Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmä

Olen ollut kasvissyöjä parinkymmenen vuoden ajan, ja viime vuosituhannella moni vielä luuli sen tarkoittavan yltiöterveellistä ruokavaliota. Mutta totuushan on tietenkin se, että kasvissyöjätkin voivat vedellä menemään paahtoleivällä ja limsalla, jos niikseen tulee. Ja sitä paitsi, ihan hyvin voi syödä paahtoleipää ja juoda limsaakin, ratkaisevaa kun on ruokavalion kokonaisuus. 

Itse koen ylipäätään nihkeäksi puhua ruuan terveellisyydestä, etenkin lasten kuulleen, sillä itselleni on lapsena katettu eteen kaikkea epäilyttävää saatesanoilla ”mutta kun se on terveellistä”. Minulle ruoka on ennen kaikkea nautinto, polttoaine ja sosiaalinen tilanne, mutta huomaan iän myötä kehoni tulleen herkemmäksi sille, mitä syön. Tykkään syödä ruokaa, josta tulee kroppaan ja pääkoppaan hyvä olo.

Ravintolaskuri paljasti suolan liiallisen käytön

Suolan kanssa minulla on silti intohimoinen rakkaussuhde. Hifistelen erilaisille suolatyypeillä ja valitsen aina mieluummin suolaisen kuin makean jälkiruuan. Välillä haaveilen lauantain sipsipussista (tai kahdesta) perheen kanssa jo tiistaina – kun edellisen suolatankkauksen turvotus naamasta alkaa vihdoin laskea.

Siksi en yhtään ihmetellyt, että S-Ryhmän uudessa Ravintolaskurissa suola pomppasi punaiselle. Ravintolaskuriin kertyneet tiedot on kerätty kuluneen vuoden aikana S-ryhmän kaupoissa tehdyistä ostoksistani, kun olen muistanut vilauttaa S-etukorttia.

Sovelluskaupoista ladattavan S-mobiilin Omat ostot -palvelusta löytyvä Ravintolaskuri on kehitetty yhteistyössä Suomen johtavien ravitsemustieteilijöiden kanssa. Se näyttää suolan lisäksi hiilihydraattien, sokerin, kuidun, proteiinien, rasvan ja tyydyttyneiden rasvojen osuuden ruokavaliosta ja vertaa niitä suosituksiin.

Ajattelin ensin, että tämä ei toimi kohdallamme, sillä esimerkiksi kuluneiden kuukausien ajan luultavammin 95 prosenttia ruokavaliomme kasviksista, marjoista ja sienistä on tullut kaupan sijaan omalta palstalta, parvekkeelta ja metsästä. Mutta palvelussa ei mitata ostettujen sapuskojen absoluuttisia ravintoarvoja, vaan suhteutetaan ne ostosten energiasisältöön koko vuoden ajalta.

Siksi en voi myöskään oikein selitellä suolan liikakäyttöä sillä, että käyn yleensä hakemassa lauantaisin Alepasta vain sipsiä ja saunakaljat sekä -limsat.

Ihminen ei tarvitse lisättyä suolaa – mutta ei siitä tarvitse kokonaan luopua

Ravintolaskurin tutkiminen oli ihan hurjan mielenkiintoista, sillä sieltä pääsee kaivautumaan syvälle ostoskoriin ja näkemään, mistä esimerkiksi juuri se liiallinen suola sinne on päätynyt. Mutta sitä ennen faktaa minun ja meidän kaikkien suomalaisten suolan käytöstä. Pääsin nimittäin juttelemaan asiasta Aivosumutorven Essin ja Hennan kanssa, jotka ovat molemmat Helsingin yliopiston ravitsemustieteilijöitä.

Meidän perheemme ei ole ainoa, jolla suolamäärät heiluvat punaisella. Suomalaisista aikuisista noin 90 prosenttia saa ruokavaliostaan liikaa suolaa, ja suolamäärät ovat liiallisia myös lapsilla. Ja kyllä, vaikka ihminen tarvitsee natriumia esimerkiksi nestetasapainon ylläpitämiseen ja lihasten sekä hermoston toimintaan, en minä voi sillä perustein sipsutella sormisuolaa miten sattuu.

Ihminen kun ei tarvitse lisättyä suolaa, vaan tarvittava natriumannos tulisi täyteen luontaisesti natriumia sisältävistä raaka-aineista. Tämäkin on toki yksilöllistä, joten jos olet maratoonari, joka treenaa päiväntasaajalla, tilannetta voidaan miettiä uudestaan. Mutta suurimmalla osalla meistä muista olisi varaa vähentää suolaa. Eikä se tarkoita edes sitä, että kaikesta suolaisesta olisi luovuttava.

Vaikka fysiologisen minimitarpeen arviomäärä suolalle on noin gramma päivässä, suomalaiset ravintosuositukset antavat löysää ja laittavat suosituksen viiteen grammaan päivässä. Jos – ja yleensä kun – suolaa tulee liikaa, luvassa on ennen pitkää ongelmia. Yleisimmät oireet ovat kohonnut verenpaine sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Mutta liiallinen suolan saanti on yhteydessä myös aivohalvarusriskin kasvamiseen ja altistaa myös osteoporoosille. Liika suola kun lisää kalsiumin eritystä virtsaan.

Okei, vaikka en tykkääkään puhua ruokavalion yhteydessä alleviivatusti terveellisyydestä, jännästi tämä kyllä herättelee. Vaikka rakastan suolaa, rakastan kehoani vielä enemmän. Tahdon voida hyvin, mutta silti nauttia ruuasta ­– suolaisestakin. Miten säilyttää maltillisen suolansaannin ja nautinnon tasapaino?

Suolaa kertyy ostoskoriin huomaamatta myös kasvissyöjällä

Meidän perheemme rakastaa leipää, kuten suomalaisperheet keskimäärin. Leipää kuluu usein ja paljon, ja juuri leipään liittyy iso osa suomalaisten liiallisesta suolan saannista.

Monissa leivissä on runsaasti suolaa, ja yllättävän monen leipäpaketin kyljestä löytyy voimakassuolainen-merkintä, mikä on leivissä pakollinen merkintä, mikä suolanmäärä menee yli 1,1 grammaa / 100 grammaa. Aivosumutorven jengi on itse leipäostoksilla tyytyväinen, jos suolamäärä on noin grammassa.

Leipään liittyy myös läjä muita suolaisia ruoka-aineita. Leivän päälle lisätään monesti juustoja ja leikkeileitä, jotka ovat molemmat suolaisia. Suomalaiset saavatkin liikaa suolaa eniten lihatuotteista, mutta eipä tässä kasvissyöjälläkään ole syytä henkseleiden paukutteluun.

Moni maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä korvaa ruokansa lihan juustolla, ja fetassa tai halloumissa voi olla 100 grammassa jopa yli 2 grammaa suolaa. Olenhan minä sen tiennyt, mutta tämä ymmärrys tuo itselleni vielä enemmän pontta päätökseeni pitää lehmänmaitojuusto ruokavaliossani vähäisissä määrissä ja erikoisherkkujen asemassa.

Kasvissyöjät saavat helposti liikaa suolaa myös puolivalmisteista, kuten Beanitista ja Nyhtökaurasta, joita meilläkin käytetään paljon. Puolivalmisteissa suolan määrä voi vaihdella isosti ja olla suurimmillaan 100 grammassa jopa 2,5 grammaa. Lisättyä suolaa on maustamattomissakin kasvispuolivalmisteissa.

Oman ruokakorini suolapommit

S-Mobiilin Ravintolaskurin suolaosuutta tarkemmin tutkailemalla vastaan tulee yllätyksiä, mutta myös odotettavia suolanlähteitä.

Lähes puolet ostoksieni suolamäärästä kertyy kuivista elintarvikkeista ja ison osan haukkaavat myös leipomotarvikkeet sekä maitotaloustuotteet ja munat. (Laskurissa jotkut elintarvikkeet on hassusti määritelty, ja vaikka laskurissa on oma lokeronsa kasvispohjaisille tuotteille, niitä löytyy myös maitotaloustuotteiden ja lihan sekä kalan alta.)

Kun avaan kuivien elintarvikkeiden kohdan tarkempaan tutkiskeluun, lempparisipsini löytyvät odotetusti suolaisten ostosteni kakkospaikalta. Mutta kasvisliemikuutioiden selvä ykköspaikka hämmästyttää. Eihän me edes käytetä kasvisliemikuutioita kuin aniharvoin keittoihin. Tarkempi tutkailu paljastaa lisäksi, että paljon alempaa listalta löytyy toinen kasvisliemikuutio, jossa on maininta vähäsuolaisuudesta. Ensi kerralla kasvisliemikuutiota ostaessani pitää siis tsekata tarkemmin suolamäärät.

