Minulla on uusi takki! Tai minulle se on uusi, mutta sillä on ollut elämä jo ennen minua. Ostin takin kesällä Seinäjoen Kierrätyskeskuksesta, käydessämme ystäväni kanssa kirppiskierroksella Pohjanmaalta löytyvässä Suomen kirppispääkaupungissa.

Ostan valtaosan vaatteistani käytettynä, ja siihen on useampi syy

Kun ostan käytettyä, maailmaan ei tarvitse tuottaa lisää materiaa, mikä taas säästää luonnonvaroja ja vähentää päästöjä. Tämä on tullut viime vuosina yhä tärkeämmäksi kulutuskriteeriksi, mutta totta puhuen en juurikaan ajatellut sitä joskus silloin esiteininä 90-luvun puolivälissä, kun löysin kirpparit elämääni. Silloin ajattelin vain, miten siistejä aarteita kipputorit olivat pullollaan.

Kun ostan käytettyä, löydän spesiaaleja juttuja. Tykkään leikitellä pukeutumisella ja olen vinksallaan menneiden vuosikymmenten estetiikkaan. Kirpputoreilta löytyvät aina ne päheimmät ja mielenkiintoisimmat vaatteet.

Kun ostan käytettynä, säästän. Tämä ei tosin ihan aina pidä paikkansa, sillä jos käy kuratoiduissa vintageliikkeissä, maksaa samalla putiikin asiakkaan puolesta tekemästä aarteenmetsästyksestä sekä sen myötä rekeissä pursuilevasta laadusta. Silloin vaatteita tai vaikka kenkiä ja laukkuja saattaa saada edukkaammin pikamuotiketjuilta, mutta sitä toimintaa en tahdo tukea. En eettiseltä, ekologiselta tai laadulliselta kannalta. Mieluummin satsaan vingateen ja maksan vintageputiikin pitäjälle ammattitaidostaan. Ja jos jaksaa kollata kirpputoreja, ryönän keskeltä löytää aina aarteita hyvinkin edullisesti.

Kun ostan käytettynä, saan laatua. Tämä on nykyään itselleni se ehkä tärkein syy. Toki kirpputorit ovat pullollaan trikoorytkyä, akryylinukkaa ja kippuralle vetäviä saumoja. Mutta sieltä löytyy myös vaatteita niiltä ajoilta, kun vaatteita arvostettiin ja materiaalit sekä työnjälki olivat käyttöä ja aikaa kestävää. Sellaisia vaatteita toki nykyäänkin yhä tehdään, mutta kun ostaa vintagea, voi olla melkein varma, että tuote kuin tuote on tehty huolella ja hyvistä materiaaleista niin että ne kestävät vielä seuraavatkin vuosikymmenet.

Takeissa laatuero vintagen ja nykymuodin välillä on selvin

Jos kirpputorit tuntuvat vieraalta ajatukselta, kannattaa aloittaa takeista. Vintagena ostettu takki on vaatekappale, jossa laatuero etenkin nykyiseen pikamuotimenoon on omiin amatöörisilmiinikin selvin. Eron kun yleensä tosiaan näkee jo päällepäin. Vintagetakki on ryhdikäs, saumat sekä muut yksityiskohdat ovat huoliteltuja ja kangas on laadukasta ja siten hyvässä kunnossa.

Omista takeistani kaikki – retkeily- ja urheilutakkejani lukuun ottamatta – ovat käytettynä ostettuja. Niin bleiserit, villakangastakit, trenssit kuin farkkutakki. Esimerkiksi sellaisia tuulta ja tuiverrusta pitäviä ja kunnon villasta valmistettuja villakangastakkeja, villakangaspalttoita, ei enää saisi uutena, eikä etenkään niin edullisesti kuin kirpputoreilta.

Ainut huono puoli vintagetakeissa kaltaiselleni pitkälle ja apinakätiselle käyttäjälle ovat monesti liian lyhyeksi jäävät hihat. Ylipäätään esimerkiksi 50- ja 60-luvun takeissa hihat jäävät silloisen muotokielen mukaisesti ylemmäs ranteeseen kuin nykyään. Tämän ongelman olen tarvittaessa ratkaissut käyttämällä pitkävartisia käsineitä.

Tämän syksyn uutuus: kotimainen popliinitakki 90-luvulta

Tämä minun uusi takkini tuli korvaamaan ohuen ohutta vintagepopliinitakkiani (joka näkyy ainakin tämän vuodelta 2013 olevan postauksen kuvissa). Vanha takkini alkoi entisen elämänsä ja minun käytössä olleiden vuosien jälkeen olla sen verran ryönäisessä kunnossa, että siihen ei enää olisi auttanut oikein värjäys tai kymmenes korjausompelukaan.

Uusi vanha takkini on Marmalade Collection -merkkinen ja Suomessa valmistettu. Sen muotokielen perusteella (siinä oli komeat olkatoppauksetkin, jotka poistin) arvioisin takin olevan 90-luvulta. Tuoreemmasta vintagesta vihiä antaisi myös takin materiaali; polyesteri. Tämä takki ei siis hengitä lainkaan niin hyvin kuin takit ajalta ennen muovivallankumousta, ja sen takia meinasin jo jättää takin ostamatta.

Mutta takki valloitti kaikilta muilta osiltaan niin että tämän syksyn viileimmät päivät olen kulkenut Marmeladessa.

Rakastan takin kepeyttä ja kamelilta värinsä lainannutta ruskeaa. Takin takana ja vain toisella puolella kulkeva hulmuava viittamainen osa tuo siihen leikkisyyttä. Taskun kirjailut ovat söpö yksityiskohta. Takki näyttää kivalta niin avonaisena liehuen, napitettuna tai vyöllä kurottuna.

En ikimaailmassa olisi löytänyt tällaista kaupasta uutena. En etenkään 8 eurolla.

Muutkin kuvissa näkyvät releet ovat kotimaista osaamista ja / tai kirppislöytöjä. Farkut ovat vanhat kunnon Jamekset, Vaasan SPR-kipputorilta löytyneet. Nahkasaappaat ovat edesmenneen OK Kenkä Oy:n Mäntsälässä valmistamat Noora-kengät. Vuorilliset saappaat löytyivät Helsingin Itäkeskuksen Kierrätyskeskuksesta ja ovat olleet suutarin tekemän korkolappuvaihdon jälkeen yhdet lempikengistäni. Laukun olen saanut Nuttunalta, joka valmistaa tuotteensa käsityönä ja kierrätysmateriaaleista Pukkilassa.

Jaa: