Viime talvilomalla olin ottanut mukaan neuletyön, josta piti tulla villapaita. Kerällisen jälkeen oli kuitenkin selvää, että villapaidan patenttineule – tai etenkään patenttineuleen purkaminen ja takaisin puikoille nostaminen onnistuneesti – ja minä emme sopineet yhteen. Rimpuilun jälkeen oli suosiolla purettava pudonneet silmukat ja muukin paidan alku.

Lomapäiviin puserrettu neulontahimo oli kuitenkin niin paha, että kädet ihan tärisivät. Oli pakkopakkopakko saada neuloa jotain. Mökkireissulla oli kuitenkin mukana vain ne langat ja puikot, jotka paitaa varten olin mukaan ottanut.

Onni oli netti ja Tiinan ihana Mustikkala, jota olimme saaneet lainata perheen kanssa mökkeilyyn. Löysin netistä Reeta Knitsin Otta-kypärämyssyn ohjeen, jossa käytettiin samaa lankaa kuin mitä mukanani oli. Tiinan mökin kässäkorista sain lainata puikkoja, jotka olivat olivat liian pienet, mutta siinä hädässä close enough. Sitten vain tekemään!

Neuloin ensin himoissani monen monta kierrosta kypärämyssyn kaulusosaa, vaikka selvää oli, että siitä menisi läpi korkeintaan vauvanuken pää, jos sekään. Kun pahimmat paineet oli purettu, oli aika ensin laskea koepalaksi päätyneen neuleen lukemat ja sitten purkaa myös kypärämyssyn alku.

Tein laskelmia, ja samaan aikaan oli apulinja auki niin Tiinalle kuin kässäileville seuraajilleni. Sain vinkin koittaa neuletyön italialaista aloitusta. Se olikin jännä tapa! Siinä neuletyön reuna ei jää kiristämään kaltaiseltani amatööriltäkään, sillä työ näyttää siltä kuin se ei alkaisi mistään, vaan jatkuu pyörylänä nurjalle puolelle.

Ja noin vaan, lopputuloksena syntyi rento neulehuppu. Instagramin puolella on kyselty, että miten moisen voisi tehdä, että kun on hienoin nähty neulehuppu se. Ohje menee siis yksinkertaisuudessaan niin, että ala tekemään villapaitaa, tajua sen olevan liian haastavaa, ala tehdä väärillä puikoilla kypärämyssyä, pura, ja tee uudestaan. Noin, sillä tavalla syntyy neulehuppu.

Vähän enemmän ohjeita seuraillen samaan lopputulokseen saattaa päätyä, jos käyttää  Adlibris Alpaca Cloud -lankaa sekä 40 sentin ja koon 3,5 pyöröpuikkoja, joille luo alkuun 136 silmukkaa. Sitten seurailee sitä Reetan ohjetta, paitsi että tekee kauluriosaksi taipuvaa joustinneuletta reilusti ohjetta enemmän. Ja kun kaula on varmasti peitossa, päättelee 40 silmukkaa ylivetokavennuksilla. Sitten seuraillaan taas Reetan ohjetta, paitsi että ainaoikein-neuloksen sijaan tekee sileää neulosta. JA tehdään huppuosasta reilun kokoinen ennen päättelyä, sitä on helppo mallailla siinä tehdessä.

Jos jälkiviisaana tätä Reetan ohjetta mukaillen kyhäämääni ns. ohjetta muokkaisin, tekisin kauluriosan vielä pienemmillä puikoilla, jotta siitä tulisi napakampi, ja vaihtaisin sitten 3,5 puikkoihin sileän neuloksen kohdilla. Mietin myös, että lörppöä kauluriosaa voisi taitella nepparilla tiukemmalle, tästä Lovan Amelia-kypärähupusta inspiroituneena.

Noin, siinä epämääräisin koskaan julkaisemani ohje, mutta itsepä pyysitte!

Tykkään kyllä hurjasti itsekin tästä hupusta, sen kun saa kiskottua tarvittaessa tuomaan lisälämpöä. Tämä toimii huppuna niissäkin takeissa, joissa tätä oleellista osaa ei ole. Se on ollut kiva hiihtoretkillä napata taukolämmikkeeksi mukaan, ja avannossa käydessä kaikki villakerrokset ovat kotimatkalla tarpeen. Välillä olen kauppareissuille laittanut päähäni vain hupun. Lapsetkin ovat välillä huppua lainailleet, ja he näyttävät se päässä vielä enemmän keskiaikaa larppaavilta kuin minä aikuiskokoisen pääni kanssa.

Lopputulos on kyllä kiva, vaikka tulikin ihan muuta kuin piti.