Samaten pitää vertailla ravintoaineluetteloa tortilla-pakkausten välillä, sillä ne ovat ostoskoriini kolmanneksi eniten suolaa tuova ruoka-aine. Toki syömme myös paljon tortilloja. Samaten kuin leipää, joka kerryttää suolamäärää sekin. Tutkin kyllä kaupassa leipäpakettien ainesosaluetteloita, kotimaisuusmerkintöjä ja esimerkiksi täysjyvän osuutta, mutta en muista koskaan erityisemmin kiinnittäneeni huomiota suolan määrään.

Kannan suolaa kaupasta kotiin myös erilaisissa valmiskasvistuotteissa, levitteissä ja merilevävalmisteissa. Varsinaisten valmisruokien osuus on hieman yllättäenkin häviävän pieni. Voin hyvillä mielin ostaa pinaattilättypaketteja jatkossakin.

Eriskummallista taas on se, että myös kasvikset nousevat esiin suolaisissa ostoksissani. Tämä selittyy sillä, että moni ruoka-aine, myös kasvikset, sisältävät luontaisesti pieniä määriä natriumia. Itselläni tällaisista kasviksista selvän johtopaikan vie varsiselleri, ja perässä tulevat kikherneet, porkkanat ja valkoiset pavut. Vaikka luontainen natrium ei ole sen parempaa kuin lisätty suola – molemmat ovat liiallisina haitallisia – ei tietenkään ole mitään syytä alkaa vältellä porkkanoita suolaisina.

Miten vähentää suolan määrää (kasvisruokavaliossa)?

Suolan vähentämiseen S-Mobiilin Ravintolaskuri toimii hyvänä ohjaajana ja tsempparina. Kun näen, mistä ylimääräistä suolaa kertyy, osaan myös kaupassa kiinnittää niihin huomiota. Sipseistä en tahdo luopua, mutta voin elää ilman kasvisliemikuutioita. Tai ainakin voin tsekata ensi kerralla, että valitsen kuutiot, joissa maku tulee pääasiallisesti muualta kuin suolasta.

Sama juttu myös muiden tuotteiden kanssa. Nyt kun ylipäätään ymmärrän kiinnittää huomiota esimerkiksi leivän suolapitoisuuteen, on se helppo tsekata pussin ainesosaluettelosta ja tehdä vertailua.

Kasvissyöjänä kannattaa kiinnittää kaupassa huomiota myös siihen, ettei käytä joka päivä kasvisproteiinituotteita, jotka ovat pitkälle prosessoituja. Vanhoissa tutkimuksissa on huomattu, että kasvissyöjät ja vegaanit saavat ravinnostaan sekasyöjiä vähemmän suolaa, mutta silloin ei vielä ollut olemassa vegevalmisruokia. Niissä kun suolamäärät voivat vaihdella suuresti, mikä kannattaa huomioida niiden maustamisessa. Kasvisruokaankin siis pätee siinä mielessä sama sääntö kuin liharuokiin: grillimakkarassa on enemmän suolaa kuin jauhelihassa.

Vaikka itse vanhana ituhippinä rakastan, että enää ei tarvitse itse keitellä kuivattuja papuja ja etsiä kasvisproteiineja erikoisruokakauppojen hyllyiltä, on hyvä muistutus itselleni, että vaikka valmiit kasvisproteiinituotteet ovat ihania, kannattaa muistaa myös vanhat kunnon linssit, pavut ja herneet, joihin ei ole lisätty suolaa. Lisäksi esimerkiksi maustamattomat soijasuikaleet, roijarouhe, tempeh tai tofu eivät sisällä juurikaan suolaa, joten niiden suolapitoisuuteen pystyy vaikuttaa itse maustamalla.

Yksinkertaisesti sanottuna suolaa kannattaa lähteä vähentämään sieltä, missä sitä on lisättynä.

Sama pätee myös oman suolasirottimen herkkyyteen. Itse saatan ripotella ruokiin suolaa pysähtymättä miettimään, onko se oikeasti tarpeen.

On myös ärsyttävän totta, että suolattomuuteen tai suolaisuuteen tottuu. Esimerkiksi minä tahdon riisini, uudet perunani ja etenkin pastani kunnolla suolatussa vedessä keitettynä. Mutta sitten puuroon lisätty suola tuntuu inhottavan suolaiselta jopa kaltaiselleni suolan rakastajalle – minä kun olen aina keittänyt puuroni ilman suolaa.

Lue myös postaukseni: Vegeperheen viikon kasvisruuat

Jaa: