Tämän vuoden metsäsienisaalis oli komea. Urbaani marttailija minussa kokee syvää tyydytystä, kun sekä pakastimet että kuivatavarahyllyn isot purnukat ovat täynnä sieniä. Näillä pärjää ainakin jouluun, ehkä jopa pitkälle kevääseen.
Fiilistellessäni sieniä, olen saanut useasti kuulla kysymyksen, mihin me niitä sieniä käytetään. Eli mitä ruokaa teemme sienistä. Kysymys voisi ehkä enemmänkin olla, mihin emme niitä käytä. No smoothieen emme, mutta enpä ole testanut, josko toimisi sielläkin. Jälkkäreihinkään en sieniä laittaisi; olen saanut maistaa esimerkiksi tattivanukasta, mutta en ollut valmis siihen ainakaan vielä.
Sienet ovat keittiön perusraaka-aineita
Varsinaiset ideat sieniruokiin löydät tekstin loppupäästä, mutta nyt yleistä asiaa sienistä. Se, mitä ruokaa sienistä tekee, on tietenkin kiinni siitäkin, mitä sieniä on käytettävissä ja ovatko ne tuoreita vai säilöttyjä ja jos säilöttyjä, ovatko ne kuivattuja, pakastettuja, pikkelöityjä, suolattuja vai mitä.
Mutta silti väittäisin hövelisti, että sieniä voi oikeastaan käyttää melkein ruokaan kuin ruokaan. Sienien tekstuuri on hyvin lihainen, joten niistä tulee mukavaa mehevyyttä ja suutuntumaa ruokiin.
Eikä sienien läheskään aina tarvitse olla pääroolissa, vaan niitä voi lisätä esimerkiksi (kasvis)bolognesen tai vaikka lasagnen joukkoon. Sieniä ja muita kauden kasviksia paistamalla saa myös herkullisia ja nopeita pannuruokia; kokeile sieniä vaikka ruusukaalin kanssa. Samaten sieniä voi paistaa lisukkeeksi ruokapöytään vaikka keitettyjen perunoiden kylkeen.
Koenkin, että sienet ovat yksi keittiön perusraaka-aineista, ei mikään syksyinen erityisjuttu.
Suppilovahverot, kantarellit, orakkaat, rouskut…
Me syömme ehdottomasti eniten vahveroita. Ihan sen takia, että myös molemmat lapset tykkäävät niistä ja niitä löytyy parhaiten. Nytkin sienivarantomme ovat täynnä pääasiassa suppilovahveroita ja kosteikkovahveroita, minkä lisäksi muutama litra keltavahveroita, eli kantarellejakin, pääsi pakkaseen asti.
Mutta poimimme myös mustatorvisieniä, lampaankääpiä ja vaaleaorakkaita, jos niitä vastaan tulee. Nekin kaikki on helppo tunnistaa.
Tattejakin koitetaan joka kausi poimia, mutta ne ovat aina niin matojen syömiä siinä vaiheessa, kun me löydämme apajille, että touhu on melko turhauttavaa. Siksi vastapainoksi tänä vuonna poimittiin myös rouskuja, sillä vaikka niissä on vähän enemmän hommaa ryöppäämisineen, niitä löytyy varmasti aina ihan vaikka tuosta takapihan metsästä täällä Herttoniemessä.
Ideoita sieniruokiin
Mutta ne varsinaiset ruokaidikset! Varsinaisia reseptejä en nyt tarjoa, vaan ideoita siihen, missä kaikkialla sieniä voi käyttää.
Sellaisenaan ruisleivän päällä. Tämä on koko perheen suosikki jokaisen sieniretken jälkeen. Ensin sipulisilppu ja sen jälkeen tuoreet sienet paistumaan pannulle voissa tai öljyssä, maustaminen mustapippurilla ja suolalla ja siitä voidellun ruisleivän päälle. Ah!
Sienipiirakka. Toinen vakkarisieniruokamme. Meillä on aina pakkasessa – niiden sienien lisäksi – valmispiirakkataikina. Näin koska vain saa nopeasti taiottua sienipiirakan pöytään tai evääksi mukaan retkelle, palstalle tai pikkumökille. Seuraajani vinkkasi myös sienipuusteista, jotka olisi varmasti vielä näppärämpi ottaa mukaan evääksi.
Sienipizza. Tuskin tarvitsee sanoa muuta. Niin hyvää.
Sienimunakas. Klassikko ja syystä. Tätä syödään hitaina aamuina aamiaisella, mutta myös kiireisinä työpäivinä lounaaksi.
Sienipasta. Pastakastikkeen voi tehdä perinteisesti kermaisena, mutta kokeile pastan tekemistä myös avokadopastamaisesti, eli älä tee mitään varinaista kastiketta, vaan sekoita hyvät raaka-aineet (sienet ja tomaatit toimivat aina yhdessä) pastan joukkoon.
Sienipyörykät ja -pihvit. Sienet sujahtavat komeasti erilaisiin pyörykkä- ja pihvitaikinoihin ja tuovat niihin hyvää tekstuuria. Lampaankääpä on siivutettuna ja paistettuna valmis pihvi ihan sellaisenaan vaikka hampurilaisten väliin.
