Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Viime vuonna ensimmäinen löytyi jo pääsiäisenä palstapäivän jälkeen. Punkki oli onnistunut kiinnittymään lapsen korvan taakse, vaikka olimme kaikki olleet toppavaatteissa ja vielä huput päässä kalsean sään takia.

Että kyllä, kesäparatiisimme keskellä kaupunkia on paratiisi myös punkeille. Lisäksi THL on määrittänyt Kivinokan myös TBE-riskialueeksi. Eli Kivinokassa painelevista punkeista löytyy niitä kavereita, jotka levittävät puutiaisaivotulehdusta.  

Muistan hyvin sen paniikin, jonka ensimmäinen perheenjäsenestä löytynyt punkki sai aikaan. Pieni inha musta otus oli porautunut kiinni ihoon, ja sen irrottaminen sai kädet tärisemään kauhusta. Oksetti ja pelotti samaan aikaan. Ja mitä jos se ehti tartuttaa puutiaisaivotulehduksen tai borrelioosin? Apua apua apua, mitä nyt pitää tehdä!

Mutta hiljalleen eloon punkkien rinnalla tottui. Vähän samalla tavalla kuin Bali-talvemme aikana olin alkuun hysteerinen liikenteestä ja etenkin lasten turvallisuudesta siellä. Mutta pian en enää edes yrittänyt etsiä takseista turvavöitä ja vuokraskootterien mukana tulevat ihan vääränkokoiset kypärät saivat vain huokaisemaan tympääntyneenä. Tätä tämä nyt on, näillä mennään, kun ei muutakaan voi, jos ja kun täällä halutaan tavallista elämää elellä.

Punkkien kanssa tilanne on kuitenkin siinä mielessä eri, että niiden kanssa suojautuminen on omissa käsissäni. Ei se ensiluokkaisinkaan kypärä välttämättä auta, jos liikenteessä joku muu törttöilee. Siksi pelko hiipii selkää pitkin aina lapsen polkiessa itsekseen Kivinokkaan tai sieltä kotiin, ei lasten juoksennellessa pitkin Kivinokkaa.

Viime keväänä me otimme THL:n suosituksesta koko perhe puutiaisaivotulehdukselta suojaavat rokotteet. Kolmas annos pitäisi ottaa nyt. Rokotteet nelihenkisellekin perheelle ovat melkoisen kallis kertasatsaus, ja toivon todella, että ne otettaisiin ainakin THL:n määrittämillä riskialueilla rokotusohjelmaan. Meillä on varaa ottaa usean sadan euron rokotteet, mutta monilla ei ole.

Toista punkkien levittämää inhaa tautia – borreoloosia – vastaan rokotetta ei kuitenkaan ole. Yksi perheestämme onkin tuon taudin potenut. Onneksi niin lievänä, että ilman ihoon ilmestynyttä rengasta sitä ei olisi edes huomattu. Tauti lähti antibioottikuurilla.

Vaikka punkkiriski Kivinokassa kulkiessa onkin iso, pyrimme elämään niiden kanssa rintarinnan. En mitenkään voi ajatella eläväni varoen jokaista mätästä. Saati että vaatisin lapsiltani sitä. Vaikka molemmat muksut painelevat menemään pitkin metsiä ja pusikoita, ei toisessa ole koskaan ollut punkkia kiinni. Ja toinen taas tuntuu imaisevan kevään ekat ja syksyn vikat. Lopulta kuitenkin koko perheen kesän yhteenlasketut punkkimäärät ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa.

Kivinokka-päivän rutiineihin kuuluukin punkkitarkastus. Käymme koko sakin kehot läpi iltaisin. Syynäys on kätevintä tehdä nakuna ennen suihkuun menoa. Punkkipihdit löytyvät niin kotoa, pikkumökiltä kuin palstalta. Ja jos jotain irrotettavaa löytyy, sekin menee nykyään jo rutiinilla ja ilman yököttelyä ja käsien tärinää.

Jaa