Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Muutokset lapsiperhe-elossa tapahtuvat monesti niin hiljalleen ja liukuvana, että niitä ei ehdi huomata. Kunnes sitten pysähtyy miettimään ja tajuaa, että hyvänen aika. Että elämme tosiaan elämää, jossa kaikki osaavat itse pukea (teoriassa), syödä ruokansa (teoriassa) ja vessassa käynnin jälkeen vielä vetää pytynkin (teoriassa).

Oli vaihe, kun arki tuntui toisinaan liukuhihnatyöskentelyltä. Liukuhihnalla aamutoimet, ulkovaatteita päälle, pyöräilykypäröitä päähän ja päiväkodissa ensin tuonne ja sitten seuraavaan ryhmään. Iltapäivällä sama toiseen suuntaan päättyen iltatoimiin. Ja seuraavana päivänä uudestaan.

Takin vetoketju, housujen lumilukko, lapasen peukku. Käsien pesu, pyllyn pesu, naaman pesu. Perunan kuorinta, soijanakin paloittelu ja puuron puhallus.

Kaikessa tarvittiin apua, kahdesti. Tehtäviä liukuhihnalla.

(Nykyään toisaalta aika usein tuntuu, että ns. kaikessa tarvitaan komentamista tai vähintään ohjaamista ja siihen verrattuna olisi jopa helpompaa laittaa autopilotti päälle ja tehdä itse kaikki liukuhihnalla. Mutta ei mennä tällä kertaa siihen.)

Nyt elämämme elämää, jossa lapset tekevät monia asioita itsenäisesti. Muistavat nekin lippulappuasiat, jotka itseltäni valuvat muistilokeron yli, kulkevat itse kavereilleen, petaavat sänkynsä ja ymmärtävät laittaa märät ulkovaatteet kuivumaan (edelleenkin, ainakin teoriassa). Se muutos on tapahtunut niin hiljalleen, että vain pysähtymällä tajuaa hämmästellä, missä vaiheessa oikein kasvoimme pikkulapsiperheajan ohi.

(Pesimme hiljan sohvan irrotettavat päälliset, jotka olivat päässeet ajan saatossa aivan ruokottomaan kuntoon. Niin aivan, niitähän ei ole pesty useampaan vuoteen, sillä kukaan ei ole pissannut, oksentanut, kakannut tai muuten vain pikaista pesutoimenpidettä vaativasti sekoillut sohvalla vuosiin.)

Päivät liisteriseksi puuroksi sekoittava liukuhihnatyöskentely on muuttunut, en tiedä. Ehkä riisipuuroksi, jonka päälle voi ja saa laittaa sekä kaneli-sokeria että mansikoita?

Mutta sen tiedän, että kun liukuhihna ei ole päällä 24/7, tuntuu eriskummallisen kivalta, kun vielä sitäkin masiinaa tarvitaan. Vaikka silloin kun tarvitsee löysätä, änkeä, kiristää, sitoa ja väkertää rusetit yhteen, kahteen, kolmeen, neljään, viiteen ja kuuteen luistimeen, kunnes päästään jäälle.