Sienitortillat. Kietaise sienet ja muut tilpehöörit tortillaletun sisään. Toimii myös burritona, eli lämpinämä versiona, jolloin mukaan voi laittaa myös vaikkapa ohrattoa.
Sienikaalikääryleet. Kaalin sisään voi kiepauttaa mieleisensä täytteet, ja sienien ystävällä mukana on tietenkin sieniä.
Sienisalaatti. Etenkin rouskuista saa tehtyä perinteisen sienisalaatin. Mutta kannattaa kokeilla sieniä myös freesimmmissä salaateissa!
Sieni-nachopelti. Uunissa valmistettavaan nachopeltiin saa mukaan mehevää makua, kun pellille heittelee myös sieniä.
Sienitäyte uuniperunoihin. Mehevä sienitäyte ja höyryävä uuniperuna, täydelllistä!
Sienet keiton päällä. Sienistä voi tehdä keiton perinteisesti kermakastikkeeseen tai sitten kirkkaaseen liemeen. Itse en jostain syystä ole sienikeittojen suurin ystävä, mutta sen sijaan paistetut tai kuivatut sienet toimivat ihanasti sosekeittojen päälle ripoteltuna. Tänä syksynä ollaan syöty hernekeittoakin tujauksella sinappia ja kourallisella kuivattuja suppilovahveroita.
Sienirisotto. Tätä teen harvemmin, koska en yksinkertaisesti osaa tehdä tarpeeksi hyvää risottoa. Mutta kun saan sienirisottoa muiden tekemänä tai ravintolassa, olen onnesta ymmyrkäisenä.
Meillä lapset eivät syö sieniä, joten kuivatut käytän mausteena. Jauhan morttelissa ja lisään kastikkeisiin, keittoihin yms. Tuo umamia ja metsäisyyttä ruokaan ihanasti.
Hyvä idis! Sienistä tulee tosiaan just sellainen umaminen makuvivahde ruokiin <3
Meillä sienet (Keskuspuistosta poimitut herkkutatit, orakkaat, kantarellit ja suppilovahverot, ihana kun on ollut hyvä sienivuosi) uppoavat pääosin nuudeliwokkiin (paljon kasviksia suikaloituna, kaalia, sieniä ja nuudelit ja hyvä maustekastike, joskus vähän kanaa mukaan myös, mutta ilmankin pärjää). Tämä siitä syystä, että lapsi ei sienistä ihan hurjasti välitä (vaikka niitä innolla poimiikin), joten tehdään ”aikuisruokaa” etätyölounaille. Ihana kun on pakastin täynnä sieniä (kuivaamaan en tänä vuonna lähtenyt), kaupasta tai torilta en osaa ostaa (ja herkkusienistä tulee maha kipeäksi), mutta itse poimitut on mahtava lisä ruokiin. Tällä viikolla herkuteltiin lounaalla myös mustatorvisieni-herkkutattirisotolla (yhdistelmä parista reseptistä, tuli kyllä mahtavan hyvää, kun keittelin sieniliemen ensin osasta sieniä). Pitsaan heitetään aina myös sieniä mukaan, jos niitä löytyy. Sienipiirakka on itselle jotenkin ”liian sienistä”, mutta sienisalaattija (kaupan säilötyistä sekasienistä) on saatava jouluna.
Oma poimittavien sienilajien valikoima on vähän rajoittunut, osin laiskuuden takia (en jaksa opetella enempää), osin mieltymysten takia (tunnen tatteja enemmänkin, mutta ne ei musta oo niin hyviä kuin herkkutatti). Muistan kyllä vieläkin sen hämmästyksen, kun tajusin että tuossa lähimetsässä oikeasti kasvaa herkkutatteja. Se oli ihan käsittämätöntä pohjoisessa kasvaneelle (mun mielikuvissa siellä kasvaa lähinnä rouskuja, haperoita ja punikkitatteja) ja samaten se, että metsästä löytyy suppiksia tai kantarelleja. Muistan kun vauvavuonna aikanaan kuljettiin illan hämärtyessä suppiksia etsimässä miehen kanssa vauva kantorepussa 🙂 Se Keskuspuistossa tietty on, että samoilla apajilla on paljon muitakin poimijoita, joten Instagram-kuvien kaltaisia sienimattoja on turha kuvitella löytävänsä, mutta kyllä kiljuin ilosta kun löysin viime viikolla neliömetrin kokoisen alueen täynnä isoja suppiksia. Hauskasti tulee motivaatiota käydä pikku happihyppelyllä etätyöpäivän lomassa, kun voi löytää herkkuja metsästä 😀
Niin wokit, tietenkin! Ja muut kiinalaistyyppiset ruuat, joihin ravintoloissa tulisi kiinalaisissa ruuissa tuttuja sieniä, mutta johin just esimerkiksi suppis sopii mahtavasti!
On tosiaan mieletöntä voida asua pääkaupungissa ja poimia takapihan metsästä ruokaa. Kulkijoita ja sienestäjiä on tälläkin puolella Helsingin metsiä paljon, mutta silti sieniä aina löytyy sen verran, että tekemisen riemu säilyy. Rouskuja tuntuu harva poimivan, niitä kun löytyy tosi paljon vaikka vain piipahtaisi metsään.