.”
Kun vauva alkaa lähestyä vuoden ikää, vauvavapaata aikaa on jo helpompi ottaa. Jopa aivojen käyttäminen on jo mahdollista.
”Minä jaksan arkea huomattavasti paremmin, kun (nyt hoitovapaalla) käyn välillä töissä! Työvuoroja riittää kerran, maksimissaan kaksi kertaa viikossa mieheni vapaapäivinä, joten lapsenhoitokin on siinä samalla järjestetty. On niin ihanaa päästä aina välillä vaivaamaan aivojaan muullakin, kuin hämä-hämähäkillä ja vaipanvaihdolla.”
Ja hei, muistakaa välillä ottaa kumppanin kanssa lapsetonta aikaa yhdessä ja yhtä aikaa.

Ota kiitollisena vastaan isovanhempien apu:

 

Lapsen isovanhemmat ovat perheiden jaksamisessa niin tärkeässä roolissa, että vaikka mielessä kutkuttelisi muutto toiselle paikkakunnalle, muuttoautoa ei tilata, elleivät isovanhemmat sitten muuta perässä.
”Tämän äidin mielenterveyden ja hengen on todennäköisesti pelastanut omistautuvat isovanhemmat. Niitä ei löydy kuin omat vanhempani, mutta kaksikin aikuista ihmistä joihin luotat täysin ja jotka kaasuttelevat toiselta puolelta cityä vaikka keskellä yötä auttamaan yrjöilevien ipanoidesi kanssa ovat oikeasti lottovoitto.”
Isovanhempien huippuudesta kertoo se, että heidät pyydetään mielellään mukaan lomamatkoille.
”Meille tärkeää lisäjaksamista tuo se että kun ollaan reissussa, esimerkiksi mökillä tai risteilyllä,  lähdemme sinne ihanien, samassa kaupungissa asuvien isovanhempien kanssa. He voivat ottaa pikku-ukon aina hetkeksi hoiviinsa, niin että voi käydä yksin tai kaksin saunassa, uimassa, syömässä, kasvohoidossa tms. Kummasti vaikka tunninkin hengähdystauko lataa akkuja.”

Hanki perheellenne oma Maija Poppanen:

 

Mutta entäs jos isovanhempien luona kyläily menee kaukomatkailusta? Mutsit vinkkaavat, että omaa tuttavapiiriä kannattaa tutkailla sillä silmällä, kuka voisi mielellään ja osaisi auttaa lastenhoidossa tarvittaessa.
”Yläkerrassa on vallan mainio kahden pikkutyypin äiti, ja hän on välillä tullut nappaamaan tytön hoiviinsa kun on oikein hankala aamu menossa. Samaa on käytetty myös toistepäin.”
Jos lähipiiristä ei löydy potentiaalisia maijapoppasia, sellaisen voi onneksi hankkia kukkaron nyörejä avaamalla. Se on kaiken sen rahan arvoista.
”Olen yrittänyt neuvoa että kannattaa hommata joku ”palkallinen” (Mannerheimin Lastensuojeluliion hoitaja, laittaa kaupan seinälle ilmotuksen että jos esim. opiskelija olis kiinnostunut ”keikkahommista”) luottohoitaja jonka vauva on oppinut tuntemaan niin pääsee miehen kanssa joskus kahdestaan viettämään parisuhdeaikaa. Se on tärkeää.”

Nauti muiden mutsien vertaistuesta:

 

Samassa elämäntilanteessa olevat kaverit ovat äideille tärkeitä. Parhaassa tapauksessa voi nauttia sekä naisten välisestä ystävyydestä että vertaistuesta samassa paketissa.
”Parasta on kavereiden tapaaminen, että saa puhuttua jotain tyttöhömpötyksiä tai sitten vastaavasti se vertaistukikin on tosi tärkeetä, muut samassa tilanteessa olevat äidit on kullan arvoisia.”
Näppärä mutsi multitaskaa ja hoitaa samassa setissä myös leikkikavereita lapsille ja koko poppoolle ulkoilusta punaiset posket.
”Mä kutsun leikkikavereita äiteineen meidän pihalle leikkimään. Vertaisryhmä siis paikalla, eikä tule stressiä huushollin kaaoksesta.”

Näe välillä mutsilandian ulkopuolisia ihmisiä:

 

Ettei touhu menisi ihan lapsiasioissa piehtaroinniksi, välillä kannattaa nähdä myös mutsilandian ulkopuolisia ihmisiä.
”Ja todellakin välillä jättää lapsen ja miehen keskenään kotiin ja lähtee itse jonnekin ihan vain (aikuisten) tyttöjen kesken, esim. kerran kuussa yksi tyttöjen ilta auttaa niin paljon jaksamaan taas kotona!”

Kyllä, sillä pieni annos toista todellisuutta virkistää kummasti.
”Toki lapsettoman sinkkukaverin opiskelu/biletysongelmien kuuntelu saattaa tuntua todella turhauttavalta verrattuna omiin unettomiin öihin ja sylissä riippuviin tissitakiaisiin, mutta jos ottaa sen hyvänä viihteenä ja omien kresibailausaikojen muisteloina niin itselleni ainakin se luo mielenrauhaa ja loppupeleissä onnentunteen siitä, että itselläni nuo ajat ovat takanapäin.”

Älä muuta lähiöön:

 

Näpäytyksenä kaikille lähiöityneille, jotka itsekin tietävät vinkissä olevan perää.
”Mua on ehkä auttanut eniten se, että ei muutettu lähiöön, vaan jäätiin kolmisin punavuorelaisyksiöön. Tuoretta leipää ja ihania erikoiskahveja saa ihan melkein naapurista; ne pelastavat kyllä välillä päivän.”
Noh, onneksi Herttoniemen lähiöstä hujauttaa metrolla samojen herkkujen ääreen keskustaan kymmenessä minuutissa.
Jaa