Medialiput teatteriin saatu

Jos pikkulapsiaikojen vertaistuellisissa kokemuksissa voi suorastaan marinoida itsensä ihan vain avaamalla somen tai syöttämällä googlelle muutaman vihjeen, lasten kasvaessa oman vanhemmuutensa peilailumahdollisuuden toisten ajatuksiin ja kokemuksiin alkavat vähetä. Samalla tahdilla kun ovet kotona alkavat paukkua, myös puhe ovienpaukuttelijoiden kanssaelämisestä häviää yksi ääni kerrallaan. Pam. Pam. Pam.

Ilman samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä saattaisin kuvitella, että ihan varmasti, eittämättä ja ilman mitään muuta vaihtoehtoa, meidän perheemme on ainut, jossa on tällaista.

Ja jos ei muuta, se on selvää, niin moneen kertaan oven pamauksella huutomerkittyä, että kenenkään muun äiti ei ole tuollainen.

Lasten kasvaessa julkinen vertaistuki häviää

Miten paljon tahtoisin itsekin kirjoittaa tästä ihmeellistä ja kamalasta vaiheesta vanhemmuudessa, kun siitä alkukantaisella vaistolla minusta kiinni pitävästä avaruusmatkustajasta on kasvanut viisas, empaattinen sekä upea ihminen –  ja samalla ainut, joka osaa painella minussa pohjaan jokaisen räjähdyksen laukaisevan tunnenapin.

Vanhemmuudestani kirjoittaminen on kuitenkin pitänyt rajata vielä tiukemmin, sillä vaikka pyörittelisin vain omaa äitiysnapanöftääni, ei olisi mitään, mitä sieltä navasta esiin kaivella ilman lapsiani. Vanhempien lasten kanssa myös oman äitiyteni haasteet sekä ilot ovat muuttuneet spesifimmiksi, helpommin lapsiin henkilöityviksi.

Dokumentaarinen teatteriesitys nuorista ja nuorten vanhemmista

Vertaistukea ja peilipintaa tähän elämänvaiheeseen on nyt kuitenkin onneksi tarjolla teatterimuodossa. Helsingin Musiikkiteatteri Kapsäkissä esitetään Et sä kumminkaa mitään tajuu -musikaalia. Se kertoo nuorista ja aikuisista, eikä keskiössä ole mikään tietty perhe, vaan lavalle vyöryy – rekvisiittana olevat – ovet paukkuen tilanteita erilaisista perheistä.

Et sä kumminkaa mitään tajuu -musikaali on dokumenttiteatteria, ja sen käsikirjoitus koostuu materiaalista, jota on kerätty pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten keskuudesta vuoden 2022 aikana. Lisäksi esitystä varten on haastateltu nuorten parissa työskenteleviä ammattilaisia muun muassa Aseman Lapsista ja Poikien Talolta.

Vaikka olen itse vielä vanhemmuuden esiteinikoulussa, ja vanhin lapsikaan ei ole ihan vielä ylittänyt esityksen 13 vuoden ikärajasuositusta, kävimme katsomassa näytöksen yhdessä.  Ja olimme molemmat ihan että huh, vau, jestas.

Me löysimme teatteriesityksestä itsemme, toisemme, perheemme. Mukana oli myös todella raffeja juttuja ja karseaa kielenkäyttöä, mutta yhtä kaikki se antoi niidenkin kautta meille peilipintaa tulevasta sekä tämän päivän nuoruudesta ja avasi keskustelulinjoja aiheisiin, joita olemme tähän mennessä yhdessä vasta vähän ohimennen tutkailtu.

Esityksessä sekä nuoret että vanhemmat saavat osansa piikeistä, mutta myös vertaistuesta. Minä vuoroin nauroin, vuoroin mietin kauppalistaa, että en ihan holtittomasti alkaisi itkeä. Näyttelijöiden duuni oli myös niin vahvaa, että se tuntui ravisteluna yleisössä asti. Musiikkinumerot toimivat nekin, sekä itkua että naurua tahdissaan pumppaavina.

Vinkkejä murrosikäisen vanhemmille

Toivoisin, että jokainen nuori ja nuorten kanssa kotona, töissä tai kylillä tekemisissä oleva pääsisi kokemaan Et sä kumminkaa mitään tajuu -musikaalin. Esitys pyörii vain lokakuun ajan, joten jos ja kun meinaa sen nähdä, nyt kannattaa laittaa hösseliksi.

Mutta jos teatterireissu ei onnistu, tässä minulle esityksestä mieleen tarttuneet vinkit teini-ikäisten vanhemmille ja muille nuorten kanssa eleleville ja oleileville aikuisille:

• Valitse teininkin vanhempana taistelusi. Joka juttuun ei tarvitse eikä voi puuttua.
• Rajatkin ovat rakkautta, mutta vielä enemmän rakkautta on siinä, että luottaa lapselle mahdollisuuden kokeilla rajoja.
• Vanhemmiltaan nuoret kaipaavat eniten läsnäoloa. Ihan vain arkista, lämmintä ja kiireetöntä yhdessäoloa.
• Ylipäätään nuoret kaipaavat nähdyksi tulemista aikuisilta. Lapsille tuntemattomatkin aikuiset puhuvat, lapsia ihastellaan, lapsilta kysellään asioita. Kun lapsesta tulee nuori, hänestä tulee yhtäkkiä näkymätön ja jotain, johon ei oteta edes katsekontaktia.
• Nuoren ja vanhemmat välisen ymmärryksensäikeen ylläpito on vanhemman tehtävä. Pysähdy, kysy, ole kiinnostunut asioista, niistäkin, joista itse et ole.
• Vape on jättimäinen juttu nuorten keskuudessa, luultavasti vielä jättimäisempi kuin itse olen ymmärtänyt. Iso osa sähkötupakoiden nesteistä valmistetaan Kiinassa, jossa laadunvalvonta on mitä on. Somelääkäri Atte Virolainen kirjoitti hiljan sometilillään, että nesteistä on löydetty muun muassa kuparia ja lyijyä, joka on hermomyrkky.
• Välillä kannattaa pysähtyä miettimään, miten paljon vaikutusta omassa nuoruudessa oli sillä, että omat vanhemmat jankuttivat jostain asiasta sata kertaa. (Sitten katso listan ensimmäinen kohta.)
• Koronavuosien jäljiltä monilla nuorilla sosiaaliset taidot ovat ihan hukassa. Mitä tälle pitäisi tehdä, sitä en tiedä, mutta eipä luulisi ainakaan haittaavan, jos vanhemmat ja nuoret kävisivät yhdessä vähän ihmisten ilmoilla.
• Nuoren tehtävä ei ole elää sitä elämää, josta vanhempi omassa nuoruudessaan koki jäävänsä paitsi.
• Ja lopulta: nuoret ja vanhemmat eivät täysin voi ymmärtää toisiaan, ja se on ok. Itse asiassa niin kai sen kuuluu ollakin.